Nikolaos Politis

Politis syntyi Kalamatassa maaliskuussa 1852 ja kasvoi Ateenassa, jossa hän opiskeli yliopistossa. Jo opiskelijana häntä kiehtoivat tavallisten ihmisten uskomukset ja tarinat, ja hän julkaisi ensimmäiset tutkimuksensa uuskreikkalaisesta mytologiasta, kyläuskomusten nereideistä, lohikäärmeistä ja kohtalottarista, ollessaan vasta parikymppinen. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Saksassa, Münchenissä, ja väitteli tohtoriksi Erlangenissa; siellä hän tutustui uuteen eurooppalaiseen kansanperinteen tieteeseen ja vertailevaan mytologiaan.

Palattuaan Ateenaan hänestä tuli vuonna 1890 mytologian ja kreikkalaisen arkeologian professori Ateenan yliopistoon, ja hän hoiti virkaa kolme vuosikymmentä ja koulutti kokonaisen tutkijasukupolven. Vuonna 1884 hän ehdotti sanaa λαογραφία (laografia, ”kansasta kirjoittaminen”) kansankulttuurin tutkimukselle, ja se on siitä lähtien ollut alan kreikkalainen nimi. Vuosina 1908–1909 hän perusti Kreikan kansanperinneseuran ja sen aikakauslehden Λαογραφία, ja vuonna 1918 hän perusti kansanperinneaineiston arkiston, josta myöhemmin tuli Ateenan akatemian Kreikan kansanperinteen tutkimuskeskus.

Politis oli myös julkisuuden henkilö, joka osallistui aikansa keskusteluihin koulutuksesta, kielestä ja kansallisesta historiasta. Hänen työnsä taustalla oli 1800-luvun poliittinen kysymys: vastata niille, jotka saksalaisen historioitsija Fallmerayerin tavoin kiistivät kaiken jatkuvuuden antiikin ja nykyajan kreikkalaisten välillä. Hän kuoli Ateenassa 12. tammikuuta 1921.

Politisin menetelmä oli järjestelmällinen kerääminen ja vertailu. Hän kokosi aineistoa omilta matkoiltaan, opettajilta, papeilta ja kirjeenvaihtajilta kreikkalaisen maailman joka kolkasta sekä aiemmista kokoelmista ja järjesti sen aiheittain, jäljittäen jokaisen uskomuksen, tavan tai tarinan Bysantin kautta antiikkiin ja vertaillen sitä Balkanin ja Euroopan naapurikansoihin. Hän ei pitänyt kansankulttuuria viehättävänä taikauskona vaan elävänä perinteenä, joka ansaitsi tieteellistä huomiota.

Hänen suuri sananlaskukokoelmansa Παροιμίαι (Sananlaskuja), joka julkaistiin neljänä niteenä vuosina 1899–1902, selittää tuhansien kreikkalaisten sanontojen alkuperän ja muunnelmat. Παραδόσεις-teoksen (Perimätietoja, 1904) kaksi nidettä kokoavat paikallisia taruja: Konstantinopolin alla nukkuva marmorikeisari, joka odottaa heräämistään, Hagia Sofian viimeinen liturgia, kummittelevat sillat, kätketyt aarteet ja kylää suojelevat pyhimykset. Hänen teoksensa Εκλογαί από τα τραγούδια του ελληνικού λαού (Valikoima kreikkalaisen kansan lauluista, 1914) tarjosi huolellisesti toimitetun kansanlauluantologian Digeniksen ja kleftien lauluista itkuvirsiin, rakkauslauluihin ja Artan sillan balladiin, ja se vakiinnutti tekstit, joita kouluissa on siitä lähtien opetettu.

Hänen lähestymistapaansa muovasi aikakauden isänmaallisuus, ja myöhemmät tutkijat ovat kyseenalaistaneet joitakin hänen jatkuvuutta koskevia oletuksiaan. Mutta hänen luomansa kokoelmat, arkisto ja tieteenala ovat yhä kreikkalaisen kansanperinteen tutkimuksen perusta.

Jos olet lukenut kreikkalaisen kouluantologian, olet lukenut Politisia: tarut marmorikeisarista ja Hagia Sofiasta sekä laulut Artan sillasta ja Kuolleesta veljestä painetaan yleensä hänen vakiinnuttamissaan teksteissä. Hänen Παραδόσεις-teostaan saa yhä, ja se on erinomaista lyhyttä luettavaa edistyneelle oppijalle. Ateenan akatemian Kreikan kansanperinteen tutkimuskeskus, hänen arkistonsa perillinen, säilyttää käsikirjoituksia, äänitteitä ja valokuvia kaikkialta Kreikasta. Ja aina kun kreikkalainen selittää sananlaskun kuten ”Όποιος βιάζεται σκοντάφτει” (Joka kiirehtii, se kompastuu), hän tekee tietämättään sitä, mitä Politis teki viisikymmentä vuotta.

• Hän loi kreikan sanan λαογραφία (kansanperinteen tutkimus) vuonna 1884.
• Hän julkaisi tutkimuksia uuskreikkalaisesta kansanmytologiasta ollessaan vasta parikymppinen.
• Hänen sananlaskukokoelmansa täyttää neljä nidettä.
• Hänen vuonna 1918 perustamastaan arkistosta kasvoi Ateenan akatemian tutkimuskeskus.