Demosthenes

Demosthenes syntyi vuonna 384 eaa. Ateenan Paianian demoksessa. Hänen isänsä omisti verstaan, jossa orjat valmistivat miekkoja ja leposohvia, ja jätti suuren perinnön pojan ollessa seitsemänvuotias; holhoojat, joita johti Afobos-niminen sukulainen, tuhlasivat suurimman osan siitä. Nuorukainen opiskeli retoriikkaa, opettajinaan muun muassa puheenkirjoittaja Isaios, ja haastoi kaksikymmenvuotiaana holhoojansa oikeuteen puheilla, jotka ovat yhä tallella. Hän voitti, sai takaisin vähän rahaa, mutta oli löytänyt ammattinsa: vuosien ajan hän elätti itsensä logografina, kirjoittaen puheita, jotka asiakkaat pitivät oikeudessa.

Plutarkhos kertoo tarinat, jotka jokainen kreikkalainen lapsi tuntee: että hänen ensimmäiset yrityksensä kansankokouksessa naurettiin kumoon heikon äänen ja änkytyksen vuoksi; että hän rakensi maanalaisen työhuoneen, ajeli puolet päästään, jotta häpeä pitäisi hänet sisällä, harjoitteli kivet suussa ja lausui meren pauhua vastaan Faleronissa. Vuonna 354 eaa. hän puhui jo julkisesta taloudesta, ja vuodesta 351 lähtien, Ensimmäisestä Filippikasta alkaen, hän oli löytänyt suuren aiheensa: Makedonian Filippos II:n nousun.

Hän taisteli hopliittina Khaironeiassa vuonna 338 eaa., missä Filippos murskasi Ateenan ja Theban. Vuonna 324 hänet tuomittiin siitä, että hän oli ottanut rahaa Aleksanterin karanneelta rahastonhoitajalta Harpalokselta; hänet vangittiin, ja hän pakeni maanpakoon. Aleksanterin kuoltua vuonna 323 hänet kutsuttiin takaisin, ja seuraavana vuonna hän näki kreikkalaisten kaupunkien kapinan epäonnistuvan. Makedonialaisen sijaishallitsijan Antipatroksen ajamana hän pakeni Poseidonin temppeliin Kalaureiaan, nykyiselle Porokselle, ja otti lokakuussa 322 eaa. myrkkyä mieluummin kuin antautui vangiksi.

Hänen nimissään on säilynyt kuusikymmentäyksi puhetta, osa epäaitoja, sekä kirjeitä ja johdantoja. Ydin ovat poliittiset puheet. Kolmessa Ολυνθιακοί (Olynthoksen puheet, 349–348 eaa.) hän aneli Ateenaa pelastamaan Olynthoksen kaupungin Filippokselta, turhaan; neljässä Φιλιππικοί (Filippikat, 351–341 eaa.) hän erittelee selkeydellä, jota kansalaiset pitivät väsyttävänä, miten Makedonian kuningas käytti rahaa, nopeutta ja kreikkalaisten eripuraa, ja vaati, että ateenalaiset palvelisivat itse palkkasotilaiden pestaamisen sijaan. Nämä puheet antoivat jokaiselle Euroopan kielelle sanan ”filippika” kiivaan syytöspuheen merkityksessä.

Περί του στεφάνου (Seppeleestä, 330 eaa.) on huippu. Vuonna 336 hänen ystävänsä Ktesifon oli ehdottanut Demostheneelle kultaista seppelettä hänen ansioistaan; hänen elinikäinen kilpailijansa Aiskhines haastoi ehdotuksen laittomana ja asetti käytännössä koko Demostheneen uran syytteeseen sen tappion jälkeen, johon se oli johtanut. Demosthenes vastasi, ettei kaupunki, jolla oli Ateenan menneisyys, olisi voinut toimia toisin, ja vannoi niiden esi-isien nimeen, jotka kohtasivat persialaiset Marathonissa, Salamissa ja Plataiassa, että taistelu Kreikan vapauden puolesta oli ollut oikea, vaikka se hävittiin. Aiskhines ei saanut viidesosaakaan äänistä ja lähti Ateenasta lopullisesti. Näiden rinnalla ovat yksityisoikeudelliset puheet, ikkuna ateenalaiseen perhe-elämään, kaupankäyntiin ja rikoksiin, sekä Επιτάφιος Khaironeian kaatuneille. Hänen tyylinsä yhdistää pitkät, huolella rakennetut periodit äkillisiin lyhyisiin iskuihin, kysymyksiin, valoihin ja kuviteltuun vuoropuheluun; antiikin kriitikot asettivat hänet kymmenen attikalaisen puhujan ensimmäiseksi, ja Cicero otti hänet esikuvakseen.

Kreikassa adjektiivi δημοσθένειος (demosthenelainen) kuvaa puhujaa, jolla on musertava voima, ja ”Φιλιππικός” on mikä tahansa raju poliittinen hyökkäys. Kivistä ja Faleronin aalloista kerrotaan jokaiselle lapselle, joka änkyttää tai pelkää puhua julkisesti, ja hänen puheensa Υπέρ της Ροδίων ελευθερίας (Rodoslaisten vapauden puolesta) on ollut kreikkalaisen lyseon kurssiteos. Poseidonin pyhäkön rauniot, joissa hän kuoli, voi käydä katsomassa Poroksella kaupungin yläpuolella, ja Δημοσθένους-niminen katu kulkee Ateenan keskustan läpi. Hänen kuuluisa seisova patsaansa, Polyeuktoksen teos (280 eaa.), on säilynyt roomalaisina kopioina Vatikaanissa ja Kööpenhaminassa, huulet yhteen puristettuina ja kädet ristissä, kuva miehestä, joka ajattelee ennen kuin puhuu. Seppelepuheen nykykreikkalaisia käännöksiä on joka kirjakaupassa, ja kreikankielinen teksti on ilmaiseksi Perseuksessa.

• Hänen ensimmäinen oikeusjuttunsa, kaksikymmenvuotiaana, oli omia holhoojiaan vastaan, jotka olivat tuhlanneet isän jättämän omaisuuden; puheet Afobosta vastaan ovat säilyneet.
• Aiskhines, hänen suuri kilpailijansa, hävisi Seppeleoikeudenkäynnin niin pahasti, että sai alle viidesosan äänistä, tuomittiin sakkoihin ja lähti Ateenasta opettamaan retoriikkaa Rodokselle.
• Sana ”filippika”, kiivas syytöspuhe, tulee hänen Filipposta vastaan pitämistään puheista; Cicero nimesi hänen kunniakseen omat hyökkäyksensä Marcus Antoniusta vastaan Filippikoiksi.
• Plutarkhoksen mukaan hän kuoli Poroksen saarella Poseidonin temppelissä myrkkyyn, jota hän piti piilossa kirjoitusruokossaan.