Kansankokous, neuvosto ja tuomioistuimet: Ateenan instituutiot

Useimmat tämän sivun yksityiskohdat ovat peräisin teoksesta Ateenalaisten valtiojärjestys (Ἀθηναίων Πολιτεία), 300-luvulla eaa. syntyneestä teoksesta, joka on luettu Aristoteleen tai hänen koulunsa nimiin. Ellei toisin mainita, ne kuvaavat tuon vuosisadan Ateenaa, ja pelkät viitteet kuten 43.3 tarkoittavat tätä tekstiä.

Kansankokous, ἐκκλησία, oli avoin aikuisille miespuolisille kansalaisille: miehille, joiden molemmat vanhemmat olivat kansalaissukua ja jotka oli merkitty demoksensa luetteloon kahdeksantoistavuotiaina (42.1). Yleensä se kokoontui Pnyksillä, kukkulalla Akropoliin lounaispuolella. Se kokoontui neljästi jokaisessa prytaniassa, vuoden kymmenenneksessä (43.3), eli noin neljäkymmentä kertaa vuodessa. Yksi näistä kokouksista oli pääkokous, κυρία ἐκκλησία, joka äänesti siitä, hallitsivatko virkamiehet hyvin, ja käsitteli elintarvikehuoltoa ja puolustusta (43.4).

Airut avasi keskustelun kysymyksellä τίς ἀγορεύειν βούλεται; (”kuka haluaa puhua?”), kuten Demosthenes muistuttaa puheessaan Seppeleestä (18.170). Vakituisia puhujia kutsuttiin nimellä ῥήτορες. Äänestettiin yleensä kättä nostamalla, χειροτονία, mutta Andokideen (1.87) lainaama laki vaati 6 000 salaa äänestävää kansalaista toimeen, joka kohdistui yhteen henkilöön. Osallistumisesta alettiin maksaa: ensin yksi oboli, sitten kolme (41.3), ja tekstin aikaan drakhma tai pääkokouksesta yhdeksän obolia (62.2).

Teksti johtaa neuvoston, βουλή, Solonin 400 jäsenen elimestä (8.4), mutta jotkut historiantutkijat epäilevät, oliko tällaista elintä olemassa. Kleisthenes kasvatti sen 500 jäseneen, viisikymmentä kustakin kymmenestä uudesta fylestä (21.3). Neuvoston jäsenet, βουλευταί, valittiin arvalla (43.2) ja he saivat palvella vain kahdesti (62.3), ja Ksenofon (Muistelmia Sokrateesta 1.2.35) antaa ymmärtää alaikärajan olleen kolmekymmentä vuotta. Palkkio oli viisi obolia (62.2). Neuvosto kokoontui joka päivä juhlapäiviä lukuun ottamatta (43.3), Agoran Bouleuterionissa.

Kunkin fylen viisikymmentä miestä toimi vuorollaan puheenjohtajina 35 tai 36 päivää. Nämä πρυτάνεις aterioivat valtion kustannuksella Tholoksessa ja kutsuivat koolle neuvoston ja kansan (43.2–3). Yksi heistä, arvalla valittu, oli heidän johtajansa, ἐπιστάτης. Yön ja päivän ajan hän piti hallussaan valtion rahoja ja asiakirjoja säilyttävien temppelien avaimia sekä valtion sinettiä, eikä voinut enää koskaan toimia tehtävässä (44.1).

Neuvoston suuri valta oli valmistelu. Kansa ei saanut äänestää mistään, mitä neuvosto ei ollut ensin käsitellyt ja prytaanit julkaisseet; säännön rikkoja joutui vaaraan saada syytteen γραφὴ παρανόμων (45.4). Siksi päätökset, ψηφίσματα, alkoivat kaavalla ἔδοξε τῇ βουλῇ καὶ τῷ δήμῳ, ”neuvosto ja kansa päättivät” (Andokides 1.96). Sen tuomiovalta oli kuitenkin rajallinen. Aiemmin se saattoi määrätä sakkoja, vankeutta ja kuoleman, kunnes kansa otti tämän pois ja antoi viimeisen sanan tuomioistuimille (45.1).

Valtiojärjestys kertoo kansan hallinneen kaikkea ”päätöksillä ja tuomioistuimilla” (41.2). 400-luvulla eaa. Ateenassa oli 6 000 valamiestä, δικασταί (24.3). Valamiehen tuli olla yli kolmekymmentävuotias, ilman velkaa valtionkassalle eikä kansalaisoikeuksiaan menettänyt (63.3). Perikles maksoi heille ensimmäisenä (27.3–4), ja tekstin aikaan palkkio oli kolme obolia (62.2).

Tuomioistuimet koottiin arvalla, κλήρωσις. Jokaisella valamiehellä oli puksipuinen laatta, jossa oli hänen nimensä, isänsä nimi, demoksensa ja kirjain alfasta kappaan (63.4). Kivisiä arvontakoneita, κληρωτήρια, on löydetty Agoralta ja sen läheltä, mutta ole tarkkana kokeessa: N. Papazarkadas (Center for Hellenic Studies, Harvard) huomauttaa, että säilyneet kappaleet ovat 100-luvun eaa. puolivälistä eikä yhtäkään voi varmasti ajoittaa 300-luvulle.

Yksityiset vaateet 1 000 drakhmaan asti menivät 201 valamiehen eteen, suuremmat 401:n (53.3). Kun rangaistus piti määrätä, kumpikin osapuoli puhui määrätyn vesimäärän ajan, antiikin kellon mukaan (69.2). Äänestääkseen valamies otti kaksi äänimerkkiä, rei’itetyn ja umpinaisen, ja pudotti pätevän metalliastiaan ja toisen puiseen (68.2–4). Laskenta oli julkinen, ja äänten mennessä tasan vastaaja voitti (69.1). Agoralta on löydetty 300-luvun eaa. pronssisia äänimerkkejä.

Vanhin neuvosto kokoontui paikassa Ἄρειος πάγος, Areksen kalliolla, Akropoliin luoteispuolella. Sen jäsenet olivat entisiä arkonteja, ja he istuivat elinikäisesti (3.6). Valtiojärjestys kertoo sen aikoinaan vartioineen lakeja ja hoitaneen useimpia kaupungin suurimpia asioita (3.6, 8.4) ja johtaneen valtiota noin seitsemäntoista vuoden ajan persialaissotien jälkeen (25.1).

Kononin arkontinkautena, 462/1 eaa., Efialtes riisti siltä ”lisätyt” valtuudet, τὰ ἐπίθετα, ja antoi ne Viidellesadalle, kansalle ja tuomioistuimille (25.2). Sama teksti kertoo myös Perikleen ottaneen siltä joitakin tehtäviä (27.1). Pääasiallinen kuvauksemme on kirjoitettu yli vuosisataa myöhemmin, joten se on luettava varoen. Sille jäivät oikeudenkäynnit tahallisesta surmasta ja haavoittamisesta, myrkyttämisestä ja tuhopoltosta (57.3). Foundation of the Hellenic World lisää, että sen valtuudet palautettiin vähitellen 300-luvulla eaa.

Sen alku kuuluu myytteihin. Aiskhyloksen Eumenideissä (681–690) Athene perustaa tuomioistuimen paikalle πάγος Ἄρειος ensimmäistä verioikeudenkäyntiä varten ja selittää nimen amatsonien Arekselle siellä uhraamilla uhreilla. Nykyisen tuomioistuimen historia kertoo toisen legendan: jumalat tuomitsivat kukkulalla itse Areksen. Kumpikaan kertomus ei anna luotettavaa perustamisvuotta.