Kleisthenes ja demokratian synty (508 eaa.)

Vuonna 510 eaa. tyranni Hippias, Peisistratoksen poika, karkotettiin Ateenasta Spartan avulla. Sen jälkeen vallasta kilpailivat kaksi ylimystä: alkmeonidien sukuun kuulunut Kleisthenes ja Teisandroksen poika Isagoras. Herodotoksen (5.66) mukaan häviöllä ollut Kleisthenes ”otti δῆμος-kansan puolueeseensa” (τὸν δῆμον προσεταιρίζεται). Ateenalaisten valtiosääntö (Ἀθηναίων Πολιτεία 20–21) kertoo saman ja ajoittaa uudistukset Isagoraan arkontinvuoteen 508/7 eaa.

Isagoras vastasi kutsumalla apuun Spartan kuninkaan Kleomeneen. Kleisthenes lähti kaupungista, ja Kleomenes karkotti seitsemänsataa Isagoraan nimeämää ateenalaisperhettä ja yritti hajottaa neuvoston (Herodotos 5.70–72). Neuvosto kieltäytyi, kansa nousi, ja Kleomenesta ja Isagorasta piiritettiin Akropoliilla kaksi päivää; kolmantena spartalaiset lähtivät aselevon turvin. Kleisthenes ja karkotetut kutsuttiin takaisin. Olivatpa hänen omat vaikuttimensa mitä tahansa, ohjelman toteutti kansa, joka oli juuri puolustanut itseään aseilla. Siksi monet historioitsijat puhuvat pikemmin kansan vallankumouksesta kuin ylhäältä annetusta uudistuksesta.

Kleisthenes korvasi neljä vanhaa joonialaista fyleä kymmenellä uudella (φυλαί). Kukin nimettiin sankarin mukaan, ja kaikki sankarit Aiasta lukuun ottamatta olivat Attikasta (Herodotos 5.66); Ateenalaisten valtiosäännön (21.6) mukaan Delfoin Pythia valitsi kymmenen sadan nimen luettelosta. Fylejä varten hän jakoi Attikan kolmeen alueeseen, kaupunkiin (ἄστυ), rannikkoon (παραλία) ja sisämaahan (μεσόγειος), ja kunkin alueen kymmeneen ”kolmannekseen” (τριττύες). Kukin fyle sai arvalla yhden trittyksen kultakin alueelta (21.4). Näin samassa fylessä oli kaupunkilaisia, rannikon asukkaita ja sisämaan maanviljelijöitä, eikä mikään paikallinen suku voinut hallita sitä.

Perusyksikkö oli demos (δῆμος), kylä tai kaupunginosa. Tavallinen nykyinen laskelma, joka on koottu myöhemmistä neuvoston luetteloista, on 139 demosta; antiikin luvut vaihtelevat, ja Herodotoksen huomautus (5.69), että Kleisthenes antoi kullekin fylelle ”kymmenen demosta”, on yhä kiistanalainen. Kullakin demoksella oli johtaja, δήμαρχος, ja se piti jäsentensä, δημόται, luetteloa. Kansalaiset nimettiin nyt virallisesti demoksen eikä isän mukaan, jotta uusia kansalaisia ei voitu erottaa muista (21.4): Kallikrates Paianian demoksesta, Καλλικράτης Παιανιεύς. Jäsenyys periytyi, joten perhe säilytti demoksensa muutonkin jälkeen.

Uusista fyleistä tuli valtion runko. Vanhan neljänsadan neuvoston tilalle tuli viidensadan neuvosto (βουλή), viisikymmentä jäsentä kustakin fylestä (Ateenalaisten valtiosääntö 21.3), ja kukin demos antoi kiinteän määrän jäseniä. Neuvosto valmisteli asiat kansankokoukselle. Myöhemmin yhden fylen viisikymmentä neuvoston jäsentä toimi kymmenesosan vuodesta sen pysyvänä toimikuntana, πρυτανεία, mutta on epävarmaa, juontaako tämä vuorottelu Kleisthenekseen itseensä.

Muita toimia seurasi. Vuonna 501/0 eaa. otettiin käyttöön neuvoston jäsenten vala, ja ateenalaiset alkoivat valita kymmenen strategia (στρατηγοί), yhden kustakin fylestä (22.2). Ateenalaisten valtiosääntö (22.1) pitää Kleisthenesta myös ostrakismia (ὀστρακισμός) koskevan lain laatijana: kerran vuodessa kansa saattoi äänestää kirjoittamalla nimiä ruukunpaloihin ja karkottaa jonkun kymmeneksi vuodeksi. Lakia sovellettiin ensimmäisen kerran vasta 488/7 eaa. Kharmoksen poikaan Hipparkhokseen, tyrannien sukulaiseen (22.3–4). Tämän kahdenkymmenen vuoden aukon ja 300-luvun historioitsija Androtionin katkelman vuoksi, joka näyttää ajoittavan lain myöhemmäksi, jotkut historioitsijat epäilevät, että Kleisthenes sääti sen.

Perustiko Kleisthenes demokratian? Noin kaksi sukupolvea myöhemmin kirjoittava Herodotos kutsuu häntä mieheksi, ”joka loi ateenalaisille fylet ja demokratian” (6.131: τὰς φυλὰς καὶ τὴν δημοκρατίην). Sanaa δημοκρατία ei kuitenkaan tunneta Kleistheneen ajalta, ja monet historioitsijat arvelevat, että vuoden 508/7 eaa. tunnuslause oli pikemminkin ἰσονομία, ”yhdenvertaisuus lain edessä” tai ”yhtäläinen osuus valtiojärjestyksestä”. Sana esiintyy attikalaisessa juomalaulussa tyranninsurmaajista Harmodioksesta ja Aristogeitonista, jotka ”tekivät Ateenasta ἰσονόμους”, ja Herodotos itse ylistää ateenalaista ἰσηγορίη-periaatetta, yhtäläistä puheoikeutta, syynä siihen, että Ateena vahvistui tyrannian jälkeen (5.78).

Myös rajat ovat tärkeitä. Mukana olivat vain aikuiset miespuoliset kansalaiset; naiset, orjat ja muukalaisasukkaat eivät, ja arkontit tulivat yhä varakkaammista luokista. Silti sitomalla kansalaisuuden paikallisen demoksen luetteloon Kleisthenes antoi tavallisille ateenalaisille paikan, äänen ja osuuden viroista: perustan, jolle Efialteen ja Perikleen demokratia rakennettiin.