Konstantinos Chatzopoulos

Chatzopoulos syntyi vuonna 1868 Agriniossa, Aitolia-Akarnaniassa Länsi-Kreikassa. Hänen isänsä oli vähävarainen kauppias, mutta hänet kasvattivat äidin vanhemmat, rikas agriniolainen maanomistajasuku, ja seudun järvet, tasangot ja vanhat tornit palaavat yhä uudelleen hänen kirjoihinsa. Hän kävi koulua Mesolongissa, missä nuori Kostis Palamas huomasi hänet, ja opiskeli lakia Ateenassa. Asianajajana Agriniossa hän toimi vain kaksi vuotta: perintömaat vapauttivat hänet elämään kirjallisuudelle, ja hän asettui Ateenaan. Puhutun kielen puolustajana hän toimitti vuosina 1898–1899 lyhytikäistä mutta tärkeää Τέχνη (Taide) -lehteä, joka esitteli kreikkalaisille lukijoille aikansa eurooppalaista kirjallisuutta.

Vuonna 1900 hän lähti Saksaan, opiskeli Münchenissä, Dresdenissä ja Leipzigissä ja meni naimisiin suomalaisen opiskelijan Sanny Häggmanin kanssa. Muutaman Ateenassa vietetyn vuoden jälkeen hän asui Münchenissä ja Berliinissä vuosina 1905–1914. Siellä hänestä tuli vakaumuksellinen sosialisti (1907), ja hän väitti, että kielikysymys ja yhteiskunnallinen kysymys olivat sama taistelu, koska katharevusa piti vallan pienen oppineen joukon käsissä. Hän teki Kommunistisen manifestin ensimmäisen kreikankielisen käännöksen, joka julkaistiin vuonna 1908 volosilaisessa sanomalehdessä, ja käänsi Goethea, Ibseniä ja Hofmannsthalia kansankielelle. Hän signeerasi teoksiaan usein salanimellä Petros Vasilikos.

Hän palasi Ateenaan ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914. Vuonna 1920, matkalla Italiaan Montenegro-höyrylaivalla, hän kuoli laivassa ruokamyrkytykseen viisikymmentäkaksivuotiaana ja haudattiin Brindisiin; hänen tyttärensä siirsi myöhemmin hänen jäännöksensä Ateenan ensimmäiselle hautausmaalle.

Runoilijana Chatzopoulos aloitti kokoelmilla Τραγούδια της ερημιάς (Yksinäisyyden lauluja) ja Τα ελεγεία και τα ειδύλλια (Elegioita ja idyllejä), molemmat vuodelta 1898. Ranskalaisten symbolistien vaikutuksesta hän halusi runouden olevan musiikkia ennen kuin väittämää: hänen säkeensä ovat pehmeitä, toistavia ja utuisia, täynnä hämärää, sumua, järviä ja kaipausta, ja hän oli ensimmäisiä kreikkalaisia runoilijoita, jotka kokeilivat vapaampia rytmejä. Myöhäiset kokoelmat Απλοί τρόποι (Yksinkertaisia säveliä) ja Βραδινοί θρύλοι (Iltatarinoita) ilmestyivät vuonna 1920.

Hänen proosansa kulkee kahta polkua. Toinen on yhteiskunnallinen: teoksissa Αγάπη στο χωριό (Rakkautta kylässä, 1910) ja ennen kaikkea Ο πύργος του Ακροποτάμου (Akropotamosin torni, 1915) maaseudun maanomistajasuvun rappio linnoitetussa talossaan kuvaa vanhaa maailmaa, joka väistyy uusien yhteiskunnallisten voimien tieltä, ja hänen sosialistinen vakaumuksensa muovaa tarinaa tekemättä siitä pamflettia. Teoksessa Ο υπεράνθρωπος (Yli-ihminen, 1915) hän tarttuu aikansa muotiin, Nietzschen ajatuksiin.

Toinen polku on lyyrinen. Φθινόπωρο (Syksy, 1917) on lähes juoneton: muutama ihminen maaseutukaupungissa, yksi syksy, rakkaus, joka ei koskaan aivan toteudu. Tärkeintä on tunnelma, valon väri, sateen ääni, ajan hidas kulku, kuvattuina musikaalisesti erittäin hienovaraisella kansankielisellä proosalla. Se on kirja, jossa kreikkalainen proosa kuulostaa ensimmäistä kertaa todella symbolistiselta.

Chatzopoulos on enemmän kirjailijoiden kirjailija kuin suuren yleisön nimi, mutta hänen paikkansa Kreikan kirjallisuushistoriassa on varma: uuskreikkalaisen kirjallisuuden historiat esittävät hänet symbolismin pääedustajana kreikkalaisessa proosassa ja yhteiskunnallisesti sitoutuneen romaanin uranuurtajana. Φθινόπωρο ja Ο πύργος του Ακροποτάμου julkaistaan säännöllisesti uudelleen ja niitä opiskellaan yliopistossa, ja hänen kotikaupungissaan Agriniossa keskusaukio kantaa hänen nimeään ja hänen patsastaan. C1-tason opiskelijalle teoksen Φθινόπωρο alkusivut ovat kaunis hitaan lukemisen harjoitus: huomaa, kuinka paljon sanotaan sään ja valon kautta ja kuinka yksinkertaista se kansankieli, jonka puolesta hän taisteli, voi olla.

• Hän kirjoitti toisinaan salanimellä Petros Vasilikos.
• Hän teki Kommunistisen manifestin ensimmäisen kreikankielisen käännöksen, joka julkaistiin vuonna 1908 volosilaisessa työväenlehdessä.
• Hän kuoli merellä vuonna 1920 Italiaan matkalla olleessa laivassa ja haudattiin ensin Brindisiin.
• Hänen lehtensä Τέχνη (1898–1899) ilmestyi vain vuoden, mutta auttoi tuomaan eurooppalaisen modernismin Ateenaan.