Tatiana Gritsi-Milliex

Tatiana Gritsi syntyi Ateenassa lokakuussa 1920; Kansallisen kirjakeskuksen (EKEBI) kreikkalaisten kirjailijoiden arkisto sijoittaa hänen syntymänsä Thission kaupunginosaan. Hän suoritti oppikoulun kotiopetuksella ja harrasti lyhyesti tanssia. Vuonna 1942 hän kirjoittautui Ateenan yliopistoon mutta jätti sen pian ja opiskeli ranskaa Ateenan Ranskan instituutissa ja laulua Kreikan konservatoriossa. Instituutissa hän tapasi ranskalaisen oppineen ja filhelleenin Roger Milliexin, jonka kanssa hän meni naimisiin; heille syntyi kaksi lasta. Saksan miehityksen aikana hän liittyi Kansalliseen vapautusrintamaan (EAM) ja toimi vapaaehtoisena Kreikan Punaisessa Ristissä.

Vuosina 1945–1975 hän asui enimmäkseen ulkomailla ja palasi välillä Kreikkaan. Pariisissa (1945–1946) hän opiskeli taidehistoriaa Louvressa ja puhui kansainvälisessä naiskongressissa kreikkalaisista naisista vastarinnassa. Palattuaan Ateenaan 1947–1959 hän työskenteli Vähä-Aasian tutkimuskeskuksessa, piti maalausnäyttelyitä ja kirjoitti ahkerasti. Sen jälkeen pariskunta asui Kyproksella (1959–1971), missä hän tuki saaren kulttuurielämää, ja muutti sitten Genovaan. Papadopoulosin diktatuuri vei häneltä Kreikan kansalaisuuden. Vuoden 1974 jälkeen hän työskenteli Kreikan julkisessa radiossa ja ERT2:lla, kirjoitti kritiikkiä esimerkiksi Avgi- ja Kyriakatiki Eleftherotypia -lehtiin ja johti Stegi Kalon Technon kai Grammaton -yhteisöä (1981–1986). Hän kuoli Ateenassa helmikuussa 2005.

Hänen kirjallinen esiintymisensä alkoi 1945 novelleilla Ελεύθερα Γράμματα (Vapaa kirjallisuus) -lehdessä. Jo miehityksen aikana hän oli levittänyt salaa kreikankielistä käännöstä Vercorsin teoksesta Le Silence de la mer, joka julkaistiin virallisesti 1945 nimellä Η σιωπή της θάλασσας (Meren hiljaisuus). Πλατεία Θησείου (1947) aloitti tasaisesti jatkuneen kirjojen sarjan, muun muassa Ημερολόγιο (Päiväkirja, 1952), Σε πρώτο πρόσωπο (Minämuodossa, 1958) ja …Και ιδού ίππος χλωρός… (1963), jonka nimi lainaa Ilmestyskirjaa. Kathimerinin vuoden 2005 muistokirjoituksen mukaan hänen ensimmäiset kirjansa oli punottu lapsuusmuistoista ja läheisten ihmisten kokemuksista.

Σπαράγματα (Sirpaleita, 1973) julkaisi osan hänen arkistostaan, joka oli välttynyt diktatuurin takavarikolta, ja Χρονικό ενός εφιάλτη (Painajaisen kronikka, 1986) palasi vuosiin 1966–1974. EKEBIn arkisto kuvaa hänen proosaansa psyykkisiin prosesseihin keskittyväksi, rakenteeltaan väljäksi ja runolliseksi, ja siinä mielikuvitus, muisti ja sisäinen aika ovat vahvasti läsnä. Lukion viimeisen vuoden kreikkalainen koulun antologia sijoittaa hänen varhaistuotantonsa miehityksen ja vastarinnan kirjallisuuteen ja toteaa, että myöhemmät kirjat hylkäsivät vakiintuneet muodot modernin ranskalaisen romaanin vaikutuksesta. Hän myös käänsi, enimmäkseen ranskasta, ja kreikkalaiset teatteriryhmät esittivät joitakin hänen näytelmäkäännöksiään. Hänen kunnianosoituksiinsa kuuluivat valtion palkinnot novellista ja romaanista, Kahdentoista palkinto ja Ateenan akatemian palkinto.

Hänen kronikkansa Μια ιστορία της αντίστασης (Tarina vastarinnasta), joka ilmestyi ensin Επιθεώρηση Τέχνης -lehdessä 1961, sisältyy lukion viimeisen vuoden kreikkalaiseen kirjallisuuden oppikirjaan, joten moni kreikkalainen oppilas tutustuu häneen sitä kautta. Vuonna 2000 ERT:n sarja Αντ’ αυτού omisti hänelle jakson, jossa historioitsija Eleni Glykatzi-Arveler puhui hänestä. Oppijana aloita paikasta etkä juonesta: katso tämän sivun valokuvaa Thission aukiosta ja kuvaile lyhyt reitti nykykreikaksi ilmauksilla στην πλατεία (aukiolla) ja από την πλατεία (aukiolta), esimerkiksi Από την πλατεία φαίνεται η Ακρόπολη (Aukiolta näkyy Akropolis). Kerro sitten ystävän lause muodossa Μου είπε ότι… (Hän sanoi minulle, että…).

• Hänen esikoiskirjansa Πλατεία Θησείου (1947) on nimetty sen ateenalaisen kaupunginosan mukaan, johon EKEBI merkitsee hänen syntymänsä.
• Vuonna 1964 Kyprokselta lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti romaanikirjailija Stratis Tsirkasille toivovansa, etteivät saaren taistelut jatkuisi loputtomiin.
• Kreikan sotilasdiktatuuri vei häneltä Kreikan kansalaisuuden; hän palasi Kreikkaan vuoden 1974 jälkeen.
• Hän oli Ateenan Kirjailijaseuran (Εταιρεία Συγγραφέων) perustajajäsen.