Lysias

Lysias oli Kefaloksen poika; Kefalos oli syrakusalainen, joka Lysiaan omien sanojen mukaan tuli Ateenaan Perikleen kutsusta. Suku asui siellä metoikkeina eli vapaina ulkomaalaisina asukkaina ilman kansalaisoikeuksia. Nykytutkijat ajoittavat Lysiaan yleensä noin vuosiin 445–380 eaa., vaikka antiikin elämäkerturit sijoittivat hänen syntymänsä aiemmaksi. Nuorena hän lähti Thurioihin, kreikkalaiseen siirtokuntaan Etelä-Italiassa, missä hän ehkä opiskeli retoriikkaa Teisiaan johdolla. Noin vuonna 412 eaa. hänet karkotettiin muiden Ateenan kannattajien kanssa, ja hän palasi Ateenaan. Puheessa Eratostheneen vastaan hän kertoo, että kolmekymmentä takavarikoi myöhemmin suvulta 700 kilpeä ja 120 orjaa, mikä viittaa suureen kilpipajaan.

Vuonna 404 eaa., kun Ateena oli hävinnyt Peloponnesolaissodan, kolmekymmentä tyrannia kävi rikkaiden metoikkien kimppuun. Lysias kertoo, että hänet pidätettiin hänen kestitessään vieraita, että hän lupasi yhdelle kolmestakymmenestä, Peisonille, talentin hopeaa henkensä hinnaksi ja että hän sitten livahti avoimista ovista ja purjehti yöllä Megaraan. Hänen veljensä Polemarkhos määrättiin juomaan myrkkykatkoa ilman oikeudenkäyntiä. Maanpaosta Lysias tuki demokraatteja; myöhempi perimätieto kertoo, että hän antoi rahaa ja kilpiä ja palkkasi sotilaita. Päätös, joka teki hänestä kansalaisen, kumottiin muotovirheen vuoksi, joten hän pysyi metoikkina, jolla oli verotuksellinen tasa-arvo, isoteleia. Sen jälkeen hän ansaitsi elantonsa kirjoittamalla puheita muille.

Ateenan laki edellytti, että asianosaiset puhuivat itse, joten logografi (λογογράφος, puheenkirjoittaja) kirjoitti sanat, jotka asiakas esitti oikeudessa. Antiikin luettelot laskivat Lysiaan nimissä noin 425 puhetta, ja Dionysios Halikarnassolaisen kaltaiset kriitikot pitivät yli 230:tä aitona. Noin 35 on säilynyt, osa kiistanalaista alkuperää. Dionysios kehui hänen yksinkertaista attikalaista sanastoaan ja hänen ēthopoiiaansa (ἠθοποιία), taitoa saada jokainen puhuja kuulostamaan uskottavalta ihmiseltä. Myöhemmät attikistikirjoittajat pitivät häntä selkeän proosan esikuvana.

Puheessa Κατὰ Ἐρατοσθένους (Eratostheneen vastaan) vuonna 403 eaa. Lysias puhui itse kolmenkymmenen entistä jäsentä vastaan, jota hän syytti Polemarkhoksen kuolemasta. Euphiletoksen puolustuspuheessa, jossa tätä syytetään vaimonsa rakastajan surmaamisesta, ja puheessa, jossa vammainen mies puolustaa pientä valtion avustustaan, tavalliset ateenalaiset puhuvat elävin arkisanoin. Puheen Κατὰ τῶν σιτοπωλῶν (Viljakauppiaita vastaan) pitää neuvoston jäsen, ei Lysias. Hän syyttää viljakauppiaita siitä, että he ostivat yhdessä enemmän kuin lain sallimat viisikymmentä mittaa; he vastaavat virkamiesten käskeneen niin. Anytos-niminen virkamies todistaa neuvoneensa heitä vain olemaan korottamatta tarjouksia toisiaan vastaan. Tapauksesta saattoi seurata kuolemanrangaistus.

Kreikassa Lysiasta luetaan toisen asteen muinaiskreikan tunneilla; Koulutuspoliittisen instituutin julkaisemat opetusskenaariot käyttävät puhetta Ὑπὲρ Μαντιθέου (Mantitheoksen puolesta) lyseon toisella luokalla. Kreikan kielen keskus tarjoaa verkossa useita hänen puheitaan nykykreikkalaisine käännöksineen. Myös Platon pitää hänet näkyvissä: Valtio alkaa Polemarkhoksen talosta, ja Faidros käsittelee Lysiaan nimiin pantua puhetta. Taso C1 kuvaa tässä mukautettua lukutekstiämme, ei attikan kreikan itsenäistä lukemista. Kokeile: kirjoita kolmen repliikin keskustelu torilla sanoilla αγοράζω (ostan), πουλάω (myyn) ja η τιμή (hinta). Merkitse sitten jokaiseen repliikkiin Ποιος μιλάει; (Kuka puhuu?) ja päätä, kuuluvatko sanat puhujalle vai sille, joka ne kirjoitti.

• Lysias vietti suurimman osan elämästään Ateenassa tulematta kansalaiseksi.
• Platonin Valtio sijoittaa hänet läsnäolijoiden joukkoon veljensä Polemarkhoksen taloon.
• Puheessa Eratostheneen vastaan hän kertoo kolmenkymmenen vieneen suvulta 700 kilpeä.
• Sama puhe päättyy lyhyiden verbien sarjaan: olette kuulleet, nähneet, kärsineet, teillä on kaikki; tuomitkaa.