Kallirroi Parren

Kallirroi Siganou syntyi vuonna 1861 Rethymnossa Kreetalla ja sai aikansa kreikkalaiselle tytölle poikkeuksellisen hyvän koulutuksen, joka valmisti hänet opettajaksi. Monien 1800-luvun koulutettujen kreikkalaisnaisten tavoin hän löysi ensimmäisen uransa opettajana ulkomailla, Osmanien valtakunnan ja Etelä-Venäjän kreikkalaisyhteisöissä, ja johti tyttökouluja Adrianopolissa ja Odessassa.

Hän meni naimisiin Konstantinopolista kotoisin olevan ranskalaissyntyisen toimittajan Ioannis Parrenin kanssa, joka perusti ensimmäisen kreikkalaisen uutistoimiston, ja asettui Ateenaan. Siellä hän julkaisi 8. maaliskuuta 1887 lehden Η Εφημερίς των Κυριών ensimmäisen numeron. Lehti ilmestyi viikoittain noin kolmen vuosikymmenen ajan, ja sen ympärille hän rakensi kokonaisen naisjärjestöjen verkoston: sunnuntaikouluja työläistytöille ja palvelijoille, jotka eivät olleet koskaan oppineet lukemaan, hyväntekeväisyys- ja ammattiyhdistyksiä sekä vuonna 1896 Kreikkalaisten naisten liiton.

Vuonna 1911 hän perusti Kreikkalaisten naisten lyseon, joka omistautui naisten koulutukselle sekä kreikkalaisten kansanpukujen, tanssien ja kansanperinteen säilyttämiselle. Hän piti yhteyttä kansainväliseen naisliikkeeseen ja pysyi aktiivisena lähes pitkän elämänsä loppuun asti. Hän kuoli Ateenassa vuonna 1940, kaksitoista vuotta ennen kuin kreikkalaiset naiset vihdoin saivat äänioikeuden kansallisissa vaaleissa vuonna 1952.

Η Εφημερίς των Κυριών oli hänen suurtyönsä. Se oli ensimmäinen naisten johtama ja kirjoittama kreikkalainen sanomalehti, ja sen sivuilla sekoittui se, mitä lukijat odottivat, kotitalousneuvot, muoti ja kirjallisuus, siihen, mitä he eivät odottaneet: raportteja naisten koulutuksesta Euroopassa ja Amerikassa, artikkeleita naimisissa olevien naisten oikeudellisesta asemasta, kampanjoita naisten pääsystä yliopistoon ja lääkärin ja juristin kaltaisiin ammatteihin sekä kertomuksia tehtaiden työläisnaisista. Parren valitsi sävynsä huolella ja esitti vaatimuksensa usein perheen ja kansakunnan parhaaksi, mutta itse vaatimukset olivat 1880-luvun Ateenassa radikaaleja.

Hän kirjoitti myös kaunokirjallisuutta viedäkseen ajatuksensa laajemmalle yleisölle. Hänen romaaninsa Η χειραφετημένη (Vapautunut nainen, 1900), Η μάγισσα (Noita, 1901) ja Το νέον συμβόλαιον (Uusi sopimus, 1902) seuraavat koulutettuja nuoria naisia, jotka yrittävät elää omien valintojensa mukaan ja maksavat siitä hinnan yhteiskunnassa, joka ei ole valmis heille. Hänen näytelmänsä Η νέα γυνή (Uusi nainen, 1907), joka perustui näihin romaaneihin ja esitettiin Marika Kotopoulin kanssa, toi samat teemat näyttämölle.

Hänen toinen pysyvä luomuksensa on Kreikkalaisten naisten lyseo, joka yhdisti kaksi asiaa, jotka hän näki yhtenä: naisten arvokkuuden ja koulutuksen sekä kreikkalaisen kansankulttuurin arvokkuuden, jota lyseo keräsi ja esitti.

Parren muistetaan kreikkalaisen feminismin ensimmäisenä suurena hahmona, ja jokainen Kreikan naisten oikeuksien historia alkaa hänen lehdestään. Hänen perustamansa Kreikkalaisten naisten lyseo toimii yhä, ja sillä on osastoja kaikkialla Kreikassa ja ulkomailla: sen tanssiryhmiä, pukukokoelmia ja kansanmusiikkiesityksiä nähdään festivaaleilla ja kansallisjuhlissa, ja monet kreikkalaislapset oppivat siellä perinteisiä tansseja. Lehden Η Εφημερίς των Κυριών vuosikertoja säilytetään kreikkalaisissa kirjastoissa, ja alkuperäisen sivun katsominen katharevusa-kielisine otsikoineen on elävä oppitunti siitä, miten kreikan kieli on muuttunut. Ensimmäisen numeron päivämäärä, 8. maaliskuuta 1887, luo silmiinpistävän yhteyden nykyiseen kansainväliseen naistenpäivään.

• Hänen lehtensä ensimmäinen numero ilmestyi 8. maaliskuuta 1887, päivänä, joka on nykyään kansainvälinen naistenpäivä.
• Hän perusti sunnuntaikouluja, jotta työläistytöt ja palvelijat voisivat oppia lukemaan ja kirjoittamaan.
• Hänen vuonna 1911 perustamansa Kreikkalaisten naisten lyseo on yhä tärkeimpiä kreikkalaisen kansantanssin ja kansanpuvun vaalijoita.
• Hänen miehensä perusti ensimmäisen kreikkalaisen uutistoimiston.