Marathonin taistelu ja ensimmäinen maratonjuoksu

Noin 2 500 vuotta sitten Persia oli yksi maailman suurimmista valtakunnista. Sen kuningas Dareios hallitsi maita Egyptistä Intiaan asti. Kreikkalaiset kutsuivat persialaisia ja kaikkia muita vieraita βάρβαροι: ihmisiä, jotka eivät puhuneet kreikkaa.

Jotkin kreikkalaiset kaupungit nykyisen Turkin rannikolla nousivat kapinaan Dareiosta vastaan, ja Ateena lähetti laivoja auttamaan niitä. Dareios halusi rangaista Ateenaa. Vuonna 490 eaa. persialainen laivasto ylitti Aigeianmeren. Historioitsija Herodotos kertoo, että siinä oli 600 sotalaivaa. Ensin persialaiset valtasivat Eretrian kaupungin Euboian saarella. Sitten he nousivat maihin Marathonin rannalla, noin 40 kilometrin päässä Ateenasta.

Marathon oli laaja ja tasainen tasanko meren rannalla, ja sen toisessa päässä oli suuri suo. Nimi tulee luultavasti sanasta μάραθον, fenkoli: voimakkaan tuoksuinen vihreä kasvi, joka kasvoi siellä. Kreikkalaiset käyttävät ruoanlaitossa μάραθο-kasvia yhä tänäänkin.

Ateenan armeija marssi Marathoniin. Siinä oli noin 9 000 sotilasta, hopliittia (ὁπλῖται), jotka taistelivat raskaalla pyöreällä kilvellä ja pitkällä keihäällä. Pieni Plataiain kaupunki lähetti noin 1 000 miestä lisää. Persian armeija oli paljon suurempi. Historioitsijat mainitsevat usein 20 000–25 000 miestä, mutta tarkkaa lukua ei tiedä kukaan.

Ennen taistelua Ateenan sotapäälliköt lähettivät juoksijan Spartaan pyytämään apua. Hänen nimensä oli Filippides (joissakin kirjoissa Feidippides). Hän oli ἡμεροδρόμος, ”päiväjuoksija”: hänen työnsä oli viedä viestejä jalan. Herodotoksen mukaan hän saapui Spartaan Ateenasta lähtöään seuraavana päivänä. Se on yli 200 kilometrin juoksu!

Spartalaiset suostuivat, mutta eivät heti. Herodotos selittää, että uskonnollinen laki ei sallinut heidän lähteä sotaan ennen täysikuuta. Niin ateenalaisten oli taisteltava lähes yksin.

Ateenalaisilla oli kymmenen sotapäällikköä. Yhdellä heistä, Miltiadeella, oli ovela suunnitelma. Hän teki kreikkalaisten taistelurivistä yhtä pitkän kuin persialaisten. Rivin keskusta oli ohut, mutta sen kaksi päätä, siivet, olivat vahvat.

Sitten ateenalaiset tekivät jotain uutta. Herodotoksen mukaan he olivat ensimmäiset hänen tuntemansa kreikkalaiset, jotka hyökkäsivät vihollisen kimppuun juosten. He juoksivat lähes puolitoista kilometriä avointa maastoa. Taistelussa kreikkalaisen rivin keskusta joutui perääntymään. Mutta vahvat siivet voittivat, kääntyivät ja hyökkäsivät keskellä olevien persialaisten kimppuun. Persialaiset pakenivat laivoilleen, ja monet hukkuivat suohon.

Herodotos kertoo kaatuneiden määrän: noin 6 400 persialaista ja 192 ateenalaista. Ateenalaiset hautasivat vainajansa taistelukentälle suuren maakummun, τύμβος, alle. Tämän hautakummun voi nähdä Marathonissa vielä tänään. Heti taistelun jälkeen armeija kiiruhti takaisin Ateenaan, ja persialainen laivasto purjehti kotiin. Kun 2 000 spartalaista saapui, taistelu oli jo ohi.

Nykyään moni kertoo tämän tarinan: taistelun jälkeen juoksija kiiruhti Marathonista Ateenaan, ilmoitti voitosta ja kaatui kuolleena. Mutta onko se totta? Herodotos, joka kirjoitti muutama vuosikymmen taistelun jälkeen, ei kerro sitä. Tarina esiintyy kirjailijoilla, jotka elivät yli 500 vuotta myöhemmin. Plutarkhos antaa juoksijalle kaksi nimeä, Thersippos tai Eukles. Lukianos kutsuu häntä Filippideeksi, ja hänen viimeiset sanansa ovat «Χαίρετε, νικῶμεν», ”Iloitkaa, me voitamme!”. Useimmat historioitsijat pitävät juoksua Ateenaan taruna, joka on ehkä sekoittunut todelliseen juoksuun Spartaan.

Taru antoi maailmalle uuden urheilulajin. Ensimmäisiin nykyaikaisiin olympialaisiin Ateenassa vuonna 1896 ranskalainen oppinut Michel Bréal ehdotti pitkää juoksua Marathonista Ateenaan. Voittaja oli nuori kreikkalainen, Spyridon Louis, joka juoksi ensimmäisenä Panathenaian stadionille. Siitä asti pitkiä juoksukilpailuja on kaikkialla kutsuttu maratoneiksi. Kreikaksi kilpailu on ο μαραθώνιος, ja nykyään se on aina 42,195 kilometriä pitkä.