Victoria Theodorou

Victoria Theodorou syntyi Chaniassa Kreetalla. Paikallislehti Χανιώτικα Νέα ilmoittaa syntymäpäiväksi 22. joulukuuta 1925; useat kirjasto- ja arkistotiedot antavat vuoden 1926. Hänen äitinsä oli kreetalainen ja isänsä Serbiasta tullut ikonimaalari. Koulutyttönä hän koki Saksan hyökkäyksen Kreetalle vuonna 1941, ja teini-ikäisenä hän liittyi vastarintaliikkeen nuorisojärjestöön ΕΠΟΝ.

Sodan jälkeen hän muutti Ateenaan ja aloitti opinnot Ateenan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Sisällissodan aikana hänet pidätettiin vasemmistolaisena opiskelijana ja karkotettiin ensin Khioksen naisleirille, sitten Trikeriin ja Makronisosiin ja lopulta uudelleen Trikeriin. Lähteet ajoittavat karkotuksen alun vuoteen 1947 tai 1948. Hän kieltäytyi allekirjoittamasta δήλωση μετανοίας -julistusta (katumusjulistus), jota leirit vaativat vangeilta. Vuoden 1952 lopussa hänet vapautettiin Chanian lehdistön mukaan nimellä αδειούχος εξόριστη (lomalla oleva karkotettu) kreetalaisen maanmiehensä Charidimos Spanoudakisin ponnistelujen ansiosta; he menivät naimisiin vuonna 1955.

Myöhemmin hän suoritti klassisen filologian opintonsa loppuun ja asui Ateenassa. Hänen ensimmäiset runonsa ilmestyivät Επιθεώρηση Τέχνης (Taidekatsaus) -lehdessä vuonna 1955. Vuonna 1998 hän luovutti paperinsa Nykyajan sosiaalihistorian arkistolle (ΑΣΚΙ). Hän kuoli helmikuussa 2019, ja hänet haudattiin Zografoun hautausmaalle Ateenaan.

Theodoroun ensimmäinen kokoelma, Εγκώμιο (Ylistyspuhe), ilmestyi vuonna 1957. Sitä seurasi yksitoista muuta, muun muassa Βορεινό προάστιο (Pohjoinen esikaupunki, 1966), Ουρανία (Urania, 1978), Άρειος ύπνος (Areksen uni, 1983), Η νυχτωδία των συνόρων (Rajojen yölaulu, 1986) ja Ευνοημένοι (Suosikit, 1998). Kriitikot lukevat hänet Kreikan ensimmäiseen sodanjälkeiseen runoilijapolveen. Hänen runonsa kumpuavat eletystä kokemuksesta, ja vesi, meri ja Kreetan rannikko palaavat niihin yhä uudelleen. Άρειος ύπνος sai alkunsa Saksan sotilashautausmaasta Malemessa lähellä Chaniaa, ja se kyseenalaistaa kunnianosoitukset, joita siellä osoitetaan maahan hyökänneen armeijan kaatuneille.

Hänen proosansa liittyy tiiviisti leirivuosiin. Στρατόπεδα γυναικών (Naisten leirit, 1975) ei ole hänen omia muistelmiaan, vaan hänen toimittamansa laitos yhdeksästä vihosta, joihin Khioksella, Trikerissä ja Makronisosissa vuosina 1947–1951 vangittuina olleet naiset kirjasivat kokemuksiaan. Vangit olivat kätkeneet vihot; tutkija Rosa Imvrioti, joka oli myös karkotettu, säilytti ne ja antoi ne myöhemmin Theodoroulle. Vuonna 1996 hän toimitti lisäksi yhdessä Poliittisten karkotettujen naisten yhdistyksen kanssa valokuvateoksen Γυναίκες εξόριστες στα στρατόπεδα του εμφυλίου (Karkotetut naiset sisällissodan leireillä). Hänen muihin proosateoksiinsa kuuluu Ο Τράικο (Traiko, 1982). Hän käänsi myös runoutta ranskasta ja slaavilaisista kielistä, ja hänen omia runojaan ilmestyi ranskaksi nimellä Poèmes choisis (2001).

Theodoroun paperit, joihin kuuluu karkotettujen naisten vihkoja ja vetoomuksia sekä runoja, jotka hän kirjoitti Makronisosissa ja Trikerissä, säilytetään Nykyajan sosiaalihistorian arkistossa (ΑΣΚΙ). Heinäkuussa 2019 Kreetalaisen kirjallisuuden keskus ja Kreetan ortodoksinen akatemia järjestivät hänen muistolleen seminaaripäivän Kolymbarissa lähellä Chaniaa. Kielenoppijalle hänen työnsä on huolellinen oppitunti siitä, kenen muisti puhuu. Lue teoksen Στρατόπεδα γυναικών alaotsikko, joka puhuu vangittujen naisten kertomuksia sisältävistä vihoista. Kirjoita sitten kaksi omaa lausetta. Ensin referoi: Το 2010 η Θεοδώρου είπε ότι η ποίηση ήταν γι’ αυτήν καταφύγιο (Vuonna 2010 Theodorou sanoi, että runous oli hänelle turvapaikka). Sitten oma, päivätty muisto: Θυμάμαι ότι το 2015… (Muistan, että vuonna 2015…). Vertaa käyttämiäsi verbejä ja aikamuotoja.

• Hänen isänsä oli Serbiasta tullut ikonimaalari, ja hän käänsi myöhemmin runoutta slaavilaisista kielistä.
• Vangit olivat kätkeneet teoksen Στρατόπεδα γυναικών vihot ennen kuin ne päätyivät hänelle.
• Koko karkotuksensa ajan hän kieltäytyi allekirjoittamasta katumusjulistusta.
• Hänen kokoelmansa Άρειος ύπνος sai alkunsa sotilashautausmaasta lähellä hänen kotikaupunkiaan.