Longos

Longoksesta henkilönä ei tiedetä juuri mitään. Antiikin elämäkertaa ei ole säilynyt, eikä kukaan muu antiikin kirjoittaja käsittele häntä. Hänen nimensä, joskus kirjoitettuna Longus, on tullut meille yhden ainoan romaanin, teoksen Δάφνις και Χλόη (Dafnis ja Khloe), käsikirjoitusten kautta. Kirjallisuushistoriat sijoittavat hänet yleensä 200- tai 300-luvulle jaa., Rooman keisariaikaan, mutta ajoitus perustuu tyyliin ja kirjallisiin yhteyksiin eikä asiakirjoihin. Jotkin kreikkalaiset kirjallisuushistoriat kutsuvat häntä yksinkertaisesti Lesboksen Longokseksi. Toiset ovat varovaisempia: romaani osoittaa hyvää saaren ja Mytilenen ympäristön maaseudun tuntemusta, mutta se ei todista, missä kirjailija syntyi tai asui.

Ainoa henkilökohtainen ääni, jonka kuulemme, kuuluu prologin kertojalle. Hän kertoo nähneensä Lesboksella metsästäessään Nymfien lehdossa maalauksen, joka oli täynnä rakkauskohtauksia. Ihailun vallassa hän löysi jonkun selittämään kuvan ja sepitti vastaukseksi neljä kirjaa, uhrilahjaksi Erokselle, Nymfeille ja Panille sekä mieluisaksi omaisuudeksi kaikille. Tämä kehys kuuluu fiktioon: se on kirjallinen keino, joka muuttaa maalauksen tarinaksi, ei luotettava omaelämäkerta. Laajempi Longoksen elämäkerta olisi keksitty, joten tämä sivu pysyy lähellä itse romaania.

Δάφνις και Χλόη (Dafnis ja Khloe), joka on säilynyt myös nimellä Ποιμενικά (Paimenkertomuksia), on neljäkirjainen antiikin kreikkalainen romaani. Mytilenen lähellä sijaitsevalla tilalla vuohipaimen Lamon löytää poikavauvan, jota yksi hänen vuohistaan imettää. Kaksi vuotta myöhemmin lammaspaimen Dryas löytää Nymfien luolasta tyttövauvan, jota uuhi imettää. Kaksi löytölasta, Dafnis ja Khloe, kasvavat paimentaen laumojaan yhdessä. Hitaasti, aluksi sitä ymmärtämättä, he rakastuvat. Vanha mies, Filetas, selittää heille, kuka Eros on. Seikkailut keskeyttävät idyllin: Tyroksen merirosvot sieppaavat Dafniksen, ja Methymnan ja Mytilenen välinen kiista tuo aseistettuja nuoria miehiä pelloille. Neljännessä kirjassa Dafnis tunnistetaan tilan omistajan Dionysofaneen pojaksi ja Khloe Megakleen tyttäreksi. Tarina päättyy heidän häihinsä.

Romaanista tekee poikkeuksellisen sen rytmi. Vuodenajat muovaavat juonta: kevään kukat ja mehiläiset kirjassa 1 ja sitten siirtymä keväästä kesään; syksyn viininkorjuu kirjassa 2; ja kirjassa 3 lumirikas talvi, joka pitää nuoren parin erossa, kunnes kevät palaa. Longos siirtää aiemman paimenrunouden vuohet, panhuilut ja maaseudun jumalat, jotka tunnetaan Theokritokselta, eleganttiin proosaan, joka rakentuu lyhyistä, tasapainoisista lauseista.

Dafniksella ja Khloella on ollut pitkä elämä myös Kreikan ulkopuolella. Jacques Amyot’n ranskankielinen käännös vuodelta 1559 teki teoksesta laajalti luetun Euroopassa. Vuonna 1809 ranskalainen oppinut Paul-Louis Courier löysi Firenzen Laurentiana-kirjaston käsikirjoituksesta kohdan, joka puuttui muista kopioista, ja tahri sitten kuuluisasti sivun musteella. Maurice Ravelin baletti Daphnis et Chloé sai ensi-iltansa Pariisissa 8. kesäkuuta 1912. Kreikassa Orestis Laskos teki mykkäelokuvan Δάφνις και Χλόη (1931). Harjoittele lukemalla tämän sivun muistettava lause ja sen nykykreikkalainen versio. Vertaa antiikin sanoja ἦρος ja θέρους nykysanoihin η άνοιξη (kevät) ja το καλοκαίρι (kesä). Kirjoita sitten kaksi omaa lausetta kevään lopusta saarella: toinen siitä, mitä näet, toinen siitä, mitä kuulet.

• Prologi esittää koko romaanin kirjoitettuna vastauksena Lesboksella nähtyyn maalaukseen.
• Kevät, kesä, viininkorjuu ja luminen talvi kuluvat kaikki kolmen ensimmäisen kirjan aikana.
• Courierin mustetahra vuonna 1809 vaikeutti juuri kopioidun kohdan tarkistamista käsikirjoituksesta.
• Ravelin baletti tutustui tarinaan Amyot’n käännöksen ranskalaisen perinteen kautta.