Perikles

Perikles syntyi noin 495 eaa. ateenalaiseen ylimystöön: hänen isänsä Ksanthippos komensi laivastoa, joka voitti persialaiset Mykalessa 479 eaa., ja hänen äitinsä Agariste kuului alkmeonideihin, uudistaja Kleistheneen sukuun. Hänen opettajansa oli filosofi Anaksagoras, hän seurusteli kuvanveistäjä Feidiaan ja sofistien kanssa, ja hänet tunnettiin niin täydellisestä pidättyvyydestä, että komediarunoilijat antoivat hänelle lisänimen «Olympolainen». He pilkkasivat myös hänen pitkulaista päätään, ja siksi jokainen muotokuvarintakuva esittää hänet kypärä päässä.

Hän tuli politiikkaan 460-luvulla demokraattien puolelle, ja kun Efialteen uudistukset vuonna 462/461 eaa. olivat riistäneet ylimystöllisen Areiopagin neuvoston vallan, hänestä tuli kansankokouksen johtava mies. Noin vuodesta 443 eaa. hänet valittiin joka vuosi strategiksi (στρατηγός), ja hän käytti virkaa kaupungin ohjaamiseen. Hän siirrätti Deloksen liiton kassan Ateenaan (454 eaa.), kukisti Samoksen kapinan (440 eaa.) ja uhmasi Spartaa kriisissä, joka johti Peloponnesoksen sotaan vuonna 431 eaa., ja sai ateenalaiset vetäytymään muuriensa taakse ja luottamaan laivastoon.

Hänen yksityiselämänsä oli julkinen skandaali: hän erosi vaimostaan ja eli Aspasian kanssa, joka oli kotoisin Miletoksesta, kuuluisan älykäs muukalainen, ja sai hänen kanssaan pojan. Kun rutto iski täpötäyteen kaupunkiin vuonna 430 eaa., hän menetti kaksi aviopoikaansa, hänet erotettiin hetkeksi ja tuomittiin sakkoihin, minkä jälkeen hänet valittiin uudelleen. Hän kuoli itse ruttoon syksyllä 429 eaa. Thukydides arvioi, että Ateena oli hänen aikanaan «nimeltään demokratia, todellisuudessa ensimmäisen kansalaisen valtaa».

Perikleen saavutuksia ovat lait, rakennukset ja puhe. Lait tekivät demokratiasta radikaalin. Hänen ehdotuksestaan käyttöön otettu valamiesten palkka merkitsi, että köyhä talonpoika saattoi istua kansan tuomioistuimissa menettämättä päivän ansiota, ja pian seurasi palkka myös viranhaltijoille. Hänen kansalaisuuslakinsa vuodelta 451/450 eaa. rajasi kansalaisuuden niille, joiden äiti ja isä olivat molemmat ateenalaisia, ja tämä toimenpide koski myöhemmin hänen omaa poikaansa Aspasian kanssa, joka piti tehdä kansalaiseksi erityisellä äänestyksellä.

Rakennukset maksettiin osittain liittolaisten veroista, mitä hänen vastustajansa kutsuivat ryöstöksi. Parthenon rakennettiin vuosina 447–432 eaa. arkkitehtien Iktinoksen ja Kallikrateen johdolla, ja Feidias valvoi veistoksia ja teki sen sisälle suuren kullasta ja norsunluusta valmistetun Athenen; vuodesta 437 eaa. seurasivat Propylaian monumentaalinen porttirakennus ja Odeion Dionysoksen teatterin vieressä. Viidessätoista vuodessa Akropolis sai muodon, jonka maailma yhä tunnistaa. Samat vuodet olivat Sofokleen, Ateenassa oleskelleen Herodotoksen, nuoren Sokrateen ja Euripideen ensimmäisten teosten aikaa, ja siksi kreikkalaiset puhuvat «Perikleen kulta-ajasta».

Puhe on hautajaispuhe (Επιτάφιος) sodan ensimmäisille kaatuneille talvella 431/430 eaa., sellaisena kuin Thukydides sen kertoo teoksensa toisessa kirjassa. Se tuskin mainitsee kuolleita; se kuvaa kaupunkia, jonka puolesta he kuolivat: monien hallintoa, tasavertaista oikeutta, vapautta yksityiselämässä, avoimuutta muukalaisia kohtaan, rohkeutta, joka syntyy harkinnasta eikä drillistä, ja kuuluisan lauseen «rakastamme kauneutta yksinkertaisesti ja viisautta ilman velttoutta». Se oli käytännössä ensimmäinen kirjallinen määritelmä demokraattisesta elämäntavasta.

Kreikkalaiset koululaiset kohtaavat Perikleen kahdesti: yläkoulun historiankirjoissa, joissa 400-luku eaa. on yksinkertaisesti «Perikleen aika» (ο χρυσός αιώνας του Περικλή), ja lukiossa, jossa monet lukevat hautajaispuheen alkuperäisellä kreikalla Thukydideen tekstistä. Ilmauksesta «χρυσός αιώνας» on tullut vakiintunut kreikkalainen nimitys mille tahansa kulta-ajalle. Matkailija voi seurata hänen jälkiään Akropolilla, Propylaialta Parthenonille, ja alapuolella sijaitsevassa uudessa Akropolis-museossa, jonka friisi ja metoopit ovat hänen tilaamaansa työtä; sivuston A2-tason lukuteksti Akropoliista on hyvä ensimmäinen askel. Hänen roomalaiset rintakuvansa, kopiot Kresilaan kadonneesta pronssiteoksesta, ovat British Museumissa ja Vatikaanissa. Περικλέους-nimisiä katuja on useimmissa kreikkalaisissa kaupungeissa, ja hautajaispuhetta lainataan yhä parlamenteissa, kun demokratiaa on puolustettava.

• Komediarunoilijat kutsuivat häntä kallonsa muodon vuoksi «merisipulipääksi», ja tämä on perinteinen selitys kypärälle kaikissa hänen muotokuvissaan.
• Hänen oman vuoden 451/450 eaa. kansalaisuuslakinsa mukaan hänen poikansa Aspasian kanssa ei ollut ateenalainen; kun hänen aviopoikansa kuolivat ruttoon, kansankokous teki pojan kohdalla poikkeuksen.
• Hänet valittiin strategiksi viisitoista kertaa peräkkäin vuosittaisella äänestyksellä, ja niin demokratiaa johti yksi mies näin pitkään.
• Hautajaispuhe on säilynyt vain siksi, että Thukydides kirjoitti sen omin sanoin sen perusteella, mitä Perikleen «olisi pitänyt sanoa»; mitään pöytäkirjaa ei ollut.