Melissanthi

Melissanthi syntyi Ateenassa nimellä Ivi Kougia. Useimmat kirjastotiedot ilmoittavat syntymäajaksi huhtikuun 1907, vaikka jotkin hakuteokset mainitsevat vuoden 1910. Hän opiskeli ranskan ja saksan filologiaa Ateenan Ranskan instituutissa ja Abendschulessa (iltakoulussa), kävi sotaa edeltänyttä Ateenan journalistikoulua ja opiskeli myös musiikkia, maalausta ja tanssia. Vuonna 1932 hän meni naimisiin asianajaja, poliitikko ja filosofisten esseiden kirjoittaja Ioannis Skandalakisin kanssa, ja hänet mainitaan usein nimellä Kougia-Skandalaki. Latinalaisin kirjaimin hänen etunimensä esiintyy muodoissa Ivi, Eve tai Hebe.

Hän elätti itsensä toimittajana ja ranskan opettajana. Vuosina 1945–1955 hän työskenteli valtion radion kirjallisuusohjelmissa ja esitteli kreikkalaista ja ulkomaista runoutta sekä omia töitään. Hän kirjoitti myös kritiikkiä ja filosofisia esseitä ja käänsi runoutta; Emily Dickinsonin, Robert Frostin ja Rainer Maria Rilken kerrotaan kuuluneen hänen kääntämiinsä runoilijoihin. Hän oli Naisten kirjallisen seuran (Γυναικεία Λογοτεχνική Συντροφιά) jäsen 1961–1972 ja valtion palkintojen lautakunnan jäsen 1969–1975.

Kriitikko Dimitris Karamvaliksen vuonna 1992 julkaistu muistokirjoitus ajoittaa hänen kuolemansa perjantaille 9. marraskuuta 1990, ja myös kirjastojen auktoriteettitiedot mainitsevat vuoden 1990. Jotkin myöhemmät hakuteokset ilmoittavat vuoden 1991.

Melissanthi debytoi vuonna 1930 kokoelmalla Φωνές εντόμου (Hyönteisen ääniä), ja vuotta myöhemmin Προφητείες (Ennustuksia) otettiin vastaan vuoden kirjallisena tapahtumana. Nämä varhaiset kirjat ovat uskonnollisia, jopa mystisiä, ja lähellä symbolismia. Teosta Ο γυρισμός του ασώτου (Tuhlaajapojan paluu, 1936), kirjan mittaista runoa, jonka nimi muistuttaa evankeliumin vertauksesta, seurasi vuonna 1936 Ateenan akatemian kunniamaininta. Λυρική εξομολόγηση (Lyyrinen tunnustus, 1945) sai kunniamaininnan Palamas-palkinnossa, ja suunnilleen siitä vuodesta lähtien hän siirtyi vähitellen perinteisestä mitasta vapaaseen mittaan ja uudisti samalla aiheitaan ja kieltään.

Myöhempiä kirjoja ovat Το ανθρώπινο σχήμα (Ihmisen hahmo, 1961) ja Το φράγμα της σιωπής (Hiljaisuuden pato), joka voitti valtion toisen runopalkinnon vuonna 1965. Hänen kootut runonsa Τα ποιήματα 1930–1974 (Runot 1930–1974) arvioitiin vuonna 1976, jolloin hän sai valtion ensimmäisen runopalkinnon. Kritiikki sijoittaa hänen tuotantonsa uskonnollisen uskon ja eksistentiaalisen ahdistuksen väliin. Hänen kääntäjänsä Kathryn Maris toteaa, että hän tunsi itsensä jonkin aikaa vieraaksi vuosisadan puolivälin kulttuurissa, lakkasi kirjoittamasta ja kääntyi Carl Jungin puoleen; tämän jälkeiset runot ovat pikemmin ontologisia kuin uskonnollisia. Melissanthi kuvasi menetelmäänsä yksinkertaisesti: hän puhui epäsuorasti, allegorisin symbolein. Hänen teostensa nimet näyttävät tämän menetelmän pienoiskoossa.

Melissanthia on käännetty vähemmän kuin Seferistä, Elytistä tai Ritsosta, mutta hän ei ole kadonnut. Kaksikielinen valikoima Hailing the Ascending Morn, jonka toimitti Maria Voelker-Kamarinea, ilmestyi 1987; aikakauslehti Πάροδος julkaisi vuonna 2004 hänen runonsa ja keskustelunsa runoilija Yolanda Penglin kanssa; ja vuonna 2025 Kathryn Marisin uusia englanninnoksia ilmestyi The Yale Review -lehdessä. Ateenan yliopiston opinnäyte on tutkinut hänen poetiikkaansa. Kokeile pientä harjoitusta hänen teostensa nimillä: ota Το φράγμα της σιωπής (Hiljaisuuden pato) ja kirjoita kreikaksi lause, joka selittää kuvan, esimerkiksi Η σιωπή γίνεται τοίχος ανάμεσα στους ανθρώπους (Hiljaisuudesta tulee muuri ihmisten välille). Tee sitten sama nimelle Φωνές εντόμου. Nämä lauseet ovat omia tulkintojasi, eivät säkeitä hänen runoistaan.

• Hänen kirjailijanimensä Μελισσάνθη muistuttaa kreikan sanoja μέλισσα (mehiläinen) ja άνθος (kukka).
• Hän sai sekä valtion toisen runopalkinnon (1965) että ensimmäisen (1976).
• Kymmenen vuoden ajan, 1945–1955, hän esitteli runoutta Kreikan valtion radiossa.
• Manos Hadjidakisin laulusarja Η εποχή της Μελισσάνθης (Melissanthin aika) kantaa hänen kirjailijanimeään, mutta sen Melissanthi on symbolinen hahmo, ja säveltäjä omisti teoksen äitinsä muistolle.