Arleta

Arleta syntyi Ateenassa 3. maaliskuuta 1945 nimellä Argyro-Nikoleta Tsapra, mutta lapsesta asti kaikki kutsuivat häntä Arletaksi. (Jotkin englanninkieliset uutiset antavat hänen etunimekseen Ariadne; kreikkalaiset muistokirjoitukset kertovat nimen Argyro-Nikoleta.) Hän kasvoi Metaxourgeiossa, asui sitten vuosikymmeniä Exarchiassa, jota hän kutsui kotimaakseen, ja lopuksi Kypselissä. Arsakeio-koulun jälkeen hän aloitti maalauksen opinnot Ateenan taideakatemiassa. Kesäkuussa 1965 oikeustieteen opiskelija Giorgos Papastefanou kuuli hänen laulavan opiskelijaretkellä Theodorakisin teosta Άξιον Εστί (Ylistetty olkoon) ja esitteli hänet Lyra-levy-yhtiön Alekos Patsifasille.

Hänen ensimmäinen singlensä ilmestyi 1966, ja samana vuonna seurasi ensimmäinen albumi, jolla oli Giannis Spanosin, Notis Mavroudisin, Nikos Chouliarasin ja Giorgos Kontogiorgosin lauluja. Hän lauloi Plakan boîteissa, kuten Η Παράγκα (Hökkeli) ja Οι Νεφέλες (Pilvet). Vuosien 1967–1974 sotilasdiktatuurin aikana kaksi hänen ensimmäisen albuminsa laulua kuitenkin sensuroitiin, ja hän vetäytyi lavalta, kun ymmärsi, että jokainen paikka, jossa hän laulaisi, suljettaisiin. Juntan kaatumisen jälkeen hän lauloi Georges Moustakin kutsusta pariisilaisessa Bobino-teatterissa.

Hänen terveytensä oli hauras. 11. helmikuuta 2008 hän sai aivoverenvuodon muutamaa minuuttia ennen konserttia Voloksessa, mutta toipui ja palasi tuplalevyllä vuonna 2009. Aivohalvauksen ja sydäninfarktin jälkeisen kuukausia kestäneen sairaalahoidon jälkeen hän kuoli ateenalaisessa Evangelismos-sairaalassa 8. elokuuta 2017, 72-vuotiaana.

Arleta kuului Νέο Κύμα -tyyliin, jota Lyra oli edistänyt vuodesta 1964: herkkiä, huolellisesti kirjoitettuja lauluja uusille äänille ja pienille kokoonpanoille, lähempänä kevyttä laulua kuin buzukiin perustuvaa λαϊκό-musiikkia (kansanomainen laulu). Kriitikot vertasivat häntä Joan Baeziin ja Judy Collinsiin, mutta hän halusi ennen kaikkea kertoa tarinoita kitarallaan. Varhaisiin levyihin kuuluvat Αρλέτα 2 (Arleta 2, 1967), 12+1 τραγούδια του Μάνου Χατζιδάκι (12+1 Manos Hatzidakisin laulua, 1969) ja Έξι μέρες (Kuusi päivää, 1970), Pavlina Pampoudin runoja hänen omaan musiikkiinsa.

Hän oli myös runouden tulkitsija. Spanosin Τρίτη Ανθολογία (Kolmas antologia, 1975) sävelsi Varnalisin, Kavvadiasin ja muiden runoja, ja 1978 hän levytti Theodorakisin Romancero gitano -teoksen, Lorcan runoja Odysseas Elytisin kreikankielisenä käännöksenä. Vuonna 1981 ilmestyi Ένα καπέλο γεμάτο τραγούδια (Hattu täynnä lauluja), hänen ensimmäinen omien laulujen albuminsa.

Laajin menestys tuli säveltäjä Lakis Papadopoulosin ja sanoittaja Marianina Kriezin kanssa: albumeilla Περίπου (Suunnilleen, 1984) ja Τσάι γιασεμιού (Jasmiiniteetä, 1985) olivat muun muassa Σερενάτα (Serenadi) ja Batida de coco. Myöhemmin ilmestyi Άσε τα κρυφά κρυμμένα (Anna salaisuuksien pysyä piilossa, 1991), jolla on hänen tunnettu Μπαρ «Το ναυάγιο» (Baari ”Haaksirikko”). Hän kertoi torjuneensa lauluja, joiden tiesi tulevan hiteiksi, koska ne eivät sopineet hänelle. Vuonna 1997 Kastaniotis julkaisi hänen kirjansa Από πού πάνε για την άνοιξη; (Mistä mennään kevääseen?), jossa on tekstejä, sanoituksia ja piirroksia.

Kun Arleta kuoli vuonna 2017, kulttuuriministeri Lydia Koniordou kutsui häntä nykyisen kreikkalaisen laulun majakaksi. Syyskuussa 2018 ystävät ja kollegat, muiden muassa Foteini Velesiotou, Tania Tsanaklidou ja Nouvelle Vaguen Phoebe Killdeer, esittivät Herodes Atticuksen odeionissa muistokonsertin Ακόμη και αν φύγεις (Vaikka lähtisit). Hänen levytyksensä ovat helposti löydettävissä, myös Demo (2010), kymmenen englanninkielistä laulua, jotka löytyivät Lyran arkistosta noin 35 vuotta levyttämisen jälkeen. Pieni tehtävä: kuuntele Τσάι γιασεμιού (1985), jonka sanat on kirjoittanut Marianina Kriezi, lukematta sanoja. Arvioi laulu sitten yhdellä kreikankielisellä lauseella hänen oman Uutta aaltoa koskevan kommenttinsa mallin mukaan, esimerkiksi Το τραγούδι μπορεί να είναι απλό, βαρετό όμως δεν είναι (Laulu voi olla yksinkertainen, mutta tylsä se ei ole). Tämä on oma harjoituslauseemme, ei laulun säe.

• Hänen ensimmäisen singlensä etiketissä vuonna 1966 luki «Παρουσιάζουμε την Αρλέττα με την κιθάρα της» (Esittelemme Arlettan kitaroineen), kaksois-τ:llä; seuraavassa singlessä nimi kirjoitettiin jo Αρλέτα.
• Pienenä hän halusi kengänkiillottajaksi ja sitten hetken aikaa hevoseksi.
• Vaikka häntä kutsuttiin ”boîtejen kuningattareksi”, hän sanoi laulaneensa Plakassa vain noin puolitoista vuotta.
• Hän sanoi, että ainoa asia, jota hän oli elämässään koskaan kerännyt, olivat kitarat.