Georgios Vizyinos

Hän syntyi Georgios Michailidisina 8. maaliskuuta 1849 Vizyessä (Βιζύη, nykyinen Vize Turkissa), pienessä itätraakialaisessa kaupungissa, josta hän myöhemmin otti kirjailijanimensä. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan pieni, ja noin kymmenvuotiaana hänet lähetettiin Konstantinopoliin oppimaan räätälin ammattia. Sukulainen vei hänet sitten Kyprokselle, jossa arkkipiispa Sofronios huomasi älykkään pojan ja pani hänet opiskelemaan papiksi. Palattuaan Konstantinopoliin hän löysi suojelijan, joka muutti hänen elämänsä: pankkiiri Georgios Zarifisin, joka maksoi hänen koulutuksensa seuraavat viisitoista vuotta.

Vizyinos opiskeli Ateenassa, jossa hänen pitkä runoelmansa Κόδρος (Kodros), Ateenan viimeisestä kuninkaasta, voitti vuonna 1874 Voutsinas-runopalkinnon. Vuodesta 1875 hän opiskeli filosofiaa ja psykologiaa Göttingenissä, jossa hän kuunteli Hermann Lotzen luentoja, ja sitten Leipzigissa, jossa hän vuonna 1881 valmistui saksankielisellä väitöskirjalla lasten leikistä. Pariisissa vuonna 1883 Το αμάρτημα της μητρός μου ilmestyi ensin ranskankielisenä käännöksenä, ennen kuin kreikankielinen teksti julkaistiin Εστία-lehdessä.

Zarifis kuoli vuonna 1884, ja rahat loppuivat. Vizyinos asettui Ateenaan, opetti yliopistossa filosofian historiaa palkattomana dosenttina ja antoi yksityistunteja. Hän upotti toiveensa kaivokseen lähellä Samakovoa kotiseudullaan Traakiassa, jolle hän ei koskaan löytänyt sijoittajia, ja rakastui oppilaaseensa Bettina Fravasiliin, joka oli vielä teini-ikäinen. Huhtikuussa 1892 hänet suljettiin Ateenan Dromokaiteio-mielisairaalaan, jossa hän kuoli 15. huhtikuuta 1896.

Jokainen hänen harvoista novelleistaan on rakennettu kuin arvoitus: jotakin tapahtui perheessä vuosia sitten, ja kertoja, ulkomailta palannut nuori mies nimeltä Georgis, paljastaa sen vähitellen. Novellissa Το αμάρτημα της μητρός μου (Äitini synti, 1883) äiti tunnustaa, että hän nuorena naisena tukahdutti vahingossa unissaan pienen tyttärensä Annion ja että hänen omistautumisensa ottotytöille on yritys sovittaa se. Novellissa Ποίος ήτον ο φονεύς του αδελφού μου (Kuka oli veljeni murhaaja?, 1883) kertojan veljen tappaja osoittautuu nuoreksi turkkilaiseksi, jota äiti on hoitanut ja jota hän on oppinut rakastamaan kuin poikaansa.

Αι συνέπειαι της παλαιάς ιστορίας (Vanhan tarinan seuraukset, 1884) sijoittuu Saksaan, rakkaus, joka päättyy hulluuteen. Το μόνον της ζωής του ταξείδιον (Hänen elämänsä ainoa matka, 1884) on hellin: räätälin opissa Konstantinopolissa oleva poika juoksee kotiin kuolevan isoisänsä luo, joka täytti hänen lapsuutensa tarinoilla kaukaisista maista, ja saa tietää, ettei vanhus koskaan matkustanut omia häitään kauemmas. Μοσκώβ-Σελήμ (Moskov-Selim, 1895) antaa vanhan osmanisotilaan kertoa, kuinka vankeus Venäjällä käänsi hänen uskollisuutensa ylösalaisin; ensimmäinen kreikkalainen novelli, jonka sankari on turkkilainen.

Kerronta on katharevousaa, aikansa muodollista kirjakreikkaa, kun taas henkilöt puhuvat Traakian kansankieltä: sivistynyt mies kuuntelee ihmisiä, joiden joukosta hän on lähtöisin. Vizyinos julkaisi myös runoutta, muun muassa kokoelman Ατθίδες αύραι (Attikan tuulet, 1883), ja lastenrunoja.

Το αμάρτημα της μητρός μου on lukion kirjallisuusantologiassa, joten lähes jokainen kreikkalainen on tavannut koulussa Annion ja hänen syyllisyyden piinaaman äitinsä; myös novellia Το μόνον της ζωής του ταξείδιον opetetaan laajalti, ja molempia esitetään Ateenassa säännöllisesti yhden näyttelijän näytelminä. Lakis Papastathisin elokuva Το μόνον της ζωής του ταξείδιον (2001) punoo tarinan yhteen Vizyinosin oman elämän kanssa ja on hyvä aloituspaikka. Useissa kreikkalaisissa kaupungeissa on Βιζυηνού-katu, ja hänen hautansa on Ateenan ensimmäisellä hautausmaalla. Englanniksi William F. Wyattin kokoelma My Mother's Sin and Other Stories (1988) teki hänet tunnetuksi ulkomailla. Tällä sivustolla B2-kurssi on luonteva kumppani hänen novelleilleen.

• Hän oli räätälin oppipoika kymmenvuotiaana ja filosofian tohtori 32-vuotiaana; hänen Leipzigin väitöskirjansa vuodelta 1881 käsitteli lasten leikkiä.
• Hänen kuuluisin novellinsa julkaistiin ranskaksi Pariisissa ennen kuin se ilmestyi kreikaksi.
• Vizyinos on kirjailijanimi: se tarkoittaa «miestä Vizyestä», hänen kotikaupungistaan, ja hänen oikea sukunimensä oli Michailidis.
• Elämänsä neljä viimeistä vuotta, 1892–1896, hän vietti Ateenan Dromokaiteio-mielisairaalassa ja kirjoitti yhä runoja.