Kostas Taktsis

Taktsis syntyi Thessalonikissa 8. lokakuuta 1927. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan lapsi, ja noin seitsemänvuotiaana hänet lähetettiin Ateenaan isoäitinsä luo; tuon talouden naiset, heidän riitansa ja tarinansa, muodostuivat hänen proosansa raaka-aineeksi. Hän eli miehityksen ja sisällissodan teini-ikäisenä Ateenassa, opiskeli kaksi vuotta oikeustiedettä Ateenan yliopistossa valmistumatta ja alkoi julkaista runoja 1950-luvun alussa.

Levottomana ja rahapulassa hän lähti Kreikasta 1950-luvun puolivälissä ja matkusti vuosia tehden kaikenlaisia töitä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Ulkomailla, etäällä Kreikasta, hän kirjoitti teoksen Το τρίτο στεφάνι. Ateenalaiset kustantajat hylkäsivät sen, ja vuonna 1962 hän painatti sen itse; puskaradio ja myöhemmin käännökset englanniksi ja muille kielille toivat tunnustusta.

Palattuaan Ateenaan hän eli kirjoittamisella ja kääntämisellä ja hänestä tuli tunnettu, provosoiva hahmo. Hän oli homoseksuaali ja kirjoitti siitä Kreikassa harvinaisella suoruudella, ja myöhäisissä omaelämäkerrallisissa teksteissään hän kuvasi öitään kaupungissa uhmakkaan avoimesti. Elokuussa 1988 hänet kuristettiin kotonaan Kolonoksessa Ateenassa; ruumis löydettiin 27. elokuuta, eikä tekijää koskaan tunnistettu. Hänen omaelämäkerrallinen teoksensa Το φοβερό βήμα (Kauhea askel) ilmestyi postuumisti.

Το τρίτο στεφάνι (Kolmas kruunu, 1962) on saanut nimensä ortodoksisesta vihkimisestä, jossa morsiamen ja sulhasen päähän asetetaan kruunut, «στέφανα»: kertoja Nina valmistautuu kolmanteen avioliittoonsa. Romaani kertoo kuitenkin enimmäkseen hänen ystävästään Ekavista, ylpeästä ja hankalasta äidistä, jonka nimi on lastensa menettäneen Troijan kuningattaren Hekabeen nimi. Ninan äänen kautta seuraamme molempia perheitä 1930-luvulta Albanian sodan, miehityksen nälänhädän, vuoden 1944 joulukuun tapahtumien ja sisällissodan läpi. Historian suuret tapahtumat tulevat sisään vain keittiön, naapurien ja perheen ruokapöydän kautta.

Kirjasta teki vallankumouksellisen sen kieli. Taktsis hylkäsi edeltäjiensä kirjallisen kreikan ja kirjoitti ateenalaisten pikkuporvarillisten naisten puhekielellä sananlaskuineen, liioitteluineen, juoruineen ja äkillisine julmuuksineen, pitkinä monologeina, jotka kuulostavat salaa kuulluilta keskusteluilta. Tulos on yhtä aikaa koominen ja traaginen. Hänen myöhemmät kirjansa, novellikokoelma Τα ρέστα (Vaihtorahat, 1972) ja esseekokoelma Η γιαγιά μου η Αθήνα (Isoäitini Ateena, 1979), säilyttävät saman ironisen, puheenomaisen äänen, joka nyt kääntyy kreikkalaista yhteiskuntaa, kaupunkia ja häntä itseään kohti.

Το τρίτο στεφάνι on jokaisella 1900-luvun suurten kreikkalaisten romaanien listalla, sitä opetetaan yliopistokursseilla, ja se on sovitettu näyttämölle, erityisesti Kreikan kansallisteatterissa vuonna 2009. Se on ihanteellista edistyneen tason luettavaa: avaa se mistä kohdasta tahansa, niin kuulet, miten ateenalaiset todella puhuivat, ilmauksin, joihin törmäät yhä tänään. Η γιαγιά μου η Αθήνα on mainio opas vanhaan kaupunkiin. Taktsis muistetaan myös yhtenä ensimmäisistä kreikkalaisista kirjailijoista, jotka puhuivat avoimesti homoseksuaalisuudesta, ja hänen ratkaisematon murhansa nousee yhä esiin kreikkalaisissa ennakkoluuloja koskevissa keskusteluissa. Sivuston Dido Sotiriouta käsittelevä sivu – hänkin oli suuri 1900-luvun Kreikan historiaa kuvannut romaanikirjailija – sopii hyvin rinnalle.

• Ateenalaiset kustantajat hylkäsivät Kolmannen kruunun, joten hän maksoi ensipainoksen itse vuonna 1962.
• Hän kirjoitti suuren osan romaanista asuessaan ja työskennellessään ulkomailla.
• Nimi viittaa ortodoksisen vihkimisen kruunuihin, «στέφανα».
• Hänen vuonna 1988 tapahtunutta murhaansa ei koskaan ratkaistu.