Eleftherios Venizelos

Venizelos syntyi 23. elokuuta 1864 Mourniesissa, Hanian lähellä sijaitsevassa kylässä, kun Kreeta oli vielä osmanien maakunta. Hän opiskeli lakia Ateenassa ja palasi Haniaan asianajajaksi ja toimittajaksi. Vuonna 1898 perustetussa autonomisessa Kreetan valtiossa hän toimi oikeusministerinä, riitautui sen hallitsijan prinssi Yrjön kanssa ja johti vuonna 1905 Therisoksen aseellista kapinaa, joka pakotti prinssin lähtemään ja teki Venizeloksesta saaren johtavan miehen.

Vuonna 1909 kreikkalaiset upseerit tekivät Goudin vallankaappauksen ja kutsuivat Ateenaan kreetalaisen ulkopuolisen. Hän saapui vuonna 1910, voitti vaalit ja nousi lokakuussa pääministeriksi. Uudistukset seurasivat vauhdilla: tarkistettu perustuslaki vuonna 1911, työlait, uudelleen rakennettu armeija ja laivasto. Sitten hän kokosi Balkanin liiton, ja Balkanin sodissa 1912–13 Kreikka sai Thessalonikin, Ioanninan, Makedonian, Epeiroksen, Kreetan ja itäisen Egeanmeren saaret, ja sen väkiluku kasvoi 2,7 miljoonasta 4,8 miljoonaan.

Ensimmäinen maailmansota asetti hänet vastakkain kuningas Konstantinos I:n kanssa, joka vaati puolueettomuutta, kun taas Venizelos halusi liittyä ympärysvaltoihin. Hän erosi kahdesti vuonna 1915, perusti vastahallituksen Thessalonikiin vuonna 1916 ja palasi valtaan vuonna 1917, kun kuningas oli pakotettu lähtemään. Tämä Εθνικός Διχασμός (kansallinen skisma) myrkytti politiikan vuosikymmeniksi. Sèvresin rauha (1920) toi Smyrnan, mutta hän hävisi marraskuun 1920 vaalit, ja Vähän-Aasian sotaretki päättyi vuoden 1922 katastrofiin. Hän allekirjoitti Lausannen sopimuksen vuonna 1923, hallitsi jälleen 1928–32 ja pakeni kannattajiensa epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen vuonna 1935 Pariisiin, jossa hän kuoli 18. maaliskuuta 1936.

Venizeloksen saavutuksia ovat sopimukset, uudistukset ja rajat. Vuoden 1911 perustuslaki uudisti Kreikan valtion, ja hänen ensimmäinen hallituksensa sääti ensimmäisen sosiaalilainsäädännön. Balkanin sodat, jotka valmisteltiin hänen diplomatiallaan ja liitolla Serbian, Bulgarian ja Montenegron kanssa, ovat syy siihen, että Thessaloniki, Kreeta ja Ioannina ovat nykyään kreikkalaisia.

Elokuussa 1920 allekirjoitettu Sèvresin rauha oli Μεγάλη Ιδέα -aatteen (Suuri aate) huippu, unelma Kreikasta, johon kuuluisivat kaikki idän kreikkalaiset: se antoi Kreikalle Itä-Traakian ja Smyrnan alueen, «kahden mantereen ja viiden meren Kreikan». Kolmessa vuodessa se oli kuollut. Hänen pysyvin työnsä oli Sèvresin vastakohta: heinäkuun 1923 Lausannen sopimus, joka vahvisti Kreikan ja Turkin rajan Evrosjoelle ja tammikuussa 1923 sovitun väestönvaihdon myötä siirsi noin 1,2 miljoonaa ortodoksikristittyä Turkista Kreikkaan ja noin 400 000 muslimia toiseen suuntaan. Pakolaisten asuttaminen uusiin kaupunginosiin Ateenan, Pireuksen ja Thessalonikin ympärille muutti kreikkalaisen yhteiskunnan, sen musiikin ja sen ruoan.

Hänen hallituksensa vuosina 1928–32 rakensi teitä ja kouluja, kuivatti Makedonian soita ja allekirjoitti vuonna 1930 ystävyyssopimuksen Kemal Atatürkin Turkin kanssa, mikä päätti kahden kansan sotien vuosisadan; vuonna 1934 Venizelos ehdotti Atatürkia Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hän oli loistava parlamenttipuhuja ja neuvottelija, joka hurmasi Pariisin ja Lontoon valtiomiehet sujuvalla ranskalla ja englannilla; Lloyd George kutsui häntä suurimmaksi valtiomieheksi, jonka Kreikka oli tuottanut sitten Perikleen.

Kreikkaan saapuessaan useimmat matkailijat laskeutuvat vuonna 2001 avatulle Ateenan kansainväliselle lentoasemalle «Eleftherios Venizelos», ja Ateenan keskustan pääkadun Panepistimioun virallinen nimi on Ελευθερίου Βενιζέλου, kuten jonkin kadun lähes jokaisessa kreikkalaisessa kaupungissa. Hänen kotinsa Hanian Halepan kaupunginosassa on museo, jota ylläpitää hänen nimeään kantava kansallinen tutkimussäätiö, ja Ateenan Eleftheriaksen puistossa sijaitseva Venizelos-museo säilyttää talon, jossa hän asui; hänen hautansa ja hänen poikansa Sofoklisin hauta ovat Profitis Iliaksen kukkulalla Akrotirilla Hanian yläpuolella, näköala lahdelle. Kreikan koulujen historiankirjat omistavat hänen vuosilleen oman lukunsa, ja sanat βενιζελικός ja αντιβενιζελικός, venizelisti ja antivenizelisti, kuvaavat yhä perheen poliittista perinnettä. Sivuston B1-tason kuunteluharjoitus historiantunnista on hyvä tilaisuus kuulla nämä tapahtumat kerrottuna kreikaksi.

• Hän syntyi osmanien alamaiseksi eikä asunut Ateenassa ennen kuin oli neljäkymmentäviisivuotias; muutamassa kuukaudessa saapumisensa jälkeen hän oli pääministeri.
• Hän selvisi kahdesta murhayrityksestä: Pariisin Gare de Lyonilla elokuussa 1920, muutama päivä Sèvresin rauhan allekirjoittamisen jälkeen, ja Kifisiaan johtavalla tiellä kesäkuussa 1933, jolloin hänen vaimonsa Helena haavoittui.
• Vuonna 1934 hän ehdotti Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi Mustafa Kemal Atatürkia, miestä, joka oli lyönyt Kreikan armeijan vuonna 1922.
• Hänen kuoltuaan Pariisissa hänen ruumiinsa vietiin laivalla suoraan Kreetalle Ateenan ohi, jotta vältettäisiin yhteenotot hänen kannattajiensa ja vastustajiensa välillä.