M. Karagatsis

Dimitrios Rodopoulos syntyi Ateenassa 23. kesäkuuta 1908 varakkaaseen perheeseen. Hän kirjoittautui Grenoblen yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä mutta palasi kotiin vuonna 1925 taloudellisista syistä, ja vuonna 1930 hän valmistui Ateenan yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta; juristina hän ei koskaan toiminut. Hänen kirjailijanimensä tulee jalavasta, καραγάτσι, joka kasvoi Rapsanin kirkkomaalla; Rapsani on Olymposvuoren rinteillä sijaitseva kylä, jossa perhe vietti kesänsä. «Μ.»-kirjainta ei koskaan selitetty: ehkä Mitia, perheen lempinimi, ehkä Michalis.

Hänen ensimmäinen romaaninsa Ο συνταγματάρχης Λιάπκιν (Eversti Liapkin) ilmestyi vuonna 1933 ja teki hänestä kuuluisan yhdessä yössä. Vuonna 1935 hän meni naimisiin taidemaalari Niki Karystinakin kanssa; heidän tyttärensä Marina Karagatsi huolehti myöhemmin hänen tuotannostaan. Hän eli kynällään ja journalismilla: sodan jälkeen hän kirjoitti vuodesta 1946 teatterikritiikkiä Βραδυνή-lehteen, toimi sotakirjeenvaihtajana sisällissodassa vuonna 1949, kirjoitti ja ohjasi elokuvan ja työskenteli vuodesta 1952 mainostoimistossa. Hän jopa asettui tuloksetta ehdolle parlamenttivaaleissa 1956 ja 1958 Spyros Markezinisin Edistyspuolueen listoilla. Hän kirjoitti hyvin nopeasti ja hyvin paljon: romaaneja, novelleja, näytelmiä, kronikoita. Vuoden 1958 sydänkohtauksen jälkeen hän kuoli pitkään takykardiakohtaukseen Ateenassa 14. syyskuuta 1960 viisikymmentäkaksivuotiaana, ja hänen viimeinen romaaninsa Το 10 jäi kesken. Hänen hautakivessään on lause hänen omasta tuotannostaan.

Karagatsis halusi kreikkalaisen kertomakirjallisuuden jättävän kylän ja kansankuvauksen idyllin taakseen ja kirjoittavan suuren, modernin, eurooppalaisen intohimon romaanin. Hänen kolme ensimmäistä romaaniaan muodostavat trilogian, jolle hän antoi nimen Εγκλιματισμός κάτω από τον Φοίβο (Sopeutuminen Foiboksen alla): muukalaisia, jotka tulevat Kreikkaan ja joita sen aurinko ja ihmiset muuttavat tai tuhoavat. Teoksessa Ο συνταγματάρχης Λιάπκιν (1933) maanpaossa elävä valkoinen venäläisupseeri vajoaa hitaasti tessalialaisessa maaseutukaupungissa; teoksessa Γιούγκερμαν (Jungerman, 1938) suomalainen, tsaarin valkokaartin entinen upseeri ja bolševikkeja paennut pakolainen, nousee sotien välisen Ateenan suureksi finanssimieheksi; teoksessa Χίμαιρα (Kimeera, 1936), joka muokattiin vuonna 1953 nimellä Η μεγάλη χίμαιρα (Suuri kimeera), kreikkalaisen merimiehen kanssa naimisissa oleva nuori ranskalaisnainen asuu Syroksen saarella ja halu ja syyllisyys kuluttavat hänet.

Myöhemmin tulivat Ο κοτζάμπασης του Καστρόπυργου (Kastropyrgosin silmäätekevä), tarina ottomaanien ajan kreikkalaisesta silmäätekevästä, joka vaihtaa uskoa pelastaakseen henkensä, keskeneräisen sukusaagan ensimmäinen osa, synkkä Ο μεγάλος ύπνος (Suuri uni, 1946), satiirinen Σέργιος και Βάκχος (Sergios ja Bakkhos) sekä Το 10 (Numero 10), muotokuva pireuslaisesta työläiskerrostalosta ja sen asukkaista, aloitettu joulukuussa 1959 ja jäänyt kesken. Hänen tyylinsä on nopea, ruumiillinen, usein karkea ja aina ironinen; kriitikot kutsuivat häntä «syntyneeksi prosaistiksi», ja hänen avoin tapansa käsitellä ruumista ja seksuaalisuutta sekä järkytti että kiehtoi lukijoita.

Harva kreikkalainen romaanikirjailija on näkynyt yhtä paljon televisiossa. Γιούγκερμαν tehtiin tv-sarjaksi vuonna 1976 ja uudelleen 2007, Ο συνταγματάρχης Λιάπκιν vuonna 1979, Ο κίτρινος φάκελος (Keltainen kirjekuori) vuonna 1990 ja Το 10 vuonna 2007, ja vuonna 2014 Η μεγάλη χίμαιρα oli Dimitris Tarlow'n ohjaamana näyttämömenestys Ateenassa. Hänen romaaninsa ovat aina saatavilla, ja ne kuuluvat ensimmäisiin «suuriin» kreikkalaisiin romaaneihin, joita monet nuoret lukijat valitsevat itse. C1-tason opiskelijalle Η μεγάλη χίμαιρα on upea haaste, ja yhden sarjan katsominen kirjan rinnalla on hyvä tapa päästä alkuun.

• Hänen kirjailijanimensä tulee jalavasta (καραγάτσι) Rapsanin kylässä Olymposvuoren juurella.
• Kukaan ei tiedä varmasti, mitä «Μ.» tarkoittaa; hän ei koskaan kertonut.
• Hän aloitti teoksen Το 10 13. joulukuuta 1959 ja kuoli ennen kuin sai sen valmiiksi.
• Hän oli kahdesti ehdolla parlamenttiin, vuosina 1956 ja 1958, ja hävisi molemmilla kerroilla.