Thanos Mikroutsikos

Mikroutsikos syntyi Patraksessa 13. huhtikuuta 1947. Hän opiskeli pianonsoittoa ja musiikinteoriaa Kreikan konservatoriossa sekä matematiikkaa Ateenan yliopistossa. Hän kasvoi poliittisesti aikuiseksi vuosien 1967–1974 sotilasdiktatuurin aikana, ja hänen ensimmäiset merkittävät teoksensa syntyivät tästä kokemuksesta: vastarinnan, vankilan ja maanpaon lauluja, jotka oli kirjoitettu musiikkikielellä, joka ammensi yhtä lailla avantgardistisesta sävellystaiteesta kuin kreikkalaisesta populaarilaulusta.

Juntan kaatumisen jälkeen hänen poliittisten laulujen levynsä tekivät hänestä yhden Metapolitefsi-sukupolven äänistä. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla hän lähestyi valtavirtaa luopumatta runoudesta, esimerkiksi levyllä Εμπάργκο (Kauppasaarto, 1982) Alkis Alkaioksen runoihin, ja jatkoi säveltämistä teatterille ja konserttisaleille.

Hän oli aktiivinen myös julkisessa elämässä. Vuonna 1993 hän liittyi Andreas Papandreoun PASOK-hallitukseen kulttuurin apulaisministerinä, ja Melina Mercourin kuoltua vuonna 1994 hänestä tuli kulttuuriministeri vuoteen 1996 asti. Sen jälkeen hän palasi musiikkiin ja esitti omia laulujaan konserteissa ympäri Kreikkaa. Viimeisinä vuosinaan hän sairastui syöpään ja kuoli Ateenassa 28. joulukuuta 2019 72-vuotiaana, ja häntä surivat muusikot ja poliitikot kaikista leireistä.

Hänen tuotantonsa jakautuu kahteen suureen kauteen. Ensimmäinen on teosten Πολιτικά τραγούδια (Poliittisia lauluja, 1975) ja Καντάτα για τη Μακρόνησο (Kantaatti Makronisokselle, 1976) aika; jälkimmäinen perustuu Jannis Ritsoksen runoihin sisällissodan vuosien saarivankileiristä. Niissä Mikroutsikos sävelsi Ritsoksen, Majakovskin ja muiden runoilijoiden tekstejä terävällä, toisinaan riitasointuisella musiikilla, joka oli lähempänä Kurt Weilliä kuin buzukia. Πολιτικά τραγούδια -laulut lauloi Maria Dimitriadi, jonka äänestä tuli yksi juntan jälkeisten vuosien soundeista.

Toinen kausi alkaa teoksella Ο Σταυρός του Νότου (Etelän risti, 1979), jossa hän sävelsi merimiesrunoilija Nikos Kavvadiaksen runoja: satamia, trooppisia öitä, oopiumia ja menetettyjä rakkauksia laulettuna eteenpäin vievien, rock-sävyisten sovitusten päällä. Albumi löysi valtavan yleisön ja teki Kavvadiaksesta, siihen asti asiantuntijoiden runoilijasta, kaikkien tunteman nimen. Sitten tulivat Εμπάργκο (1982) Alkis Alkaioksen runoihin ja vuonna 1996 Dimitris Mitropanoksen laulama albumi Στου αιώνα την παράγκα (Vuosisadan hökkelissä), jonka kappaleesta Ρόζα (Rosa), sanat Alkaios, tuli yksi laulajan tunnusmelodioista. Koko uransa ajan Mikroutsikos piti kiinni samasta periaatteesta: populaarilaulu voi kantaa vaativaa runoutta menettämättä kykyään liikuttaa väkijoukkoa.

Aloita teoksesta Σταυρός του Νότου: laita albumi soimaan, seuraa Kavvadiaksen runoja painettuina, ja olet lukenut suuren runoilijan huomaamattasi. Kuuntele sitten Mitropanoksen laulamaa Ρόζα-kappaletta, joka on yhä suosikki kreikkalaisissa musiikkiklubeissa. Hänen poliittisia laulujaan kuullaan usein Polyteknillisen korkeakoulun kapinan muistotilaisuuksissa joka marraskuu. Kun hän kuoli vuonna 2019, kunnianosoituksia tuli koko kreikkalaisesta musiikista ja politiikasta, ja hänen kotikaupunkinsa Patras suri häntä omanaan. Sivuston Dimitris Mitropanosta käsittelevä sivu johdattaa hänen lauluistaan äänen luo, joka ne lauloi.

• Hän opiskeli musiikin lisäksi matematiikkaa.
• Hän seurasi Melina Mercouria kulttuuriministerinä vuosina 1994–1996.
• Hänen albuminsa Σταυρός του Νότου teki enemmän kuin yksikään kirja Nikos Kavvadiaksen runouden suosion hyväksi.
• Hänen ensimmäiset suuret levynsä ilmestyivät kahden vuoden sisällä juntan kaatumisesta vuonna 1974.