Pandelis Prevelakis

Prevelakis syntyi Rethymnossa 3. maaliskuuta 1909 (Kreetalla tuolloin käytetyn vanhan kalenterin mukaan 18. helmikuuta), kun Kreeta oli vielä sulttaanin nimellisen vallan alainen autonominen valtio, ja hän kasvoi kaupungissa, jossa kreikkalaiset kristityt ja kreetalaiset muslimit elivät rinnakkain, kunnes vuoden 1923 väestönvaihto lähetti muslimit Turkkiin. Hän opiskeli Ateenassa ja Pariisissa, ja vuonna 1926, vielä nuorena miehenä, hän tapasi kaksikymmentäkuusi vuotta vanhemman Nikos Kazantzakisin. Tapaamisesta syntyi ystävyys, joka kesti Kazantzakisin kuolemaan vuonna 1957 asti: he matkustivat yhdessä, ja Kazantzakis kirjoitti hänelle satoja kirjeitä työstään, epäilyksistään ja kamppailuistaan kriitikkojen ja kirkon kanssa.

Prevelakisista tuli taidehistorioitsija; hänen väitöskirjansa El Grecosta Kreetalla ja Italiassa hyväksyttiin Thessalonikin yliopistossa vuonna 1935. Vuodesta 1939 hän opetti taidehistoriaa Ateenan taideakatemiassa. Opetuksen ohella hän julkaisi romaaneja, näytelmiä, runoja ja esseitä 1930-luvulta 1970-luvulle. Vuonna 1977 hänet valittiin Ateenan akatemian varsinaiseksi jäseneksi. Kazantzakisin kuoleman jälkeen hänestä tuli tämän muiston vaalija, joka julkaisi tutkimuksia hänen tuotannostaan ja suuren kokoelman hänen kirjeitään. Hän kuoli kodissaan Ekalissa Ateenan pohjoispuolella 15. maaliskuuta 1986.

Το χρονικό μιας πολιτείας (Kaupungin kronikka, 1938) on lyhyt, lyyrinen kirja Rethymnosta: sen venetsialaisesta satamasta ja linnoituksesta, turkkilaisista kortteleista, ammateista ja henkilöistä sekä sekayhteisön hitaasta lopusta, joka seurasi muslimien lähtöä. Se on puoliksi muistelma ja puoliksi kronikka, kirjoitettu kiintymyksellä ja ironialla, ja se on yhä hänen rakastetuin teoksensa.

Hänen suuremmat hankkeensa ovat kaksi trilogiaa. Ο Κρητικός (Kreetalainen), johon kuuluvat Το δέντρο (Puu, 1948), Η πρώτη λευτεριά (Ensimmäinen vapaus, 1949) ja Η πολιτεία (Kaupunki, 1950), seuraa kreetalaista perhettä ja sen saarta 1800-luvun kapinoiden läpi aina liittymiseen Kreikkaan. Οι δρόμοι της δημιουργίας (Luomisen tiet) alkaa teoksella Ο ήλιος του θανάτου (Kuoleman aurinko, 1959), tarinalla orvoksi jääneestä pojasta, joka kasvaa tätinsä luona kreetalaisessa kylässä 1910-luvun sotien aikana, kirjalla surusta, maasta ja kirjailijan ensimmäisistä heräämisistä; se jatkuu teoksilla Η κεφαλή της Μέδουσας (Medusan pää, 1963) ja Ο άρτος των αγγέλων (Enkelten leipä, 1966). Hänen tyylinsä on klassinen ja hallittu, aiheensa lähes aina Kreeta. Hänen tietokirjoistaan kirjat Kazantzakisista ja laitos Τετρακόσια γράμματα του Καζαντζάκη στον Πρεβελάκη (Neljäsataa Kazantzakisin kirjettä Prevelakisille, 1965) ovat välttämätöntä luettavaa jokaiselle, joka tutkii Kazantzakisia.

Rethymnossa Prevelakis on kaupungin oma kirjailija. Kaupungin kronikkaa luetaan siellä lähes vanhan kaupungin oppaana, ja vierailijat voivat kävellä venetsialaisesta satamasta Fortezzaan ja hänen kuvaamiensa vanhojen kortteleiden läpi. Harvaa kreikkalaista kaupunkia on kuvattu niin rakastavasti sen oman lapsen toimesta. Kazantzakisin lukijoille hän on korvaamaton: hänen julkaisemansa kirjeet ovat paras ikkuna vanhemman kirjailijan elämään ja työhön. Hyvä idea: lue teoksen Το χρονικό μιας πολιτείας ensimmäiset sivut kreikaksi, kävele sitten Rethymnon vanhassa kaupungissa, tai katso sitä kartalta, ja etsi paikat, jotka hän mainitsee.

• Hän tapasi Kazantzakisin vuonna 1926 seitsemäntoistavuotiaana ja pysyi tämän ystävänä Kazantzakisin kuolemaan vuonna 1957 asti.
• Kazantzakis kirjoitti hänelle satoja kirjeitä; Prevelakis julkaisi niistä neljäsataa vuonna 1965.
• Romaanikirjailijan työn ohella hän oli taidehistorioitsija, joka kirjoitti El Grecosta ja opetti Ateenan taideakatemiassa.
• Hänet valittiin Ateenan akatemiaan vuonna 1977.