Manolis Kalomiris

Kalomiris syntyi Smyrnassa (nykyinen İzmir) vuonna 1883 Vähän-Aasian vauraaseen kreikkalaisyhteisöön. Hän opiskeli musiikkia Ateenassa ja Konstantinopolissa ja vuodesta 1901 Wienin konservatoriossa, jossa hän opiskeli pianonsoittoa ja sävellystä ja omaksui Wagnerin, Lisztin ja venäläisten kansallisromantikkojen musiikin. Vuonna 1906 hän lähti opettamaan pianonsoittoa Harkovaan Venäjän keisarikuntaan, jossa hän näki omin silmin, miten venäläiset säveltäjät olivat rakentaneet kansallisen tyylin kansanlaulun pohjalle.

Kesäkuussa 1908 hän esitti Ateenassa konsertin omista teoksistaan, ja sen mukana oli painettu ohjelma, joka oli käytännössä manifesti: kreikkalaisten säveltäjien, hän väitti, piti ammentaa innoituksensa kreikkalaisesta kansanlaulusta ja oman aikansa demoottisesta runoudesta, kuten venäläiset, tšekit ja norjalaiset olivat tehneet. Vuonna 1910 hän asettui Ateenaan ja opetti Ateenan konservatoriossa.

Loput pitkästä urastaan hän omisti yhtä lailla instituutioille kuin säveltämiselle. Vuonna 1919 hän perusti Helleenisen konservatorion (Ελληνικό Ωδείο) ja vuonna 1926 Kansallisen konservatorion (Εθνικό Ωδείο), joka kantaa yhä hänen antamaansa nimeä ja on kouluttanut sukupolvittain kreikkalaisia muusikoita. Hän kirjoitti harmoniaoppia ja musiikinteoriaa käsitteleviä kirjoja, piti luentoja ja kävi lehdistössä loputtomia taisteluja kreikkalaisen musiikin ja demoottisen kielen puolesta. Vuonna 1945 hänet valittiin Ateenan akatemian (Ακαδημία Αθηνών) jäseneksi. Hän sävelsi loppuun asti ja kuoli Ateenassa huhtikuussa 1962.

Kalomiriksen ohjelma oli helppo muotoilla ja vaikea toteuttaa: kreikkalainen taidemusiikki, joka käyttää eurooppalaisen perinteen muotoja, oopperaa, sinfoniaa, sinfonista runoa, mutta juurtuu kreikkalaisiin melodioihin, rytmeihin ja sanoihin. Hän ammensi kansanlauluista, bysanttilaisista kaiuista ja demoottisen sukupolven runoudesta, ennen kaikkea Kostis Palamasilta, jonka runoja hän sävelsi paljon.

Hänen oopperansa Ο Πρωτομάστορας (Rakennusmestari), joka kantaesitettiin Ateenassa vuonna 1916, perustuu Nikos Kazantzakiksen tragediaan, joka puolestaan pohjautuu kuuluisaan Artan sillan kansanballadiin: silta pysyy pystyssä vain, jos rakennusmestari muuraa oman vaimonsa sen perustuksiin. Se oli ensimmäinen merkittävä kreikkalainen ooppera kreikkalaisesta kansanaiheesta. Sitä seurasivat Το δαχτυλίδι της μάνας (Äidin sormus, 1917) ja paljon myöhemmin Ανατολή (Anatoli) ja Τα ξωτικά νερά (Lumotut vedet). Hänen viimeinen oopperansa Κωνσταντίνος Παλαιολόγος, jälleen Kazantzakiksen mukaan, kertoo Bysantin viimeisestä keisarista.

Hänen orkesteriteoksistaan tunnetuimpia ovat Συμφωνία της Λεβεντιάς (Levendian sinfonia, 1918–1920), jonka nimi on otettu urhoollista miehekkyyttä tarkoittavasta kääntämättömästä sanasta, sekä myöhäinen Παλαμική Συμφωνία (Palamas-sinfonia, 1956). Hänen tyylinsä on myöhäisromanttinen ja runsaasti orkestroitu, usein lähempänä Wagneria ja Rimski-Korsakovia kuin kylää, ja myöhemmät kreikkalaiset säveltäjät arvostelivat sitä; mutta hän avasi tien.

Kalomiriksen näkyvin perintö on institutionaalinen: Kansallinen konservatorio (Εθνικό Ωδείο), jolla on toimipisteitä kaikkialla Kreikassa, kantaa yhä hänen antamaansa nimeä, ja tuhannet kreikkalaislapset käyvät siellä musiikkitunneilla. Jokainen kreikkalainen musiikinhistoria aloittaa modernin lukunsa hänestä ja hänen perustamastaan «Εθνική Σχολή» -koulukunnasta (Kansallinen koulukunta), jota jatkoivat Lavrangas, Riadis, Petridis ja muut. Kreikan kansallisooppera ottaa hänen oopperoitaan aika ajoin ohjelmistoonsa, ja hänen sinfonioistaan ja lauluistaan on saatavilla äänitteitä. Ateenassa ja muissa kaupungeissa on hänen mukaansa nimettyjä katuja. Oppija voi aloittaa Palamasin runoihin sävelletyistä lauluista tai Artan sillan tarinasta, jonka jokainen kreikkalainen lapsi tuntee.

• Hän opetti pianonsoittoa Harkovassa, nykyisessä Ukrainassa, ennen kuin palasi Kreikkaan.
• Hänen vuoden 1908 Ateenan-konserttinsa ohjelmaa pidetään kreikkalaisen kansallisen musiikkikoulukunnan perustamismanifestina.
• Hänen oopperansa Rakennusmestari perustuu Kazantzakiksen näytelmään, joka puolestaan ammensi Artan sillan kansanballadista.
• Hän perusti Ateenaan kaksi konservatoriota, vuosina 1919 ja 1926.