Angeliki Stellatou

Angeliki Stellatou syntyi Ateenassa vuonna 1963. Hän opiskeli klassista balettia ja valmistui kiitettävin arvosanoin valtion tanssikoulusta, jossa opettaja Mary Tsouti pyysi tanssijoita huomaamaan, mitä he tuntevat jokaisen liikkeen sisällä, eikä vain suorittamaan sitä. Vuoden 2015 haastattelussa hän muisteli myös Pina Bauschin ryhmän esitystä Herodes Attikoksen odeionissa ”jonkinlaisena ilmestyksenä”. Onassis-säätiön stipendi vei hänet sitten New Yorkiin, jossa hän opiskeli Merce Cunninghamin studioilla ja osallistui kontakti-improvisaation ja release-tekniikan seminaareihin.

Palattuaan Ateenaan hän perusti Dimitris Papaioannoun kanssa Edafos Dance Theatren; ryhmän oma historia mainitsee vuoden 1986, muut lähteet vuoden 1987. Hän oli sen johtava tanssija ja myös apulaiskoreografi esimerkiksi tuotannoissa Medeia ja Dracula, kunnes hän lähti For Ever -teoksen jälkeen vuonna 2001. Hän tanssi myös muissa itsenäisissä ryhmissä, kuten Sine Qua Nonissa, Analiassa ja Zouzou Nikoloudin Choriká-ryhmässä. Teatterissa hän työskenteli koreografina ja liikeneuvojana ohjaajille muun muassa Kansallisteatterissa, Neos Kosmos -teatterissa, Ateenan konserttitalo Megaronissa ja Ateenan festivaaleilla. Myöhemmin hän ohjasi omia teoksiaan, myös oman ryhmänsä Ypsilonin kanssa.

Stellatoun työ liikkuu esiintymisen, koreografian ja näyttelijöiden näyttämöliikkeen muotoilun välillä. Edafoksen teoksessa Ανθρώπινη δίψα (Ihmisen jano, 1999) hänen soolonsa Σκαλοπάτια (Portaat) toi hänelle parhaan naisroolin palkinnon Kreikan kansallisissa tanssipalkinnoissa. Vuonna 2004 hän oli koreografina Papaioannoun luovassa tiimissä Ateenan olympialaisten avajais- ja päättäjäisseremonioissa. Hänen liiketyönsä Simon Stephensin näytelmään Motortown, jonka ohjasi Vangelis Theodoropoulos, sai Koula Pratsikan koreografiapalkinnon vuonna 2008.

Ohjaajana ja koreografina hän loi teoksen a little before ( ) a little after Euroopan kulttuuripääkaupunki Patraalle vuonna 2006 ja teoksen cann.ib.als Ypsilonin kanssa Neos Kosmos -teatterissa vuonna 2009. Myöhempi duetto little lives or the body I inhabit, jota esitettiin Ateenassa ja Kalamatassa, teki aiheekseen kahden kehon pyrkimyksen liikkua täsmälleen samassa tahdissa. Maaliskuussa 2015 Kreikan kansallisooppera tilasi häneltä ensimmäisen teoksen balettiryhmälleen: kaksi Manos Hadjidakisin teosta, Το χαμόγελο της Τζοκόντας (Giocondan hymy) ja harvoin esitetyn Μαρσύας (Marsyas), Olympia-teatterissa. Hän kertoi LiFO-lehdelle, ettei hänellä ole kiinteää koreografista koodia ja että hän pitää abstraktista ilmaisusta enemmän kuin kerronnasta: liike voi musiikin tavoin herättää tunteita selittämättä juonta.

Stellatou kuuluu sukupolveen, joka rakensi kreikkalaista nykytanssia itsenäisissä ryhmissä 1980- ja 1990-luvuilla. Vuonna 2015 hän totesi, että tuo kukoistus koski tiettyjä koreografeja eikä tanssia kokonaisuutena, koska sitä tukevat rakenteet puuttuivat. Nykyään hänen nimensä näkyy kreikkalaisten teattereiden ja festivaalien ohjelmissa, usein rivillä ”liike” tai ”koreografia”. Lue hänen kreikankielinen haastattelunsa LiFO-lehdessä vuodelta 2015 ja etsi verbit, joita hän käyttää harjoituksista: χορεύω, δοκιμάζω, προχωρώ. Nouse sitten seisomaan, kallistu hitaasti sivulle, suoristaudu, pysähdy ja kerro sarja: Η δασκάλα είπε ότι γέρνουμε αργά, σηκωνόμαστε και σταματάμε (Opettaja sanoi, että kallistumme hitaasti, nousemme ja pysähdymme). Liiku vain mukavalla alueella.

• Hän opiskeli klassista balettia ja kertoo käyttäneensä kärkitossuja yhtä mukavasti kuin tohveleita.
• Hän kuvaa jokaisen harjoituksen ja tekee korjaukset katsottuaan videon.
• Hänen vuoden 1999 soolonsa Ihmisen janossa oli nimeltään Σκαλοπάτια (Portaat).
• Hadjidakis kirjoitti Marsyaan Rallou Manoun Kreikkalaiselle koreodraamalle.