Katerina Gogou

Katerina Gogou syntyi Ateenassa 1. kesäkuuta 1940. Hän esiintyi lavalla viisivuotiaasta asti, ”ihmelapsena” lastenesityksissä, ja opiskeli näyttelemistä Takis Mouzenidisin johdolla ja tanssia Koula Pratsikan koulussa. Vuonna 1952 hän debytoi elokuvassa Ο άλλος (Se toinen), ja koko 1960-luvun hän näytteli eloisia sivurooleja Finos Filmin komedioissa, muun muassa elokuvissa Το ξύλο βγήκε από τον παράδεισο (Keppi tuli paratiisista, 1959) ja Δράκουλας και Σία (Drakula ja kumppanit, 1960). Monet kreikkalaiset tuntevat yhä hänen kasvonsa näistä elokuvista tietämättä hänen nimeään.

Diktatuurin kaaduttua vuonna 1974 hän käänsi selkänsä kaupalliselle elokuvalle ja lähestyi parlamentin ulkopuolista vasemmistoa ja anarkistipiirejä. Hän näytteli uudessa, vakavassa kreikkalaisessa elokuvassa: elokuvassa Το βαρύ πεπόνι (Raskas meloni, 1977), jonka ohjasi hänen silloinen miehensä Pavlos Tasios ja josta hän sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon Thessalonikin elokuvajuhlilla; Nikos Koundourosin elokuvassa 1922 (1978); elokuvissa Παραγγελιά! (1980) ja Όστρια (1984). Hänellä oli tytär, Myrto, jolle hän osoitti runoja. Vuodesta 1978 hän julkaisi runoutta ja luki sitä julkisesti käheällä, unohtumattomalla äänellä. Hänen viimeiset vuotensa olivat raskaita, riippuvuuden ja sairauden leimaamia. Hän kuoli Eksarhiassa 3. lokakuuta 1993 viisikymmentäkolmevuotiaana.

Τρία κλικ αριστερά (Kolme klikkausta vasemmalle, 1978) oli järkytys. Siinä ei ollut mitään eleganttia: ne olivat lyhyitä, vihaisia, proosamaisia runoja kadun kielellä, slangia ja kirosanoja täynnä, köyhyydestä, vankiloista, huumeista, poliisiväkivallasta, naisten ruumiista ja suurkaupungin yksinäisyydestä. Kirjaa luettiin laajalti, ja amerikkalainen runoilija Jack Hirschman käänsi sen englanniksi nimellä Three Clicks Left, joka julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1983.

Hän jatkoi teoksilla Ιδιώνυμο (1980), jonka nimi muistuttaa pahamaineisesta vuoden 1929 laista ”kumouksellisia” aatteita vastaan, Το ξύλινο παλτό (Puinen päällystakki, 1982), arkun kuva, Απόντες (Poissaolevat, 1986), Ο μήνας των παγωμένων σταφυλιών (Jäätyneiden rypäleiden kuukausi, 1988) ja Νόστος (Nostos, 1990); Με λένε Οδύσσεια (Nimeni on Odysseia) ilmestyi postuumisti vuonna 2002. Hänen Ateenansa ei ole Akropoliin kaupunki vaan kaupunginosien, halpojen asuntojen, mellakkapoliisin ja yön kaupunki. Kritiikki piti häntä pitkään marginaalihahmona; nykyään häntä luetaan yhtenä 1970- ja 1980-luvun runouden omaperäisimmistä äänistä, Polyteknillisen korkeakoulun kapinan jälkeisen sukupolven todistajana.

Gogou on kulttirunoilija. Hänen kirjojaan painetaan jatkuvasti uudelleen, hänen säkeitään kirjoitetaan Eksarhian seiniin ja lainataan mielenosoitusten kylteissä, ja hänen runojaan on sävelletty ja käytetty elokuvissa, mikä on tuonut hänet uusien sukupolvien tietoisuuteen. Hänen vanhoja Finos-komedioitaan näytetään yhä Kreikan televisiossa, joten moni katsoja kohtaa näyttelijän ennen runoilijaa. Oppijalle lyhyen runon lukeminen kokoelmasta Τρία κλικ αριστερά kävelyllä Eksarhian kaduilla on oppitunti kreikasta, jota mikään oppikirja ei opeta.

• Hän esiintyi lavalla viisivuotiaana ja elokuvissa kaksitoistavuotiaasta lähtien.
• Jack Hirschman käänsi teoksen Τρία κλικ αριστερά englanniksi, ja se julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1983.
• Hänen kokoelmansa Ιδιώνυμο on nimetty vuoden 1929 lain mukaan, jolla vainottiin kommunisteja ja toisinajattelijoita.
• Hän voitti parhaan naisnäyttelijän palkinnon Thessalonikin elokuvajuhlilla elokuvasta Το βαρύ πεπόνι (1977), vuotta ennen ensimmäistä runokirjaansa.