Betty Arvaniti

Betty Arvaniti syntyi elokuussa 1939 ja kasvoi Exarchiassa, Ateenan keskustassa. Tyttönä hän ui kilpaa ja voitti Kreikan nuorten mestaruuden. Kaudella 1958–59 hän näki Karolos Kounin ohjauksen Taideteatterin (Theatro Technis) maanalaisella näyttämöllä; myöhemmin hän kertoi kokemuksen auttaneen häntä kääntymään näyttelemisen pariin. Hän opiskeli kolmessa teatterikoulussa: ensin Kounin koulussa, sitten vuoden Vachliotisin koulussa ja lopulta Katselisin koulussa, josta hän valmistui. Hänen poikansa, kirjailija Alexis Stamatis, syntyi hänen ensimmäisenä vuotenaan Kounin koulussa.

Kreikkalainen yleisö oppi tuntemaan hänet 1960-luvun ja 1970-luvun alun kaupallisesta elokuvasta, muun muassa Finos Filmin tuottamista elokuvista. Vuonna 1967 hän näytteli Ritaa Dinos Dimopoulosin ohjaamassa elokuvassa Κάτι κουρασμένα παλικάρια (Muutama väsynyt kaveri) Lambros Konstantaraksen rinnalla. Vuonna 1987 hän jätti elokuvatyön. Yhdessä rakennusinsinööri, kääntäjä ja teatterituottaja Vasilis Poulantzasin kanssa hän perusti Praxi-ryhmän ja asetti sen entiseen savukevarastoon osoitteessa Kefallinias-katu 16, Kypseli; muut ohjaajat olivat jo aiemmin käyttäneet tilaa teatterina. Hän on kuvannut ohjaaja Minos Volanakista suureksi vaikuttajaksi urallaan. Vuonna 2000 Teatterimuseo myönsi hänelle parhaan naispääosan palkintonsa.

Kefallinias-kadun teatteri avattiin vuonna 1987 Fassbinderin näytelmällä Τα πικρά δάκρυα της Πέτρα φον Καντ (Petra von Kantin katkerat kyyneleet), jonka ohjasi Roula Pateraki. Arvaniti on sanonut, ettei olisi koskaan voinut perustaa teatteria yksin ja että se oli hänelle silloin suuri riski. Sen kahdesta näyttämöstä tuli ohjelmistoteatterin koti: Ibsen, Pirandello, Strindberg, Tšehov, Pinter, Albee, Dürrenmatt ja Genet. Stathis Livathinos ohjasi päänäyttämöllä kuusi peräkkäistä kautta. To Viman mukaan hänen roolityönsä Thomas Bernhardin näytelmässä Πριν την αποχώρηση (Ennen eläkkeelle jäämistä) toi hänelle Marika Kotopouli -palkinnon.

Hänen myöhempi työnsä suosii vaativia, kypsiä naisia ja vaikeita sisäisiä maailmoja. Vuonna 2014 Dimitris Mavrikios ohjasi hänen teatterissaan Tennessee Williamsin näytelmän Ξαφνικά πέρσι το καλοκαίρι (Äkkiä viime kesänä). Vuonna 2015 hän esitti teoksen Η Τσερλίνε και το σπίτι των κυνηγών (Zerline ja metsästäjien talo), luvun Hermann Brochin romaanista Viattomat, jonka sovitti Stratis Paschalis ja ohjasi Giannis Kalavrianos. Teatterin 30-vuotisjuhlaa varten vuonna 2016 hän ehdotti Paterakille uutta yhteistyötä; tämä kirjoitti ja ohjasi Euripideen pohjalta teoksen Τρωάδες σήμερα (Troijalaisnaiset tänään). Kaudella 2018–19 hän näytteli Amandaa Williamsin näytelmässä Γυάλινος κόσμος (Lasinen eläintarha), ensimmäisessä produktiossaan Dimitris Karantzasin kanssa. Vuonna 2019 hän näytteli Kansallisteatterissa Agapia poikansa näytelmässä Μελίσσια (Melissia), jonka ohjasi Giorgos Paloumpis: heidän ensimmäinen yhteinen työnsä.

Jo lähes neljän vuosikymmenen ajan pieni teatteri Kypselissä on pitänyt eurooppalaisia ja amerikkalaisia klassikoita Ateenan ohjelmistossa, ja monet nuoremmat ohjaajat ovat työskennelleet siellä hänen kanssaan. Hänen haastattelunsa kreikkalaisissa lehdissä ovat hyvää C1-materiaalia, koska hän selittää valintansa selkeästi. Lue hänen vuoden 2016 haastattelunsa Myrto Loverdoulle To Vimassa ja poimi verbit, joilla hänen mielipiteensä esitellään. Avaa sitten Kansallisteatterin arkistokuva näytelmästä Melissia (2019), jossa näkyvät Agapi ja Kyriakos, ja kuvaile kreikaksi, mitä hahmot tekevät, kuten kriitikko tekisi: Η Αγάπη στρέφει το βλέμμα της αλλού, ενώ ο Κυριάκος… (Agapi kääntää katseensa muualle, kun taas Kyriakos…). Kerro lopuksi yksi hänen näkemyksistään epäsuorana esityksenä ja mainitse lähde.

• Ennen näyttelijäuraa hän oli Kreikan nuorten mestari uinnissa.
• Hän opiskeli kolmessa eri teatterikoulussa ennen valmistumistaan.
• Hänen teatterinsa Kypselissä toimii entisessä savukevarastossa.
• Hänen poikansa Alexis Stamatis kirjoitti näytelmän Melissia, jossa hän näytteli Agapia Kansallisteatterissa vuonna 2019.