Ioannis Makrygiannis

Hän syntyi vuonna 1797 nimellä Ioannis Triantafyllou Avoritissa, pienessä kylässä Doriksen vuoristossa Keski-Kreikassa, köyhään perheeseen; hänen isänsä sai surmansa yhteenotossa albanialaisten epäsäännöllisten joukkojen kanssa hänen ollessaan vauva, ja perhe pakeni Livadiaan. Ikäisekseen pitkänä hän sai lempinimen Makrygiannis, ”pitkä Jannis”, ja nimi jäi pysyväksi. Hän työskenteli palvelijana ja sitten pienkauppiaana Artassa, liittyi salaseura Filiki Eteriaan vuonna 1820 ja tarttui aseisiin vuonna 1821. Hän taisteli Rumeliassa ja Peloponnesoksella, ja kesäkuussa 1825 hän puolusti Lernan myllyjä Nafplionin lähellä Ibrahim-pašan egyptiläistä armeijaa vastaan. Hän haavoittui vakavasti puolustaessaan Ateenan Akropolista vuosina 1826–27 ja kantoi kipua koko loppuelämänsä.

Uudessa valtiossa hänestä tehtiin kenraali, hän asettui Ateenaan Akropoliin juurelle, kaupunginosaan, joka kantaa nykyään hänen nimeään, ja hänestä tuli suorasanainen vastustaja ensin Kapodistriakselle ja sitten Baijerin holhoojahallitukselle ja kuningas Otton yksinvallalle. Yöllä 3. syyskuuta 1843 hän johti palatsin eteen kokoontuneita joukkoja ja väkijoukkoa ja sai lupauksen perustuslaista; aukio nimettiin sen muistoksi Syntagmaksi, ”perustuslaiksi”.

Hänen riippumattomuutensa hankki hänelle vihollisia. Vuonna 1852 hänet pidätettiin syytettynä salaliitosta kuningasta vastaan, ja vuonna 1853 hänet tuomittiin kuolemaan; tuomio lievennettiin ja hänet vapautettiin vuonna 1854 terveys murtuneena. Hän kuoli Ateenassa 27. huhtikuuta 1864.

Makrygiannis ei osannut kirjoittaa sodan päättyessä. Vuonna 1829 hän opetteli Argoksessa itse kirjaimet voidakseen merkitä muistiin näkemänsä, ja vuosina 1829–1850 hän täytti vihkonsa teoksella Απομνημονεύματα (Muistelmat). Hän kirjoitti niin kuin puhui, rumelialaisen kyläläisen kansankielellä, ilman välimerkkejä ja sanat toisiinsa kiinni, ja hän piilotti käsikirjoituksen; Giannis Vlachogiannis tulkitsi ja julkaisi sen vasta vuonna 1907. Kirja kertoo sodasta sisältäpäin, taistelu taistelulta, ja sitten rauhan pettymyksistä: vierasvalloista, baijerilaisista upseereista, poliitikoista ja sotapäälliköistä, jotka asettivat oman etunsa yhteisen asian edelle. Sen moraalinen keskus on lause, jota kreikkalaiset siteeraavat yhä, että olemme ”me-sanassa emmekä minä-sanassa”, ja sen kuuluisin sivu on hänen käskynsä sotilaille, jotka aikoivat myydä kaksi antiikin patsasta eurooppalaisille: ”näiden puolesta me taistelimme”.

Toinen käsikirjoitus, Οράματα και θάματα (Näkyjä ja ihmeitä, 1851–52), vankilassa ja sairaana kirjoitettu päiväkirja hänen uskonnollisista näyistään, julkaistiin vasta vuonna 1983. Makrygiannis oli omalla tavallaan myös taiteen suojelija: vuosina 1836–1839 hän teetti kansanmaalari Panagiotis Zografosilla ja tämän pojilla johdollaan sarjan maalauksia sodan taisteluista, todistukseksi kuninkaalle ja suurvaltojen lähettiläille; kappaleita on säilynyt Gennadius-kirjastossa Ateenassa ja kuninkaallisessa kokoelmassa Windsorissa, ja ne ovat Muistelmien kuvallinen kaksonen.

Makrygianniksesta tuli klassikko vuonna 1943, kun Giorgos Seferis esitelmässään kreikkalaisille sotilaille Aleksandriassa, nimeltään Ένας Έλληνας – ο Μακρυγιάννης (Eräs kreikkalainen: Makrygiannis), esitti lukutaidottoman kenraalin kaikkien kreikkalaisten proosakirjailijoiden mestarina, ja Elytis, Theotokas ja koko 1930-luvun sukupolvi ottivat hänet elävän kansankielen esikuvaksi. Otteita Muistelmista, ennen kaikkea patsaskohtaa ja lausetta ”είμαστε εις το “εμείς””, luetaan jokaisessa lyseossa, ja lausetta siteerataan aina, kun kreikkalaiset kiistelevät itsekkyydestä ja yhteisestä hyvästä. Ateenassa Makrygiannin kaupunginosa Akropolis-museon vieressä ja pitkä katu 3ης Σεπτεμβρίου on nimetty miehen ja hänen yönsä mukaan; itse Syntagma-aukio muistuttaa hänen perustuslaistaan. Zografosin maalauksia voi nähdä Gennadius-kirjastossa Ateenassa.

• Hän oppi kirjoittamaan 32-vuotiaana, Argoksessa vuonna 1829, ainoastaan merkitäkseen muistiin sotamuistonsa.
• Muistelmien käsikirjoitus, joka oli kirjoitettu ilman välimerkkejä ja sanavälejä, jäi lukematta, kunnes Giannis Vlachogiannis tulkitsi ja julkaisi sen vuonna 1907, 43 vuotta kirjoittajan kuoleman jälkeen.
• Ateenan Syntagma-aukio ja katu 3ης Σεπτεμβρίου ovat saaneet nimensä perustuslaista, jonka hän voitti yöllä 3. syyskuuta 1843.
• Valtio, jonka luomisessa hän oli ollut mukana, tuomitsi hänet kuolemaan vuonna 1853; tuomio lievennettiin, ja hänet vapautettiin seuraavana vuonna.