Herodotoksen Historiateos: sisältö ja rakenne

Teos nimeää itsensä heti ensimmäisissä sanoissaan: Ἡροδότου Ἁλικαρνησσέος ἱστορίης ἀπόδεξις ἥδε, ”tämä on esitys halikarnassoslaisen Herodotoksen tutkimuksesta”. Nimi ”Historiat” ei siis ole hänen omaa ilmaisuaan. Tässä ἱστορίη on yksikössä ja joonialaisessa muodossa, ja LSJ-sanakirja ymmärtää sen tutkimuksella saaduksi tiedoksi. Substantiivi on harvinainen: se esiintyy Perseuksen tekstissä viisi kertaa (alku, 2.99, 2.118, 2.119, 7.96), ja vain kohdassa 7.96 LSJ ehdottaa, sanalla ”todennäköisesti”, kirjallisen kertomuksen merkitystä. Verbi ἱστορέω, ”kysyä, tutkia”, on yleisempi: papit kertovat hänelle Helenasta ἱστορέοντι, ”kun kysyin” (2.113). Aristoteles lainaa lauseen muodossa ”Thurioilainen” Halikarnassoksen sijaan (Retoriikka 3.9), Etelä-Italian siirtokunnan mukaan.

Lauseen loppu kertoo tavoitteen. Ihmisten teot eivät saa haalistua ajan myötä (ἐξίτηλα), ja suuret ja ihmeelliset teot, τὰ μὲν Ἕλλησι τὰ δὲ βαρβάροισι, toiset kreikkalaisten, toiset sellaisten ihmisten, jotka eivät olleet kreikkalaisia, eivät saa menettää mainettaan (ἀκλεᾶ). Viimeisenä tulee teoksen taustalla oleva kysymys: δι᾽ ἣν αἰτίην, syy, miksi he sotivat keskenään. Herodotos kertoo ensin persialaisten ja foinikialaisten tarinat naisten ryöstöistä (1.1–5), kieltäytyy arvioimasta niitä ja aloittaa miehestä, jonka hän itse tietää aloittaneen vääryydet kreikkalaisia kohtaan (1.5.3): lyydialaisesta Kroisoksesta (1.6).

Jako yhdeksään kirjaan ei ole hänen: sen tekivät hellenistisen ajan oppineet. Diodoros (11.37.6) mainitsee sen ensimmäisenä suoraan, ja Lukianos (Kuinka historiaa on kirjoitettava 42) sanoo 2. vuosisadalla jaa. ensimmäisenä, että kirjoja kutsuttiin Muusiksi.

• 1 Kleio: Kroisos ja Solonin varoitus (1.29–33), Lyydian tuho, Kyyros ja Persian nousu.
• 2 Euterpe: Egypti, sen joki, tavat ja kuninkaat, yhtenä pitkänä sivupolkuna.
• 3 Thaleia: Kambyses Egyptissä, väittely valtiomuodoista (3.80–82), Dareioksesta tulee kuningas.
• 4 Melpomene: Dareios skyyttejä vastaan; Libya.
• 5 Terpsikhore: Joonian kapina ja ateenalaiset laivat, jotka olivat ”onnettomuuksien alku” (5.97).
• 6 Erato: Miletoksen tuho ja Marathonin taistelu (6.102–117).
• 7 Polyhymnia: Kserkseen hyökkäys ja Thermopylai (7.201–233).
• 8 Urania: Artemision ja Salamis.
• 9 Kalliope: Plataiai, Mykale ja Sestoksen piiritys; kirja päättyy Kyyroksen neuvoon pehmeistä maista ja pehmeistä miehistä (9.122).

Punainen lanka on Persian laajeneminen, ja sivupolut kertovat kansoista, joihin se ulottui. Kserkseen sota täyttää lähes kolmanneksen teoksesta. Kertomus pysähtyy vuoteen 479 eaa., vaikka Herodotos julkaisi sen 420-luvulla, joten se ei ole hänen oman aikansa historiaa.

Kohdassa 2.99 Herodotos luettelee välineensä: ὄψις τε ἐμὴ καὶ γνώμη καὶ ἱστορίη, ”oma näköni, arvioni ja tutkimukseni”. Siitä eteenpäin hän kertoo egyptiläisten tarinat sellaisina kuin kuuli ne. Kohdassa 2.29 hän vetää rajan kartalle: Elefantineen asti hän kulki silminnäkijänä (αὐτόπτης), sen takaa hän tutki ἀκοῇ, kuulopuheiden varassa. Hänen sääntönsä on kohdassa 7.152: ἐγὼ δὲ ὀφείλω λέγειν τὰ λεγόμενα, πείθεσθαί γε μὲν οὐ παντάπασι ὀφείλω, ”minun on kerrottava, mitä sanotaan, mutta minun ei tarvitse uskoa kaikkea”. Hän väittelee myös omalla äänellään: kohdassa 7.139 hän sanoo olevansa pakotettu esittämään mielipiteen, joka ei miellytä useimpia, nimittäin että Ateena pelasti Kreikan.

Siitä, kuinka paljon häneen voi luottaa, on kiistelty antiikista asti. Cicero kutsuu häntä nimellä pater historiae ja sanoo samassa lauseessa, että hänen teoksessaan on lukemattomia fabulae-kertomuksia (De legibus 1.5). Plutarkhos kirjoitti kokonaisen tutkielman, Herodotoksen pahansuopuudesta. Jacobysta (1913) lähtien moni tutkija on ottanut hänen viittauksensa tiedonantajiin kirjaimellisesti, mikä edellyttää hyvin laajoja matkoja. Fehling (1989) pitää niitä kirjallisena keinona ja Fowler (1996) viitteinä siihen, mistä Herodotos arveli tiedon löytyvän; näiden näkemysten mukaan hän matkusti paljon vähemmän. Luvut ovat oma ongelmansa: hänen 5 283 220 miestään Kserkseen joukoissa saattoväkineen (7.186) ylittävät selvästi nykyarviot 70 000–300 000 Persian armeijasta.

Herodotos kirjoittaa joonian kielimuotoa. Attikaa osaava huomaa erot heti; kaikki esimerkit ovat kohdista, jotka mainitaan tällä sivulla.

• η attikan pitkän α:n tilalla: ἱστορίης, ἡμετέρη (1.32), πρηγμάτων (1.32).
• Supistumattomat vokaalit: ποιέειν (attikassa ποιεῖν), ἱστορέοντι (attikassa ἱστοροῦντι).
• κ π:n tilalla joissakin pronomineissa ja adverbeissa: ὁκότερα (7.139), κότε (9.122), attikan ὁπότερα, πότε.
• Ei aspiraatiota etuliitteen jälkeen: ἀπικνέεται (2.113), attikan ἀφικνεῖται.
• Muut vokaalit: θωμαστά sanan θαυμαστά tilalla, ξεῖνος sanan ξένος tilalla, ἀπόδεξις sanan ἀπόδειξις tilalla.

Kaksi lyhyttä kokeiltavaa kohtaa. Solon Kroisokselle: πᾶν ἐστὶ ἄνθρωπος συμφορή, ”ihminen on kokonaan sattumaa” (1.32.4). Ja ateenalaiset spartalaisille, sanoin jotka Herodotos heille antaa, siitä, mikä tekee τὸ Ἑλληνικόν: ὅμαιμόν τε καὶ ὁμόγλωσσον, sama veri ja sama kieli sekä yhteiset pyhäköt, uhrit ja elämäntavat (8.144.2).