Drakon ja Solon: Ateenan ensimmäiset lait

Kuvittele kaupunki, jossa vain muutama rikas suku tuntee säännöt ja jossa samoilla suvuilla on oikeus selittää ne. Suunnilleen tällainen oli Ateena 600-luvulla eaa. Aateliset, εὐπατρίδαι, tunsivat oikeuden ja sanoivat, mitä se tarkoitti. Tavalliset ihmiset eivät voineet tarkistaa sitä.

Noin vuonna 621 eaa., kun Aristaikhmos oli vuoden ylin virkamies (ἄρχων), ateenalaiset antoivat Drakon-nimiselle miehelle, Δράκων, tehtäväksi laatia lakeja. Ensimmäistä kertaa säännöt kirjoitettiin muistiin, ja kuka tahansa saattoi vedota niihin. Muutos oli suuri: laki oli nyt olemassa vallanpitäjien muistin ulkopuolella.

Näistä laeista tiedämme hyvin vähän. Myöhemmät kreikkalaiset muistivat ne yhdestä asiasta, ankaruudesta. Aristoteles kirjoittaa Politiikassa (1274b), ettei niissä ollut mitään mainitsemisen arvoista paitsi kovat rangaistukset.

Kuuluisat kertomukset ovat peräisin Plutarkhokselta, joka kirjoitti vuosisatoja myöhemmin. Hänen Solonin elämäkerrassaan (17) lähes jokaisesta rikkeestä seuraa kuolema: kuolevat joutilaat ja myös ne, jotka varastavat vihanneksia tai hedelmiä. Puhuja Demades vitsaili, että Drakonin lait oli kirjoitettu ei musteella vaan verellä. Kun Drakonilta kysyttiin syytä, hän kuulemma vastasi, että pienet rikkeet ansaitsivat kuoleman eikä suurille löytynyt mitään ankarampaa.

Historioitsijat suhtautuvat tähän varoen. Foundation of the Hellenic World pitää kuolemaa kaikista rikoksista liioitteluna ja arvelee, että kansalaisoikeuksien menetys tai maanpako oli luultavasti yleisempää. Ainoa laki, jonka voimme todella lukea, koskee tappoa, φόνος, ja se on legendaa harkitumpi: ”vaikka joku tappaisi jonkun ilman tahallisuutta, hänet karkotetaan”.

Ateenalaisten valtiojärjestys (7.1) kertoo, että tämä laki pysyi käytössä, kun muut hylättiin; se kutsuu Drakonin sääntöjä nimellä θεσμοί ja Solonin nimellä νόμοι. Vuonna 409/8 eaa. ateenalaiset jäljensivät lain kivipaateen Kuninkaallisen stoan eteen. Vaurioitunut kivi (EM 6602) on Ateenan epigrafisessa museossa, mutta julkaisijat varoittavat, ettemme voi tietää, kuinka paljon se säilyttää Drakonin omia sanoja.

Drakonin lait eivät rauhoittaneet Ateenaa. Ateenalaisten valtiojärjestyksen mukaan, joka on luettu Aristoteleen teokseksi (luku 2), maa oli harvojen käsissä. Köyhät maanviljelijät, ἑκτήμοροι eli ”kuudesosan miehet”, viljelivät rikkaiden maata osuudesta satoa, ja lainojen vakuutena oli velallisen oma ruumis. Maksukyvytön saatettiin ottaa kiinni lapsineen.

Noin vuonna 594/3 eaa. molemmat osapuolet valitsivat Solonin, keskivarakkaan aatelisen ja runoilijan, sovittelijaksi ja ἄρχων-virkaan. Hänen ensimmäinen toimensa oli σεισάχθεια, sanoista σείω ”pudistaa” ja ἄχθος ”taakka”. Velat mitätöitiin ja lainaaminen ihmistä vastaan kiellettiin (6.1). Teoksen lainaamassa runossa (12.4) Solon sanoo repineensä rajakivet, ὅροι, Mustasta Maasta, joka oli ennen orja ja nyt vapaa, ja tuoneensa takaisin ulkomaille myytyjä ihmisiä, joista jotkut eivät enää puhuneet attikaa.

Yksityiskohdat ovat epävarmoja. Plutarkhos (15) kertoo, että Androtionin mukaan vain korkoa alennettiin, kun taas useimmat kirjoittajat puhuivat täydestä mitätöinnistä. Nykyhistorioitsijat kiistelevät yhä siitä, keitä ἑκτήμοροι olivat, minkä osuuden he maksoivat ja mitä ὅροι merkitsivät, ja N. G. L. Hammond puolusti toista toimeksiantoa vuonna 592/1 eaa. laajempia lakeja varten.

Teos kertoo, että Solon säilytti neljä luokkaa maan vuotuisen sadon mukaan: πεντακοσιομέδιμνοι, ἱππεῖς, ζευγῖται ja θῆτες. Virat menivät kolmelle ylimmälle varallisuuden mukaan. Θῆτες, palkkatyöläiset, saivat istua vain kansankokouksessa ja tuomioistuimissa. Teos lukee hänen ansiokseen myös neuvoston, βουλή, jossa oli 400 jäsentä (8.4). Se nimeää kolme toimea hänen demokraattisimmikseen: ei lainoja ihmistä vastaan, kenen tahansa oikeus hakea oikeutta vääryyttä kärsineelle ja vetoaminen tuomioistuimeen, ἡ εἰς τὸ δικαστήριον ἔφεσις (9.1).

Hänen lakinsa kirjoitettiin κύρβεις-tauluihin ja asetettiin Kuninkaalliseen stoaan. Teoksen mukaan ne vahvistettiin sadaksi vuodeksi (7.2), Herodotoksen mukaan kymmeneksi (1.29). Solon lähti sitten Ateenasta kymmeneksi vuodeksi, jottei häntä painostettaisi muuttamaan niitä. Kumpikaan osapuoli ei ollut tyytyväinen: köyhät toivoivat maanjakoa, aateliset vanhaa järjestystä (11.2).

Kiistat jatkuivat. Kolmantenakymmenentenätoisena vuonna hänen lakiensa jälkeen Peisistratos valtasi Akropoliin (14.1). Ateenasta tuli demokratia vasta Kleistheneen jälkeen, vuonna 508 eaa. Mutta sanat jäävät: kreikkalaiset suorittavat yhä θητεία-palveluksensa, joka on sukua sanalle θῆτες, ja heidän parlamenttinsa on Βουλή.