Giannis Moralis

Moralis syntyi Artassa Epeiroksessa 23. huhtikuuta 1916. Vain viisitoistavuotiaana, vuonna 1931, hän aloitti opinnot Ateenan kuvataidekorkeakoulussa, jossa hän opiskeli lyhyesti Konstantinos Parthenisin ja sitten Umberto Argyrosin johdolla ja oppi grafiikkaa Giannis Kefallinosin työpajassa; Kefallinosta hän kutsui myöhemmin «isäksi, opettajaksi ja ystäväksi». Hän valmistui vuonna 1936, ja seuraavana vuonna Ateenan akatemian stipendi vei hänet Roomaan ja sitten Pariisiin, missä hän opiskeli muun muassa mosaiikkia. Toinen maailmansota toi hänet takaisin Kreikkaan.

Hän kuuluu «1930-luvun sukupolveen», niihin taiteilijoihin ja kirjailijoihin, kuten Ghikaan, Tsarouchisiin, Seferisiin ja Elytisiin, jotka etsivät modernia mutta samalla syvästi kreikkalaista taidetta. Vuonna 1947 hänet valittiin opettajaksi kuvataidekorkeakouluun, jossa hänestä tuli varsinainen professori vuonna 1957, ja hän opetti siellä vuoteen 1983 asti muovaten kreikkalaisten maalarien sukupolvia. Vuonna 1958 hän edusti Kreikkaa Venetsian biennaalissa yhdessä Tsarouchisin ja kuvanveistäjä Lazaros Sochosin kanssa. Hän sai Feeniksin ritarikunnan kunniamerkin vuonna 1965, Ateenan akatemian taidepalkinnon vuonna 1979 ja suuren retrospektiivin Kansallisgalleriassa vuonna 1988, jolloin hän lahjoitti sille suuren joukon teoksia. Hän maalasi lähes pitkän elämänsä loppuun asti ja kuoli Ateenassa 20. joulukuuta 2009 yhdeksänkymmenenkolmen vuoden iässä.

Moralis aloitti herkällä, realistisella muotokuvien ja hahmojen maalauksella pehmein värein. 1950-luvulta lähtien hänen taiteensa muuttui yhä geometrisemmaksi: ruumiit muuttuvat kaariksi ja tasoiksi, kasvot soikioiksi ja väri tasaisiksi, lämpimiksi okran, valkoisen, maanpunaisen ja sinisen pinnoiksi. Hänen aiheitaan on vähän, ja ne pysyvät samoina: nuoret naiset, rakastavaiset, akti, meri, kreikkalainen valo. Hahmot ovat yhtä aikaa moderneja ja antiikkisia; ne muistuttavat arkaaisen kuvanveiston tyyneyttä ja Kerameikoksen hautasteeloja.

Yhteys antiikin hautataiteeseen näkyy selvimmin sarjassa Επιτύμβια (Hautakuvat), kuoleman ja jäähyväisten maalauksissa, jotka esiteltiin vuonna 1963 ja kuuluvat hänen mestariteoksiinsa; myöhemmin hän lahjoitti ne Kansallisgallerialle. Moralis työskenteli myös monumentaalisessa mittakaavassa: 1960-luvun alussa avattuun Ateenan Hiltoniin hän suunnitteli valtavat kaiverretut marmorisommitelmat, jotka peittävät sen julkisivut. Hän suunnitteli lavasteita ja pukuja tanssiin ja teatteriin, Manos Hadjidakisin säveltämästä baletista Έξι λαϊκές ζωγραφιές (Kuusi kansanmaalausta, 1951) Aiskhyloksen näytelmään Ικέτιδες (Turvanpyytäjät, Kansallisteatteri, Epidauros, 1964) ja Karolos Kounin ohjaamaan Οιδίπους Τύραννος (Kuningas Oidipus) -esitykseen Lontoon Aldwych Theatressa vuonna 1968. Hän kuvitti myös oman sukupolvensa runoilijoiden, Seferisin ja Elytisin, teoksia Ikaros-kustantamolle, ja hänen piirroksissaan on sama kirkkaus kuin runoissa.

Jokainen, joka kävelee Ateenan Vasilissis Sofias -katua, voi nähdä Moraliksen työn: Hiltonin veistetty marmorijulkisivu on kaupungin maamerkki. Kansallisgalleriassa Επιτύμβια ja monet muut maalaukset kuuluvat pysyvään kokoelmaan, ja hänen teoksiaan on monissa kreikkalaisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa. Hänen geometriset rakastavaisensa näkyvät kirjojen kansissa, julisteissa ja koulujen taidekirjoissa, ja hänen kuvittamiaan Elytisin ja Seferisin laitoksia myydään yhä. Monelle kreikkalaiselle hänen lämpimät okransävynsä ja tyynet kasvonsa näyttävät yksinkertaisesti «Kreikalta»; yritä kuvailla jotakin hänen maalaustaan kreikaksi: värit, muodot, tunteet.

• Hän aloitti Ateenan kuvataidekorkeakoulussa viisitoistavuotiaana vuonna 1931.
• Hän opetti samassa koulussa yli kolmekymmentäviisi vuotta, vuodesta 1947 vuoteen 1983.
• Ateenan Hiltonin julkisivujen marmorisommitelmat olivat hänen suunnittelemiaan, ja ne tilattiin vuonna 1959.
• Hän edusti Kreikkaa Venetsian biennaalissa 1958 yhdessä Giannis Tsarouchisin kanssa.