Alkman

Alkmanin elämästä tiedetään varmasti hyvin vähän. Nykytutkimus sijoittaa hänen toimintansa Spartaan 600-luvun eaa. jälkipuoliskolle, jolloin kaupunki oli avoin musiikille, runoudelle ja julkisille juhlille. Suda-niminen bysanttilainen sanakirja, joka koottiin vuosisatoja myöhemmin, kutsuu häntä lakonialaiseksi Messoasta, Spartan kaupunginosasta. Sen mukaan kielioppioppinut Krates Malloslainen teki hänestä lyydialaisen Sardeista, ja hänen vanhempiensa kerrottiin olleen orjia. Suda ajoittaa hänen syntymänsä 27. olympiadiin (672–669 eaa.), mutta nykyiset editorit pitävät tätä ajoitusta kiistanalaisena.

Hänen alkuperästään kiisteltiin jo antiikissa, ja kysymys on yhä avoin. Selvää on, että hänen laulunsa kirjoitettiin spartalaiselle yleisölle ja Spartan juhliin. Hän kirjoitti doorilaisen murteen paikallisella lakonialaisella muodolla, johon sekoittui aiolialaisia muotoja ja homeerisia ilmauksia, ja hän piti harvinaisista sanoista, joista useat olivat lyydialaista alkuperää. Antiikin oppineet järjestivät hänen runonsa kuuteen lyyristen laulujen kirjaan. Kirjoitusasut Alcman ja Alkman tarkoittavat molemmat kreikan nimeä Ἀλκμάν; nykykreikaksi hän on Αλκμάν tai Αλκμάνας.

Alkman tunnetaan ennen kaikkea παρθένεια-lauluistaan (partheneia), joita tyttökuorot lauloivat ja tanssivat yleensä julkisissa uskonnollisissa seremonioissa. Pisin säilynyt esimerkki, Pagen laitoksen fragmentti 1, on usein nimeltään yksinkertaisesti Partheneion. Se löytyi papyruksesta Saqqarasta Egyptistä vuonna 1855 Auguste Mariette’n kaivauksissa, ja nyt se on Louvressa. Runossa oli luultavasti noin 140 säettä neljäntoista säkeen säkeistöinä; 101 on säilynyt kokonaisina tai vaurioituneina. Säilynyt alku kertoo myytin Hippokoonin pojista, jotka rangaistiin ylimielisyydestään. Sitten kuoro kääntyy itse juhlaan ja ylistää kahta johtajaansa, Agidoa ja Hagesikhoraa, vertaamalla heitä voittoisiin hevosiin, kultaan ja aurinkoon. Mitä jumalatarta kunnioitettiin ja miten riitti eteni, on yhä epävarmaa.

Toinen, katkonaisempi neitolaulu, fragmentti 3, ylistää Astymeloisa-nimistä tyttöä, joka kulkee väkijoukon läpi kuin tähdenlento. Muut lyhyet fragmentit ovat säilyneet, koska myöhemmät kirjoittajat lainasivat niitä. Fragmentissa 26 laulaja sanoo tytöille, etteivät hänen jäsenensä enää kanna häntä, ja toivoo olevansa kerylos, merilintu, joka lentää jäälintujen kanssa. Fragmentissa 39 Alkman kertoo löytäneensä sanansa ja sävelmänsä kuuntelemalla peltopyitä. Fragmentti 89 kuvaa koko luontoa unessa: huiput ja rotkot, maan olennot, mehiläiset, meren olennot ja linnut.

Alkmania luetaan nykyään kreikkalaisissa arkaaisen lyriikan antologioissa. Kreikan kielen keskuksen verkkoantologia esittää hänen fragmenttinsa alkukielellä ja nykykreikkalaisina käännöksinä, joita ovat tehneet esimerkiksi filologit I. Th. Kakridis ja I. N. Kazazis, joten samoja antiikin säkeitä voi verrata useina käännöksinä. Fragmentti 89 on hyvä alku. B2-taso koskee tämän sivun mukautettua nykykreikkalaista tekstiä, ei doorilaisen alkutekstin itsenäistä lukemista. Luettele ensin kaikki, mikä fragmentissa nukkuu. Kirjoita sitten neljä omaa lausetta hiljaisesta yöstä, esimerkiksi Τα βουνά κοιμούνται (Vuoret nukkuvat) ja Ο δρόμος φωτίζεται από το φεγγάρι (Kuu valaisee tien). Lue ne ääneen hitaasti.

• Louvren Partheneion-papyrus on noin 22 × 27,5 cm, eikä se ole yleisön nähtävillä.
• Sudan mukaan Alkman sävelsi ensimmäisenä lauluja muilla mitoilla kuin eeppisellä heksametrillä.
• Eräässä fragmentissa Alkman kertoo löytäneensä sävelmänsä kuuntelemalla peltopyitä.
• Antiikin lähteet ovat eri mieltä siitä, oliko hän kotoisin Spartasta vai Lyydian Sardeista.