Ostrakismos eli ruukunsirpaletuomioistuin Ateenassa

Monen vuoden ajan Ateenaa hallitsi τύραννος (tyranni). Tyranni oli yksi mies, joka otti kaiken vallan itselleen. Viimeiset tyrannit ajettiin pois Ateenasta vuonna 510 eaa. Sen jälkeen ateenalaiset eivät halunneet uutta tyrannia.

Noin vuonna 508 eaa. Kleisthenes-niminen johtaja muutti tapaa, jolla Ateenaa hallittiin. Hän antoi enemmän valtaa δῆμος-sanalla kutsutulle kansalle. Siitä alkoi Ateenan demokratia. Aristoteleen koulusta peräisin olevan vanhan kirjan, Ateenalaisten valtiosäännön, mukaan Kleisthenes teki myös uuden lain: lain ostrakismoksesta, ὀστρακισμός.

Ajatus oli yksinkertainen. Jos joku mies tuli liian voimakkaaksi, kansalaiset saattoivat äänestää hänet pois, ennen kuin hän ehti tehdä itsestään tyrannin. Sama kirja kertoo, että lakia käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 488/487 eaa., kaksi vuotta Marathonin taistelun jälkeen. Ensimmäinen karkotettu oli Hipparkhos, vanhojen tyrannien sukulainen.

Ostrakismoksessa oli kaksi vaihetta.

• Ensimmäinen vaihe: kerran vuodessa, vuoden puolivälissä, kansalaiset kokoontuivat kansankokoukseensa, ἐκκλησία-kokoukseen. Siellä he äänestivät kädennostolla: ”Haluammeko ostrakismoksen tänä vuonna?”
• Toinen vaihe: jos useimmat sanoivat kyllä, ostrakismos pidettiin jonkin ajan päästä agoralla, Ateenan suurella torilla. Jokainen πολίτης (kansalainen) otti ὄστρακον-sirpaleen, palan saviastiaa, ja raapusti siihen sen miehen nimen, jonka hän halusi lähettää pois.

Rikkinäisiä ruukkuja oli Ateenassa kaikkialla, joten ne olivat ilmaisia ja helppoja käyttää. Virkamiehet laskivat sirpaleet. Kirjailija Plutarkhoksen mukaan ääniä piti olla vähintään 6 000, muuten ostrakismos ei ollut pätevä. Toinen antiikin kirjailija, Filokhoros, sanoo sen sijaan, että yhden miehen piti saada vähintään 6 000 ääntä itseään vastaan. Historioitsijat kiistelevät yhä siitä, kumpi on oikeassa. Eniten ääniä saaneen miehen piti lähteä Ateenasta kymmeneksi vuodeksi. Se oli eräänlainen ἐξορία (maanpako).

Se ei ollut rangaistus rikoksesta. Mies ei joutunut vankilaan, ja hän sai pitää talonsa, maansa ja rahansa. Kymmenen vuoden päästä hän sai palata kotiin.

Jotkut Ateenan kuuluisimmista miehistä karkotettiin ostrakismoksella. Yksi heistä oli Aristeides, jota kutsuttiin ”Oikeamieliseksi”, koska hän oli niin rehellinen. Plutarkhos kertoo tarinan hänen karkotuksestaan vuonna 483/482 eaa. Talonpoika, joka ei osannut kirjoittaa, antoi sirpaleensa eräälle miehelle väkijoukossa ja pyysi tätä kirjoittamaan siihen ”Aristeides”. Mies kysyi: ”Mitä Aristeides on sinulle tehnyt?” Talonpoika vastasi: ”Ei mitään. En edes tunne häntä. Olen vain kyllästynyt kuulemaan, kun kaikki kutsuvat häntä Oikeamieliseksi.” Mies oli Aristeides itse, ja hän kirjoitti oman nimensä. Tarina on hyvä, mutta historioitsijat uskovat, ettei se luultavasti ole totta.

Aristeides ei ollut poissa kymmentä vuotta. Kun Persian kuningas Kserkses hyökkäsi Kreikkaan, Ateena kutsui karkotetut takaisin auttamaan. Muutamaa vuotta myöhemmin myös Themistokles, Salamiin taistelun sankari, karkotettiin.

Arkeologit ovat löytäneet Ateenasta yli 10 000 ostrakonia, enimmäkseen agoralta ja Kerameikoksesta, savenvalajien kaupunginosasta. Monessa on miehen nimi ja hänen isänsä nimi. Joissakin on jopa rumia sanoja! Viimeinen ostrakismos kohdistui Hyperbolos-nimiseen poliitikkoon vuosien 418 ja 415 eaa. välillä. Sen jälkeen ateenalaiset eivät enää koskaan käyttäneet sitä.

Ostrakismos loppui lähes 2 500 vuotta sitten, mutta sen sanat kuuluvat yhä kreikan kieleen. Kuuntele niitä:

• όστρακο (ostrako) tarkoittaa nykyään yleensä kuorta tai kilpeä, esimerkiksi simpukan, etanan tai kilpikonnan. Arkeologit käyttävät sanaa myös muinaisen keramiikan palasta.
• οστρακισμός ja εξοστρακισμός ovat sanat, joita kreikkalaiset koululaiset käyttävät muinaisesta äänestyksestä.
• εξορία tarkoittaa yhä maanpakoa, sitä että sinut lähetetään kauas kotoa tai omasta maastasi.
• ψήφος on nykyinen sana äänelle vaaleissa. Muinaiskreikassa ψῆφος oli pieni kivi, jolla laskettiin ja äänestettiin. Verbi ψηφίζω tarkoittaa ”äänestän”.

Myös englanti otti sanan käyttöön: kun ryhmä sulkee jonkun ulkopuolelle, sanotaan, että hänet on ”ostracised”.