Kreikan sanat, joiden merkitys on muuttunut antiikista

Kreikan sanat voivat elää hyvin pitkään. Niiden kirjoitusasu pysyy usein lähes samana, mutta merkitys voi siirtyä. Otetaan esimerkiksi σχολή. Platonille ja Aristoteleelle se tarkoitti ennen kaikkea vapaa-aikaa, tunteja, jolloin ei tarvinnut tehdä työtä. Nykyään kreikkalainen opiskelija opiskelee yliopiston σχολή-yksikössä, kuten Ιατρική Σχολή -lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja lapsi menee kouluun, σχολείο-paikkaan.

Toinen esimerkki on ἐκκλησία. Antiikin kaupungeissa se oli kansankokous, kaikkien kansalaisten kokoontuminen. Nykyään εκκλησία tarkoittaa kirkkoa. Kun jumalanpalvelus päättyy, kreikkalaiset voivat sanoa «Σχόλασε η εκκλησία», ”kirkko on päättynyt”. Tässä lyhyessä lauseessa on kaksi sanaamme: verbi σχολώ, ”lopettaa työt”, kuuluu samaan sanaperheeseen kuin σχολή.

Miten merkitys muuttuu? Ihmiset käyttävät sanaa jostakin, joka on lähellä vanhaa merkitystä, ja uusi käyttö yleistyy hitaasti. ἐκκλησία oli koolle kutsuttu ihmisryhmä. Kristityt käyttivät sanaa yhteisöstään ja myöhemmin rakennuksestaan. Niinpä sana voi näyttää tutulta ja silti yllättää.

σχολή. Liddell–Scott–Jones-sanakirja (LSJ) alkaa merkityksestä ”joutilaisuus, vapaa-aika”; Aristoteles lainaa sananlaskua οὐ σχολὴ δούλοις, ”orjilla ei ole vapaa-aikaa” (Politiikka 1334a). Sitten sana siirtyi siihen, mihin vapaa-aikaa käytettiin: oppineeseen keskusteluun, luentoon ja lopulta kuulijoiden ryhmään. Nykyinen merkitys ”tiedekunta” muotoutui ranskan sanan faculté ja saksan sanan Fakultät mallin mukaan. Vanha merkitys elää kansanomaisessa sanassa σχόλη, vapaapäivä.

πομπή. Sana tulee verbistä πέμπω, ”lähetän”. Homeroksella se tarkoitti saattoa ja sitten juhlakulkuetta (Herodotos 5.56, Thukydides 6.56). Muodollinen merkitys elää yhä: «η πομπή του Επιταφίου», pitkäperjantain kulkue. Kansankielessä, yleensä monikossa, πομπές ovat häpeällisiä asioita. Antiikin πομπεύω saattoi jo tarkoittaa ”herjata karkeilla pilkkapuheilla” (Demosthenes 18.124), koska sellaiset pilat kuuluivat joihinkin juhlakulkueisiin. Keskiajan kreikassa se tarkoitti jonkun kuljettamista julkisen pilkan kohteeksi, ja Triantafyllidisin sanakirja johtaa häpeän merkityksen tästä. Se ei kerro, johtivatko antiikin pilat siihen.

ἰδιώτης. Sanasta ἴδιος, ”oma”: yksityishenkilö virkamiehen vastakohtana (Herodotos 1.59) tai maallikko asiantuntijan vastakohtana, «ἰατρὸς καὶ ἰδιώτης» (Thukydides 2.48). LSJ antaa myös merkityksen ”tietämätön” (Demosthenes 4.35). Kreikassa päämerkitys on tuskin muuttunut: ιδιώτης on yhä yksityishenkilö, «Κράτος και ιδιώτες», ”valtio ja yksityiset”. Psykiatrinen termi ιδιώτης tuli ranskan sanasta idiot, latinan sanasta idiota, joka puolestaan tulee sanasta ἰδιώτης.

Joskus sana jakautuu kahtia. Antiikin δουλεία tarkoitti orjuutta. Keskiajan kreikassa sen viimeiset vokaalit sulautuivat yhteen tavuun, ja tulos, δουλειά, tarkoittaa nykyään työtä tai työpaikkaa. Oppinut muoto δουλεία säilytti vanhan merkityksen, joten nykykreikassa on molemmat, ja sanakirja leikittelee parilla: «Η δουλειά όταν καταπιέζει τον εργαζόμενο γίνεται δουλεία», ”työstä, joka sortaa työntekijää, tulee orjuutta”. LSJ merkitsee Septuagintassa sanalle δουλεία myös merkityksen ”palkkapalvelus”.

Joskus sanan merkitys kapenee. ἄγαλμα oli Homeroksella kunnia tai ilo, sitten jumalia miellyttävä lahja, sitten jumalan patsas (Herodotos 1.131) ja lopulta mikä tahansa patsas (Platon, Menon 97d). Nykyään άγαλμα on vain patsas: vanhemmat merkitykset ovat kadonneet arkisanasta.

Joskus sana siirtyy johonkin aivan uuteen. καιρός oli oikea mitta ja sitten ratkaiseva hetki. Merkitys ajanjakso on hellenistinen ja merkitys sää keskiaikainen: «Τι καιρό κάνει;», ”Millainen sää on?” Samoin ψάρι palautuu sanaan ὀψάριον, sanan ὄψον deminutiiviin; ὄψον oli valmistettu ruoka, jota syötiin leivän kanssa. Hellenistisellä kaudella sana sai merkityksen kala, ja myöhemmin se korvasi sanan ἰχθύς arkikielessä.

Sanakirjat ajoittavat tällaiset muutokset yleensä kausittain eivätkä vuosittain, koska uusi merkitys kirjataan vasta, kun ihmiset ovat jo alkaneet käyttää sitä.

Jotkin antiikin sanat saivat nykyisen merkityksensä toisesta kielestä. ὑπουργός tarkoitti ”palvelusta tekevää”, apulaista (Hippokrates) tai palvelijaa (Polybios). Nykyään υπουργός on ministeri, merkitys italian sanan ministro ja ranskan sanan ministre mallin mukaan: kuninkaan apulainen. ἄτομος tarkoitti ”leikkaamatonta, jakamatonta”: άτομο merkityksessä ”henkilö” seuraa ranskan sanaa individu, ja kemian atomi ranskan sanaa atome. Kielitieteilijät puhuvat merkityslainasta: muoto on kreikkalainen, uusi merkitys tuontitavaraa.

Jos opiskelet muinaiskreikkaa tai siirryt siitä nykykreikkaan, varo näitä petollisia ystäviä:

• Thukydideella ἐκκλησία on kansankokous, ei koskaan kirkko.
• Kreikkalaisessa lehdessä υπουργός on ministeri, ei apulainen.
• Sääennusteessa καιρός on sää; Pindaroksella se on toiminnan hetki.
• Thukydideella δουλεία on orjuutta; toimistossa δουλειά on vain työsi.
• Platonilla σχολή on ennen kaikkea vapaa-aikaa, vaikka se voi jo tarkoittaa keskustelua.

Varmin tapa on hakea sana kahdesti: LSJ:stä antiikin tekstiä varten ja Triantafyllidisin sanakirjasta nykykäyttöä varten, sillä hakusanan lopun huomautus kertoo sen historian.