Stesikhoros

Antiikin elämäkerrallinen perimätieto sijoittaa Stesikhoroksen 600-luvun viimeisen neljänneksen ja 500-luvun ensimmäisen puoliskon välille eaa. Malcolm Davies ja Patrick Finglass, nykyisen vakiolaitoksen (2014) toimittajat, ajoittavat hänen toimintansa lähinnä 500-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Antiikin lähteet liittävät hänet Himeraan, kreikkalaiseen kaupunkiin Sisilian pohjoisrannikolla, kun taas toiset mainitsevat Mataurosin (Metauros) Etelä-Italiassa; tutkijat kiistelevät yhä, syntyikö hän toisessa ja muuttiko toiseen. Perimätiedon mukaan hänen oikea nimensä oli Teisias, ja Στησίχορος, suunnilleen ”kuoron pystyttäjä”, oli nimi, joka syntyi hänen työstään kuorolaulun parissa. Kirjoitusasut Stesichorus, Stesichoros ja Stisichoros tarkoittavat kaikki samaa runoilijaa.

Hänen elämästään tiedetään varmasti vain vähän, ja useimmat tarinat hänestä kerrottiin kauan hänen kuolemansa jälkeen. Kuuluisimman kertoo Platon teoksessa Φαῖδρος (Faidros): Stesikhoros sokeutui puhuttuaan pahaa Troijan Helenasta, ymmärsi syyn, sepitti palinodian, laulun, joka sanoo päinvastaista, ja sai heti näkönsä takaisin. Tämä on antiikin perimätietoa, ei dokumentoitu tapahtuma. Eräät antiikin todistukset liittävät hänet myös oleskeluun Spartassa, missä Helenaa kunnioitettiin. Varmemmin voidaan sanoa, että hän toimi lännen kreikkalaisissa kaupungeissa doorilaisella kirjakielellä, joka oli täynnä homeerisia sanoja.

Aleksandrian oppineet kokosivat Stesikhoroksen runouden 26 kirjaan, mutta siitä on säilynyt vain noin sata katkelmaa, useimmat lyhyitä. Nimet osoittavat hänen laajuutensa: Γηρυονηίς (Geryoneis) Herakleesta ja kolmiruumiisesta Geryon-hirviöstä; Ἰλίου Πέρσις (Troijan tuho) ja Νόστοι (Paluut) Troijan tarupiiristä; Ὀρέστεια (Oresteia); sekä Ἐριφύλη (Erifyle) Theeban myyteistä. Roomalainen arvostelija Quintilianus kirjoitti hänen kantaneen lyyrallaan eeppisen runouden taakan. Runot olivat pitkiä: vuonna 1967 julkaistun Geryoneiin papyruksen (P.Oxy. 2617) marginaalissa on säkeen numero 1300, vaikka luettavissa on vain noin 180 säettä. Lillessä oleva, vuonna 1976 julkaistu papyrus säilyttää äidin puheen pojilleen Eteokleelle ja Polyneikeelle; julkaisijat liittivät sen Stesikhorokseen, mutta kaikki tutkijat eivät hyväksy tätä.

Antiikin kirjoittajat pitivät häntä myös strofin, antistrofin ja epodin muodostaman kuorotriadin luojana, mitä muistuttaa sanonta τρία Στησιχόρου (Stesikhoroksen kolme). Hänen eniten keskustelluimmat runonsa koskevat Helenaa. Palinodiassa hän kiisti, että Helena olisi koskaan purjehtinut Troijaan: Platonin lainaamat säkeet alkavat sanoin ”tämä tarina ei ole tosi”. Palinodiaan liitetyssä versiossa Troijaan meni vain Helenan haamukuva (εἴδωλον). Oliko Palinodioita yksi vai kaksi, on yhä kiistanalaista. Euripideen näytelmä Ἑλένη (Helena) seuraa tätä vaihtoehtoista versiota.

Stesikhorosta luetaan nykyään kreikkalaisissa arkaaisen lyriikan antologioissa, kuten Kreikan kielen keskuksen (Κέντρο Ελληνικής Γλώσσας) verkkokäsikirjassa, joka luettelee palinodian katkelman. Hänen haamu-Helenansa elää myös Euripideen Ἑλένη-näytelmässä. Kokeile näin: lue kolme lainattua säettä uuskreikkalaisen käännöksemme kanssa ja kirjoita sitten kaksi lausetta uudella kreikalla. Ensimmäinen: Ο Όμηρος λέει ότι η Ελένη πήγε στην Τροία (Homeros sanoo, että Helena meni Troijaan). Toinen: Ο Στησίχορος, όμως, γράφει ότι δεν πήγε ποτέ (Stesikhoros kuitenkin kirjoittaa, ettei hän koskaan mennyt). Lisää sitten lause, joka alkaa sanoin λέγεται ότι (sanotaan, että), sokeutumistarinasta. B2-taso kuvaa tätä mukautettua harjoitusta, ei muinaisen doorilaisen alkutekstin itsenäistä lukemista.

• Perimätiedon mukaan hänen oikea nimensä oli Teisias; Stesikhoros tarkoittaa suunnilleen ”kuorojen pystyttäjää”.
• Eräässä Geryoneiin papyruskatkelmassa on säkeen numero 1300.
• Palinodia tulee sanoista πάλιν (takaisin, päinvastoin) ja ᾠδή (laulu): laulu, joka sanoo päinvastaista.
• Antiikin sanonta τρία Στησιχόρου (Stesikhoroksen kolme) tarkoittaa strofia, antistrofia ja epodia.