Alkyoni Papadaki

Alkyoni Papadaki syntyi Nio Chorion kylässä (kirjoitetaan myös Niochori) aivan Hanian ulkopuolella Länsi-Kreetalla; hänen kustantajiensa elämäkerrat eivät kerro syntymävuotta. Hän kasvoi talossa, jota hän kutsuu punaiseksi ja joka antoi myöhemmin nimen hänen ensimmäiselle kirjalleen. Hänen isänsä oli Albanian sodassa haavoittunut opettaja, ja myös äiti ja isovanhemmat olivat opettajia. Sisällissodan jälkeisinä jännittyneinä vuosina, kun hän oli noin kolmevuotias, hänen vanhempansa ja isovanhempansa vangittiin, koska äidin veli oli liittynyt vasemmistolaisiin sissitaistelijoihin. Teini-ikäisenä hän vaati päästä sisäoppilaaksi Hanian ranskalaiseen Saint Joseph -kouluun, jossa hän luki Nikos Kazantzakista.

Koulun jälkeen hän lähti Ateenaan. Hän pääsi Panteion-yliopiston pääsykokeesta läpi mutta ei koskaan aloittanut opintoja, vaan valitsi journalismin kursseja. Rohkea kirje kustantaja Christos Lambrakisille toi hänelle harjoittelupaikan Τα Νέα (Ta Nea) -lehdessä Nikos Kakaounakisin alaisuudessa. Kun kriitikko Tasos Vournas arvioi hänen käsikirjoituksensa Το κόκκινο σπίτι (Punainen talo), Αυγή (Avgi) -lehti palkkasi hänet toimittajaksi.

Hän työskenteli siellä vuoden 1967 diktatuuriin asti ja vietti sitten lyhyen aikaa Pariisissa; poliisin kansion takia häneltä evättiin myöhemmin passi. Nelikymppisestä lähtien hän on julkaissut romaanin noin kahden vuoden välein, ensin Kalendis-kustantamossa ja vuodesta 2018 Dioptrassa.

Papadaki kirjoitti teoksen Το κόκκινο σπίτι (Punainen talo) noin yhdeksäntoistavuotiaana ja maksoi sen ensimmäisen painoksen itse; kirja on avoimesti omaelämäkerrallinen ja ammentaa lapsuuden kreetalaisesta talosta. Kustantajan luettelo ajoittaa Kalendis-painoksen vuoteen 1988, ja sitä seurasi Η μπόρα (Rajuilma, 1989). Hänen tunnetuin romaaninsa, Το χρώμα του φεγγαριού (Kuun väri), ilmestyi 1990-luvun alussa; luettelot mainitsevat vuoden 1991 tai 1995. Se seuraa Fotista, saarelta tulevaa nuorta miestä, ja Marousoa, ateenalaista tyttöä, joiden rakkaus on aitoa mutta kohtalokasta, kun mies muuttaa kaupunkiin. Siitä on otettu monta uutta painosta, viimeksi Dioptra-kustantamossa.

Myöhempiä romaaneja ovat Οι κάργιες (Naakat, 1997), Θα ξανάρθουν τα χελιδόνια (Pääskyset palaavat, 2015) ja Το χαμόγελο του δράκου (Lohikäärmeen hymy, 2018), lyyrinen romaani äidin ja tyttären loputtomasta kamppailusta ja petoksesta rakkaudessa. Teoksissa Το τετράδιο της Αλκυόνης (Alkyonin vihko) ja Ξεφυλλίζοντας τη σιωπή (Hiljaisuutta selaten), molemmat vuodelta 2004, hänen proosansa on lähimpänä runoutta.

Hänen tyylinsä on henkilökohtainen ja tunnustuksellinen. Hän kirjoittaa käsin ja sanoo, että hänen on tutkittava henkilönsä hyvin ennen kuin tarina voi alkaa. Sana συγγραφέας (kirjailija) on hänestä liian raskas: hän kutsuu itseään sanalla λογοτέχνης (kirjallisuuden taiteilija) ja kirjallisuuden käsityöläiseksi.

Papadaki kuuluu kreikkalaisen proosan suosittuun puoleen: hänen romaaninsa myyvät tasaisesti, ja hänen signeeraustilaisuuksiinsa muodostuu jonoja. Τα Νέα -lehdessä kriitikko Michela Chartoulari kutsui häntä lukijan ”pikku ystäväksi”, ja Manolis Pimplis totesi lukijoiden odottavan kärsivällisesti hänen nimikirjoitustaan. 2020-luvun alussa Dioptra julkaisi uudelleen kaksitoista hänen kirjaansa uusin maalatuin kansin, joten 1990-luvun teoksia löytyy taas helposti kreikkalaisista kirjakaupoista. Vuoden 2018 haastattelussa hän sanoi, että sanat ovat menettäneet paljon painoaan ja että meidän on pidettävä kielemme elävänä.

Kokeile: ota teoksen nimi Το χρώμα του φεγγαριού ja kirjoita kolme omaa havaintoa muodolla το χρώμα του… tai το χρώμα της… (jonkin väri), esimerkiksi το χρώμα της σιωπής (hiljaisuuden väri). Selitä sitten yhdellä kreikankielisellä lauseella, miksi hän pitää sanaa μαστόρισσα (käsityöläinen) parempana kuin συγγραφέας (kirjailija).

• Hänen ensimmäinen käsikirjoituksensa, Punainen talo, toi hänelle työpaikan: kriitikko Tasos Vournasin arvion jälkeen Avgi-lehti palkkasi hänet.
• Opiskelusuunnitelma Pariisissa kariutui: koska hän oli kirjoittanut Avgiin, poliisilla oli hänestä kansio ja häneltä evättiin passi.
• Hanian ranskalaisessa koulussa hän oli harvinainen sisäoppilas, joka masentui eikä ilahtunut, kun oli aika palata kotiin.
• Hän kirjoittaa käsikirjoituksensa käsin.