Kauppa, laivat ja Pireus antiikin Kreikassa

Ateenassa oli paljon asukkaita mutta liian vähän viljaa, joten ruoan piti tulla kaukaa laivoilla. 300-luvulla eaa. puhuja Demosthenes sanoi ateenalaisille, että he toivat maahan enemmän viljaa (σῖτος) kuin mikään muu kansa. Hän sanoi myös, että Mustaltamereltä tuli viljaa yhtä paljon kuin kaikkialta muualta yhteensä. Viljaa tuli myös Sisiliasta ja Egyptistä.

Laivat toivat myös paljon muita tavaroita. Historioitsija Thukydideen kirjoittamassa puheessa Perikles ylpeilee, että koko maailman tuotteet saapuvat Ateenaan. Paikka, johon tavarat saapuivat ja jossa niitä myytiin, oli ἐμπόριον, kauppasatama. Se, joka osti ja myi tavaroita kaukana kotoa, oli ἔμπορος, kauppias. Kreikkalaiset käyttävät yhä molempia sanoja: εμπόριο tarkoittaa kauppaa, ja έμπορος tarkoittaa yhä kauppiasta.

Aluksi ateenalaisilla oli laivansa Faleronissa, lahdessa, joka oli avoin tuulelle ja aalloille. Lähellä oli parempi paikka: Pireus (Πειραιεύς).

Noin vuonna 493 eaa. ateenalainen johtaja Themistokles alkoi linnoittaa Pireusta. Thukydides kertoo, että paikka miellytti häntä, koska siinä oli kolme luonnonsatamaa. Vuodesta 483 eaa. hän sai ateenalaiset myös rakentamaan suuren laivaston. Jokaisella satamalla oli oma tehtävänsä:

• Κάνθαρος, suurin, palveli etenkin kauppaa. Nykyinen keskussatama on samassa paikassa.
• Ζέα, nykyään nimeltään Πασαλιμάνι, oli luultavasti sotalaivojen päätukikohta. 300-luvun eaa. piirtokirjoitukset mainitsevat täällä 196 laivakatosta. Näissä pitkissä katetuissa rakennuksissa, νεώσοικοι, säilytettiin vedestä nostettuja sotalaivoja.
• Μουνιχία, nykyään nimeltään Μικρολίμανο: siellä oli 82 laivakatosta.

400-luvulla eaa. miletoslainen arkkitehti Hippodamos suunnitteli kaupungin säännöllisiin kortteleihin. Historioitsijat ovat eri mieltä tarkasta ajankohdasta. Vuosina 461–457 eaa. ateenalaiset rakensivat noin 6 kilometriä pitkät Pitkät muurit kaupungista satamaan. Muurien ansiosta ruoka pääsi Ateenaan mereltä, vaikka vihollisarmeija olisi ollut kaupungin ulkopuolella. Kun Ateena hävisi pitkän sodan Spartaa vastaan vuonna 404 eaa., muurit purettiin. Konon rakensi ne uudelleen vuonna 393 eaa.

Kauppalaiva (πλοῖον) kulki hitaasti: sen suurin nopeus oli noin kuusi solmua eli 11 kilometriä tunnissa. Monet laivat kuljettivat 100–150 tonnin lastin (φορτίον). Suurimmat kuljettivat noin 400 tonnia. Laivat purjehtivat lähinnä kesällä, suunnilleen toukokuusta lokakuuhun.

Kauppiaat lainasivat yleensä rahaa tavaroiden ostamiseen ja vuokrasivat sitten tilaa laivasta. Monet laivanomistajat olivat ulkomaalaisia eivätkä ateenalaisia. Korot olivat korkeita, mutta kauppias maksoi rahat takaisin vain, jos lasti saapui turvallisesti perille. Myrskyt ja merirosvot olivat todellisia vaaroja. Historioitsijat muistuttavat, että tiedämme näistä ihmisistä melko vähän.

Pireuksessa kauppiaat esittelivät tavaroitaan kauppapaikalla, jonka nimi oli δεῖγμα. Nykyään δείγμα tarkoittaa näytettä. Kyrenian edustalta Kyprokselta sukeltajat löysivät kreikkalaisen kauppalaivan noin vuodelta 300 eaa. Siinä oli satoja saviruukkuja (ἀμφορεῖς), useimmat Rodokselta, manteleita kuorineen ja ainakin 27 myllynkiveä. Mikään ei osoita, että se oli matkalla Pireukseen, mutta se näyttää, millainen oikea lasti oli.

Vuonna 86 eaa. roomalainen sotapäällikkö Sulla valloitti Pireuksen ja poltti sen, eikä muureja tällä kertaa rakennettu uudelleen. Satama pieneni, mutta laivat käyttivät yhä sen turvallisia vesiä. Keskiajalla merimiehet kutsuivat sitä nimellä Porto Leone, leijonan satama, koska sen suulla seisoi valtava marmorileijona. Vuosina 1687–1688 venetsialainen laivasto vei leijonan Venetsiaan.

Vuonna 1834 Ateenasta tuli uuden Kreikan valtion pääkaupunki, ja satama alkoi taas kasvaa. Seuraavina vuosina sinne asettui ihmisiä saarilta, kuten Khioksesta ja Hydrasta. Nykyään Pireuksen satama esittelee itsensä Ateenan luonnolliseksi satamaksi ja Kreikan tärkeimmäksi portiksi. Sieltä lähtee lauttoja saarille, ja sinne tulee konttialuksia ja risteilijöitä kaikkialta maailmasta.