Esisokraatikot: Thaleesta Demokritokseen

Lähes mikään näiden ajattelijoiden kirjoittamasta ei ole säilynyt meille suoraan. Tutkijat järjestävät aineiston Dielsin ja Kranzin vakiintuneen kokoelman mukaan: B merkitsee katkelmia eli ajattelijan lainattuja sanoja ja A todistuksia eli kertomuksia hänestä; Laksin ja Mostin uudempi kokoelma ilmestyi vuonna 2016. Lainaajat valitsivat sen, mikä palveli heidän omia perustelujaan. Aristoteles, varhaisimpien ajattelijoiden päälähde, kuvaa heitä omalla sanastollaan: Metafysiikan kohdassa 983b hän kutsuu Thalesta nimellä ὁ τῆς τοιαύτης ἀρχηγὸς φιλοσοφίας, tämänkaltaisen filosofian perustaja. Tämä on Aristoteleen arvio, ei Thaleen oma väite.

Kumpaakin tavallista nimitystä on käytettävä varoen. ”Esisokraatikko” ei ole tarkasti kronologinen: noin 460 eaa. syntynyt Demokritos oli Sokrateen nuorempi aikalainen, ja jotkut tutkijat välttävät termiä. Myös ”filosofi” on anakronistinen, sillä nämä miehet eivät luultavasti käyttäneet sanaa samoin kuin Platon ja Aristoteles. Se on silti puolustettavissa, koska Aristoteles piti heitä yhden jatkuvan tutkimuksen edeltäjinä.

Aristoteles sanoo, että nämä varhaiset ajattelijat etsivät jotakin luontoa, τινα φύσιν, josta kaikki muu syntyy, ja hän kutsuu sitä nimellä ἀρχή, alku tai periaate. Thales Miletoslaiselle se oli vesi. Aristoteleen esittämät syyt ovat arvauksia, jotka hän merkitsee sanalla ἴσως, ”ehkä” (983b), ja on epävarmaa, kirjoittiko Thales mitään. Herodotos (1.74) kertoo hänen ennustaneen joonialaisille pimennyksen, mutta vain vuoden tarkkuudella. Nykyiset laskelmat ajoittavat sen 28. toukokuuta 585 eaa.; ei tiedetä, miten hän olisi voinut tehdä sen, ja jotkut tutkijat epäilevät kertomusta.

Anaksimandros, hänkin Miletoksesta, valitsi käsitteen τὸ ἄπειρον, rajaton; sen merkityksestä kiistellään. Hänen kirjastaan on säilynyt yksi katkelma Simplikioksen (500-luku) teoksessa. Simplikios seuraa Theofrastosta eikä käytä lainausmerkkejä, joten kukaan ei tiedä tarkasti, mistä lainaus alkaa ja mihin se päättyy. Katkelma kuvaa, miten asiat häviävät siihen, mistä ne ovat syntyneet, oikeuden ja rangaistuksen kielellä. Anaksimenes piti parempana ilmaa, joka muuttuu tiivistyessään ja harvetessaan.

Nykykreikka osoittaa, miten epätasaisesti sanat säilyvät. Αρχή merkitsee yhä alkua, periaatetta ja viranomaista, ja ἀήρ muuttui muotoon αέρας akkusatiivista ἀέρα. Mutta Thaleen ὕδωρ väistyi sanan νερό tieltä. Se tulee sanasta νηρόν, ”tuore”, joka on todistettu veden nimityksenä myöhäisantiikissa; ὕδωρ elää oppineissa yhdyssanoissa, kuten υδρογόνο.

Efesoksen Herakleitos, joka vaikutti noin 500 eaa., aloittaa kirjansa λόγος-sanalla, joka voi merkitä lausumaa, selitystä tai perustetta. Kaikki, hän sanoo, tapahtuu tämän logoksen, λόγος, mukaan (γινομένων γὰρ πάντων κατὰ τὸν λόγον τόνδε, B1), mutta ihmiset eivät käsitä sitä. Katkelmassa B30 hän sanoo, ettei kukaan jumala tai ihminen tehnyt tätä maailmaa, κόσμος, joka on aina ollut, on ja tulee olemaan tuli. Tässä κόσμος merkitsee järjestynyttä maailmaa.

Iskulause πάντα ῥεῖ ei kuulu säilyneisiin katkelmiin. Platon kirjoittaa πάντα χωρεῖ καὶ οὐδὲν μένει, ”kaikki väistyy eikä mikään pysy” (Kratylos 402a). Kolmesta jokisanonnasta Stanford Encyclopedia of Philosophy hyväksyy vain katkelman B12, jossa aina uudet vedet virtaavat samoihin jokiin astuvien ylitse, ja katsoo, että Platonin kuva perustuu luultavasti tämän katkelman väärinymmärrykseen.

Parmenides Elealainen, joka syntyi noin 515 eaa., jos Platonin dialogi on luotettava, kulki toista tietä. Heksametrirunosta, jossa oli ehkä 800 säettä, on jäljellä noin 160 säettä, enimmäkseen myöhempien kirjoittajien, kuten Sextus Empiricuksen ja Simplikioksen, kautta. Jumalatar väittää, ettei oleva voi syntyä olemattomasta: syntymä ja tuho on suljettu pois, ja totuuden koetinkivi on järki, ei aistit.

Useat myöhemmät ajattelijat selittivät muutoksen jo olemassa olevan sekoittumisena ja erottumisena. Empedokles Akragaslainen, jonka tuotanto ajoitetaan 400-luvun eaa. puoliväliin, nimesi neljä: maan, veden, ilman ja tulen. Hänen oma sanansa oli ῥιζώματα, juuret; Aristoteles kutsuu niitä nimellä στοιχεῖα, alkuaineet (985a). Rakkaus yhdistää ne ja Riita erottaa ne. Anaksagoras Klazomenailainen, Aristoteleen (984a) mukaan Empedoklesta vanhempi mutta teoksiltaan myöhempi, asetti kaiken yläpuolelle mielen, νοῦς: Platonin Faidonissa (97c) Sokrates muistaa kuulleensa luettavan hänen kirjastaan, että νοῦς on ὁ διακοσμῶν, se, joka järjestää kaiken.

Aristoteles (985b) mainitsee yhdessä Leukippoksen ja tämän toverin Demokritoksen: heille alkuaineita ovat τὸ πλῆρες ja τὸ κενόν, täysi ja tyhjä. Leukippoksesta tiedetään vähän, ja Demokritos Abderalainen näyttää jäsentäneen hänen näkemyksensä järjestelmäksi; Demokritoksen tuotanto on säilynyt vain toisen käden kertomuksissa, jotka ovat osin epäluotettavia. Diogenes Laertios (9.72) lainaa häntä: νόμῳ ψυχρόν, νόμῳ θερμόν, ἐτεῇ δὲ ἄτομα καὶ κενόν, sopimuksen mukaan kylmä, sopimuksen mukaan lämmin, todellisuudessa atomit ja tyhjyys. Ἄτομον on kirjaimellisesti se, mitä ei voi leikata, osista ἀ- ja τέμνω. Daltonin kemiallinen teoria vuodelta 1808 otti nimen käyttöön, ja vuodesta 1897 alkaen tehdyt kokeet paljastivat elektronin, joka on osa jokaista atomia. Nimi jäi.