Kostas Varnalis

Varnalis syntyi 14. helmikuuta 1884 Pyrgosissa, nykyisessä Burgasissa, Bulgarian Mustanmeren rannikolla kreikkalaiseen perheeseen, jonka nimi tuli Varnan kaupungista. Hän kävi kreikkalaista koulua Plovdivissa ja tuli vuonna 1902 Ateenaan opiskelemaan kirjallisuutta yliopistossa, jossa hän liikkui Νουμάς-lehden ympärille kokoontuneiden nuorten demotikistien piirissä. Valmistuttuaan vuonna 1908 hän työskenteli kreikan opettajana oppikouluissa eri kaupungeissa ja Ateenassa ja julkaisi Palamasin vaikutuksen alaisena hiottuja, aistillisia, melko parnassolaisia runoja.

Valtion stipendi vei hänet vuonna 1919, ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen jälkeen, Pariisiin opiskelemaan filosofiaa ja kirjallisuutta. Hän palasi marxilaisena, ja ihmisen mukana muuttui runoilija. Vuosina 1925–26, kun Marasleion opettajaseminaarin edistyksellisestä opetuksesta kiisteltiin, häntä syytettiin yhdessä Dimitris Glinosin ja Alexandros Delmouzosin kanssa nuorison turmelemisesta, ja vuonna 1926 hänet erotettiin opettajantoimesta. Siitä lähtien hän eli journalismilla, kirjoittaen lähes viidenkymmenen vuoden ajan kirjallisia ja poliittisia kolumneja ateenalaisiin sanomalehtiin, sekä käännöksillä ja kirjoillaan.

Hänen politiikkansa maksoi hänelle enemmän kuin työpaikan: häntä kiellettiin, valvottiin ja vainottiin ajoittain Metaxasin diktatuurin, sisällissodan vuosien ja everstien vallan aikana. Hän ei koskaan perunut näkemyksiään. Vuonna 1959 hän sai Leninin rauhanpalkinnon, ja viimeisinä vuosinaan, diktatuurin aikana, hän kirjoitti joitakin vihaisimmista säkeistään. Hän kuoli Ateenassa 16. joulukuuta 1974, muutama kuukausi demokratian palauttamisen jälkeen, ja hänen hautajaisiinsa kerääntyi valtavat väkijoukot.

Varnalisin tärkein runous sisältyy kahteen kirjaan. Το φως που καίει (Polttava valo, 1922), joka painettiin ensin Aleksandriassa salanimellä Dimos Tanalias, on runon ja proosan sekoitus, jossa Prometheus, Kristus ja pilkan henkeä edustava hahmo Momos väittelevät siitä, mitä ihmiskunta tarvitsee; vastaus on, että valon tuo ei myytti eikä uskonto vaan työtätekevä kansa itse. Tunnetuimmat osat ovat Μοιραίοι (Kohtalon uhrit), kellaritavernassa istuvien miesten kuoro, joka luettelee heidät murskanneen kohtalon ja päätyy myöntämään, että syy on heidän omansa, koska he eivät koskaan uskaltaneet nousta, sekä Μάνα του Χριστού (Kristuksen äiti), Marian valitus ristin juurella. Σκλάβοι πολιορκημένοι (Piiritetyt orjat, 1927) lainaa nimensä Solomosin teoksesta Vapaat piiritetyt ja kääntää sen nurin: piiritettyjä ovat nyt köyhät, joita nälkä ja isäntien valheet pitävät vankeina.

Hänen proosansa on klassista satiiria. Η αληθινή απολογία του Σωκράτη (Sokrateen todellinen puolustuspuhe, 1931) kirjoittaa Platonin uudelleen: Ateenan katujen kieltä puhuva Sokrates paljastaa tuomarinsa, papit ja demagogit eikä suostu imartelemaan kansaakaan. Το ημερολόγιο της Πηνελόπης (Penelopen päiväkirja, 1947) antaa Odysseuksen uskolliselle vaimolle kyynisen yksityisen äänen, ja homeerisesta taloudesta tulee muotokuva sotaa käyvästä hallitsevasta luokasta. Essee Ο Σολωμός χωρίς μεταφυσική (Solomos ilman metafysiikkaa, 1925) lukee kansallisrunoilijaa luokkansa ja aikansa tuotteena, mikä oli aikanaan skandaali. Myöhemmät kokoelmat Ποιητικά (1956), Ελεύθερος κόσμος (Vapaa maailma, 1965) ja postuumi Οργή λαού (Kansan viha, 1975) ovat suorempia; hän käänsi myös Aristofanesta, Euripidesta ja Molièrea.

«Οι Μοιραίοι», jonka ensimmäinen säe on «Μες την υπόγεια την ταβέρνα», on 1900-luvun eniten levytettyjä kreikkalaisia lauluja: Mikis Theodorakis sävelsi sen 1960-luvulla, sittemmin sitä ovat laulaneet Grigoris Bithikotsis ja monet muut, eivätkä useimmat mukana laulavat tiedä, että sanat ovat kreikan opettajan runo 1920-luvulta. Balladi Η μπαλάντα του κυρ Μέντιου (Herra Mentioksen balladi), jossa uupunut aasi lopulta potkaisee takaisin, on toinen tunnettu laulu, Nikos Xylourisin esittämänä. Varnalista luetaan lukion kirjallisuudenopetuksessa, yleensä Οι Μοιραίοι -runon tai Todellisen puolustuspuheen katkelmien kautta, ja kadut Ateenassa ja muissa kaupungeissa kantavat hänen nimeään. Kreikan opiskelijan kannattaa kuunnella Οι Μοιραίοι teksti kädessä: neljä lyhyttä säkeistöä arkikreikkaa, jotka opettavat kohtalon, viinin ja katumuksen sanastoa.

• Hän syntyi Bulgariassa ja säilytti koko ikänsä Bulgariassa syntyneen kreikkalaisen ulkopuolisen katseen Ateenaan; hänen sukunimensä tarkoittaa «Varnasta».
• Polttava valo ilmestyi ensin Aleksandriassa vuonna 1922 salanimellä Dimos Tanalias, koska kirjoittaja oli virassa oleva valtion opettaja.
• Hänet erotettiin opettajantoimesta vuonna 1926 aatteidensa vuoksi, ja hän eli lehtikolumneilla lähes puoli vuosisataa.