Eleni Legaki

Eleni Legaki syntyi Ateenassa vuonna 1956. Hän kasvoi neljästä lapsesta vanhimpana köyhässä Agios Ioannis Rentisin kaupunginosassa Pireuksen lähellä. Vuonna 2023 Espresso-lehden haastattelussa hän muisteli onnellista ja huoletonta lapsuutta, isäänsä Stelios Legakisia, joka oli linja-autonkuljettaja, ja äitiään ”kyra-Riniä”: laulaja Irini Konitopoulou-Legakia (1931–2022), joka syntyi Naxoksella viulistisukuun, joka tunsi saarten perinteen syvällisesti.

Laulaminen oli hänen mukaansa tuon kodin luonnollinen seuraus, eikä hän ole koskaan katunut sitä. Hän alkoi laulaa ammattilaisena 13-vuotiaana omasta vaatimuksestaan äitinsä ja tämän veljien Giorgosin, Kostasin ja Vangelis Konitopoulosin suojeluksessa; veljekset muodostivat yhtyeen. Hänen ensimmäinen esiintymisensä oli saaristolaisessa γλέντι-juhlassa (glendi, musiikin ja tanssin juhlailta), ja hän muistaa kovan ramppikuumeen. Aluksi hän lauloi taustoja äitinsä vieressä, myöhemmin myös soolona.

Vuosina 1984–2008 äiti ja tytär esiintyivät yhdessä Armenaki-musiikkiravintolassa. Domna Samioun arkisto kirjoittaa, että Irini, hänen veljensä Giorgos ja myöhemmin hänen tyttärensä Eleni muovasivat kokonaisen saaristolaulun perhekoulun. Irini kuoli maaliskuussa 2022. Vuotta myöhemmin Eleni puhui 54 vuodesta lavalla ja yleisöltä saamastaan suuresta rakkaudesta.

Hänen ohjelmistonsa on saaristolaulua: tanssisävelmiä, rakkauslauluja sekä lauluja merestä ja saarista siinä perinteessä, jota hänen sukunsa oli soittanut sukupolvien ajan. Varhaisiin levytyksiin kuuluvat Αγάπη και θάλασσα (Rakkaus ja meri), Όταν ακούω το βιολί (Kun kuulen viulun), Καλοκαίρι στο νησί (Kesä saarella) ja Τα πάντα ρει (Kaikki virtaa), jonka nimi lainaa Herakleitokselle omistettua kuuluisaa sanontaa. Digitaaliset luettelot mainitsevat livealbumin Νησιώτικο γλέντι (Saaristojuhla, 1987), albumin Το καλοκαίρι στο νησί (Kesä saarella, 1991) ja kokoelman Ους ο Θεός συνέζευξεν (Jotka Jumala on yhdistänyt, 2001), joka sisältää häälauluja koko Kreikasta. Studio- ja livealbumeja seurasi vuoteen 2010 asti, ja vuonna 2024 ilmestyi uusia singlejä.

Hän on myös astunut perinteen ulkopuolelle. Tzimis Panousisin albumilla Vivere Pericolosamente (1993) hän laulaa tämän kanssa kappaleen Σαν φεγγαράκι (Kuin pieni kuu). Hän on levyttänyt yksittäisiä kappaleita έντεχνο-tyyliin (taidelaulu), kuten Μέθυσε η αγάπη (Rakkaus humaltui) ja Απόψε (Tänä iltana). Vuonna 2023 hän selitti, miksi uusia saaristolauluja on vähän: on hyvin vaikeaa löytää lauluja sellaisina kuin hän ne haluaisi, vanhojen juurille rakentuvina. Hänen mielestään perinteinen laulu ei ole koskaan saanut ansaitsemaansa asemaa eikä tukea, ja sitä kohdellaan kuin museolajia, mutta sen voima voittaa kaiken tämän.

Eleni Legaki vie Konitopoulosin suvun tyylin uudelle sukupolvelle ja laulaa yhä kesäjuhlissa: vuonna 2023 hän mainitsi tapahtumia Androksella, Naxoksella, Kasoksella, Paroksella ja Euboialla, Lakoniassa ja Galatasissa. Hänen todellinen palkkionsa tulee hänen mukaansa perheiltä, jotka tulevat juhlimaan, ja nuorilta, jotka tanssivat nopeiden saaristorytmien tahdissa uuvuksiin asti. Kreikan harjoitukseksi katso nimiä Καλοκαίρι στο νησί (Kesä saarella) ja Νησιώτικο γλέντι (Saaristojuhla). Selitä kreikaksi sanojen νησί (saari), χωριό (kylä) ja τόπος (paikka, kotiseutu) ero ja kirjoita sitten lause adjektiivilla νησιώτικος, esimerkiksi: Το νησιώτικο γλέντι κρατά ως το πρωί (Saaristojuhla kestää aamuun asti).

• Hänen ensimmäinen ammattiesiintymisensä 13-vuotiaana oli saaristolaisessa glendi-juhlassa, ja hän muistaa kovan ramppikuumeen.
• Hän lauloi äitinsä kanssa Armenakissa 24 vuotta, vuodesta 1984 vuoteen 2008.
• Hän levytti duetin Σαν φεγγαράκι (Kuin pieni kuu) satiirisen laulaja-lauluntekijä Tzimis Panousisin kanssa.
• Hänen isoisänsä Michalis Konitopoulos oli viulisti, jonka lempinimi oli ”vauva”.