Konstantinos Theotokis

Theotokis syntyi Korfun kaupungissa 13. toukokuuta 1872 yhteen saaren vanhimmista aatelissuvuista; hänen isänsä oli venetsialaisen aateliston kreivi, ja suku omisti Karousadesin kartanon saaren pohjoisosassa. Hän sai opetusta yksityisopettajilta, lähti seitsemäntoistavuotiaana Pariisiin opiskelemaan luonnontieteitä ja filosofiaa ja meni samassa iässä naimisiin grazilaisen paronittaren Ernestine von Mallowitzin kanssa, jonka kanssa hän eli Itävallan ja Korfun välillä. Vuonna 1897 hän ja hänen läheinen ystävänsä, runoilija Lorentzos Mavilis, taistelivat vapaaehtoisina Kreetan kapinassa osmaneja vastaan.

Levottomana ja oppineena miehenä hän opiskeli sanskritia Grazin yliopistossa, luki Nietzscheä ja sitten, ratkaisevasti, Marxia, ja vuonna 1910 hän oli Korfun sosialistisen ryhmän (Σοσιαλιστικός Όμιλος) perustajien joukossa, mikä järkytti hänen säätyään. Nuoren tyttären kuolema ja kasvava vieraantuminen ympäröivästä ylimystön maailmasta synkensivät hänen viimeisiä vuosiaan ja syvensivät hänen kirjoittamistaan. Hän oli sitoutunut kansankielen kannattaja, julkaisi Ο Νουμάς -lehdessä ja asettui kielikiistassa «vulgaristien» puolelle.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan hän oli kuluttanut suurimman osan omaisuudestaan ja myi suvun maita elääkseen. Hän kuoli syöpään Korfulla 1. heinäkuuta 1923 viisikymmentäyksivuotiaana julkaistuaan edellisenä vuonna viimeisen ja laajimman romaaninsa; suuri osa hänen tuotannostaan, myös Korfun novellit, ilmestyi kirjana vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Theotokis aloitti lyhyillä, väkivaltaisilla kyläelämän kertomuksilla, jotka koottiin postuumisti nimellä Κορφιάτικες ιστορίες (Korfulaisia kertomuksia, 1935). Kuuluisin, Πίστομα (Kasvot maahan, 1899), on tuskin kolmen sivun mittainen: rosvo palaa vuorilta, huomaa vaimonsa saaneen lapsen toisen miehen kanssa, ja kertomus päättyy yhteen ainoaan kauheaan käskyyn.

Seuraavat pienoisromaanit kääntyivät yhteiskunnan ja rahan puoleen. Η τιμή και το χρήμα (Kunnia ja raha, 1912) sijoittuu Mandoukiin, Korfun kaupungin köyhään kortteliin: Rini rakastaa salakuljettaja Andreasta, joka ei suostu naimaan häntä ilman myötäjäisiä, joita hänen äitinsä ei pysty maksamaan, ja kun mies lopulta tarjoutuu ottamaan hänet ilman niitä, Rini kieltäytyy ja valitsee oman työnsä mieluummin kuin rahalla ostetun aviomiehen. Κατάδικος (Vanki, 1919) kertoo Tourkogiannosista, renkimiehestä, joka hyväksyy vankeustuomion murhasta, jota ei tehnyt, ja saarnaa sellistään Kristuksen kaltaista rakkautta. Η ζωή και ο θάνατος του Καραβέλα (Karavelasin elämä ja kuolema, 1920) seuraa vanhaa saituria, jonka ympäröivän kylän ahneus tuhoaa.

Hänen viimeinen romaaninsa, Οι σκλάβοι στα δεσμά τους (Orjat kahleissaan, 1922), on panoraama Korfun kaupungista vuosisadan vaihteessa: Ofiomachosien rappeutunut ylimyssuku, nouseva pankkiiri, joka ostaa heidän tyttärensä avioliitolla, ja nuori sosialisti, joka ei pysty pelastamaan häntä. Rikkaalla, korfulaisia sanoja tulvivalla kansankielellä kirjoitettuna se on ensimmäinen kreikkalainen romaani, jota lukee kuin Balzacia, ja nimen «orjia» ovat kaikki sen henkilöt, rikkaat ja köyhät.

Theotokis on jo kauan sitten päässyt kreikkalaisiin luokkahuoneisiin: Πίστομα järkyttävine loppuineen sekä otteet teoksista Η τιμή και το χρήμα ja Κατάδικος ovat lyseon kirjallisuusantologioissa, ja Rinin dilemma, kunnia vai raha, on vakiintunut aineen aihe. Hänen kirjojaan on aina saatavilla; vuodesta 1993, seitsemänkymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ne ovat olleet vapaita tekijänoikeuksista ja hänen kreikankieliset tekstinsä ovat vapaasti verkossa, mikä tekee niistä käytännöllisen valinnan edistyneelle oppijalle, erityisesti tiivis Η τιμή και το χρήμα. Korfulla Theotokisin nimi on annettu kaduille ja liittyy suvun taloihin kaupungissa ja Karousadesissa, ja Joonian saaret pitävät häntä Solomosin, Mavilisin ja Kalvosin ohella osana Heptaneesin koulukuntaa. Kirjallisuushistorioitsijat pitävät häntä ensimmäisten varsinaisten sosialististen romaanien kirjoittajana kreikaksi.

• Hän meni seitsemäntoistavuotiaana naimisiin itävaltalaisen paronittaren Ernestine von Mallowitzin kanssa ja jakoi elämänsä Korfun ja Grazin välillä.
• Hän oppi sanskritia ja käänsi siitä, ja käänsi myös Lucretiuksen teoksen Maailmankaikkeudesta sekä useita Shakespearen näytelmiä kreikan kansankielelle.
• Syntyjään kreivi, hän oli perustamassa Korfun sosialistista ryhmää vuonna 1910 ja kuoli lähes köyhänä myytyään suvun kartanon.
• Hänen novellinsa Πίστομα (1899) on vain noin kolmen sivun mittainen ja yhä yksi kreikkalaisten koulujen eniten keskustelluista teksteistä.