Niki Kanagini

Kanagini syntyi Aleksandrupolissa Kreikan Traakiassa vuonna 1933. 1950-luvun alussa hän opiskeli Lausannen École Cantonale de Dessin et d’Art Appliqué -koulussa; Kansallisgalleria ja kansallinen nykytaiteen museo (EMST) ilmoittavat hieman eri aloitusvuoden. Vuosina 1954–1958 hän opiskeli Ateenan taideakatemiassa, jossa hänen opettajinaan olivat taidemaalari Yannis Moralis ja taidegraafikko Yannis Kefallinos. Kreikan kansallisen tutkimussäätiön stipendin turvin hän jatkoi Lontoon Central School of Arts and Designissa vuosina 1958–1961.

Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä pidettiin vuonna 1962 La Feluca -galleriassa Roomassa, ja samana vuonna hän asettui pysyvästi Ateenaan. Hän myös opetti monta vuotta: Vakalo-koulussa (1963–1967), teknologisten sovellusten keskuksessa (1970–1971) ja erityisasiantuntijana Ateenan taideakatemiassa (1984–1986). Hän kirjoitti artikkeleita sanomalehtiin, aikakauslehtiin ja näyttelyluetteloihin.

1990-luvulla hän loi performatiivisia teoksia ja installaatioita yhdessä kriitikko Eleni Varopouloun kanssa. Niitä esitettiin Argoksen–Mykenen festivaalilla vuonna 1996 ja Kreikan kansallisteatterin kesäakatemiassa vuosina 2002–2004. Kanagini kuoli Ateenassa vuonna 2008. Samana vuonna Εξώπολις (Exopolis) -lehti julkaisi muistokirjoituksen, jossa häntä kutsuttiin kuuluisaksi aleksandrupolilaiseksi taiteilijaksi.

Kanaginin varhaiset teokset olivat voimakkaan abstrakteja, ja niihin vaikuttivat modernistiset ajatukset, myös Bauhausin; Kansallisgalleria mainitsee lisäksi ekspressionistisen tyylin ja voimakkaan värin. 1960-luvun alussa kiinnostus vaatteisiin ja kankaaseen vei hänet kuvakudoksen pariin. Musteella ja tusseilla tehty piirrossarja vuosilta 1966–1967, nykyään MOMusissa Thessalonikissa, näyttää kutomisen vaikutuksen rytmin, toiston ja eleen kautta. Vuonna 1971 hänen suuria kuvakudoksiaan esiteltiin Lausannen 5. kansainvälisellä kuvakudosbiennaalissa. Myöhemmin hän yhdisti kuvakudosta, taidegrafiikkaa ja perinteisiä tekniikoita tilarakennelmiin, jotka arvostelivat luonnon tuhoamista ja kyseenalaistivat naisen perinteisen roolin.

Εν οίκω (Kotona, 1975), EMST:n kokoelmaan kuuluva sekatekniikkateos, on kriitikoiden tulkinnassa pyykkiteline, joka käy vuoropuhelua kodin esineitä käyttävän feministisen taiteen kanssa. 1970-luvun puolivälistä alkaen hän maalasi Χειρόγραφα (Käsikirjoitukset) -teoksia: öljyä kankaalle tai pohjustetulle puulle ja sekatekniikkaa paperille ja kankaalle, sarakkeina lukukelvotonta henkilökohtaista kirjoitusta. Hän kutsui tällaisia teoksia ”visuaalisiksi teksteiksi” ja ajatteli katsojaa ”mahdollisena lukijana”. Kansallisgallerian kokoelmissa ovat Εφημερίδα (Sanomalehti, 1975), lyijykynäpiirros paperille, 200 × 140 cm, ja Χειρόγραφο (Käsikirjoitus, 1978–1979), öljy puulle, 232 × 160 × 10 cm. Hänen näyttelyihinsä kuuluivat Aleksandrian biennaali (1980), Europalia Brysselissä (1982) ja Gender: Female Kyproksen talossa Ateenassa (1993).

Kanaginin teoksia on Ateenan Kansallisgalleriassa, EMST:ssä ja Thessalonikin MOMusissa. Vuonna 2010 Thessalonikin valtiollinen nykytaiteen museo järjesti postuumin retrospektiivin Domestic Scene. Vuonna 2023 Roma Gallery Ateenassa esitteli hänen Käsikirjoituksiaan nimellä η υλικότητα της γραφής (kirjoituksen materiaalisuus). EMST:n retrospektiivi An Ode to Things, kuraattorina Tina Pandi, on avoinna 2. huhtikuuta 2026 – 14. helmikuuta 2027. Kokeile tätä: avaa Kansallisgallerian verkkosivu teoksesta Χειρόγραφο ja lue teoskyltti, Λάδι σε ξύλο (öljy puulle). Katso sitten kuvaa ja testaa kolmea omaa lausettamme: Βλέπω σημάδια σαν γράμματα (Näen merkkejä, jotka ovat kuin kirjaimia), Δεν μπορώ να διαβάσω ούτε μία λέξη (En pysty lukemaan yhtään sanaa) ja Το έργο μοιάζει με μεγάλη σελίδα (Teos näyttää suurelta sivulta). Pidä sopivat lauseet ja korjaa muut.

• Kanagini opiskeli taidetta kolmessa maassa: Sveitsissä, Kreikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
• Vuonna 1971 hänen kuvakudoksensa palasivat Lausanneen, hänen ensimmäisten opintojensa kaupunkiin, kansainväliseen kuvakudosbiennaaliin.
• EMST:n vuoden 2026 retrospektiivin nimi on peräisin Pablo Nerudan runosta, joka löytyi hänen papereistaan.
• Hänen maalauksensa Χειρόγραφο on kooltaan 232 × 160 cm ja maalattu puulle, ei kankaalle.