Raha antiikin Kreikassa: drakma ja Ateenan pöllö

Kauan sitten ihmiset eivät maksaneet kolikoilla. He vaihtoivat tavaroita: vuohen vähään vehnään tai oliiviöljyä ruukkuun. Maksettiin myös metallinpaloilla. Metalli punnittiin vaa’alla, jotta tiedettiin, paljonko se oli arvoinen.

Historioitsija Herodotos kirjoitti, että lyydialaiset, kansa nykyisen Turkin länsiosassa, tekivät ensimmäisinä kolikoita kullasta ja hopeasta. Pian myös kreikkalaiset kaupungit tekivät omia kolikoitaan. Kolikko on kreikaksi νόμισμα. Aluksi sana tarkoitti jotakin, mitä kaikki sopivat käyttävänsä, tapaa.

Jotkin kreikan rahasanat ovat kolikoita vanhempia. Varhaisina aikoina rahana käytettiin rautaisia paistinvartaita tai nauloja. Yksi sana tällaiselle vartaalle oli ὀβολός. Kuusi vartasta oli kourallinen, δραχμή. Sana tulee verbistä, joka tarkoittaa ”tarttua”. Myöhemmin vanhat nimet jäivät käyttöön, ja niistä tuli pienten hopeakolikoiden nimiä.

Muinaisessa Ateenassa raha toimi näin:

• 6 obolia oli 1 drakma.
• 100 drakmaa oli 1 mina, μνᾶ.
• Talentti, τάλαντον, oli kaikkein suurin yksikkö. Se oli valtava summa.

Oboli oli pikkuruinen hopeakolikko, sopiva pieniin ostoksiin torilla. Ateenalaiset löivät myös ison kolikon, joka oli neljän drakman arvoinen, τετράδραχμον. Yksi sellainen painaa noin 17 grammaa hopeaa.

Torilla, agoralla, rahanvaihtaja istui pöydän ääressä. Pöytä on kreikaksi τράπεζα. Vierailijat tulivat muista kaupungeista muiden kolikoiden kanssa, ja hän vaihtoi ne Ateenan rahaksi. Siksi pankki on kreikaksi yhä τράπεζα, ja pankkiiri on τραπεζίτης. Muinaiskreikassa τραπεζίτης oli rahanvaihtaja.

Pikkurahalla oli myös oma sanansa: κέρμα. Kreikkalaiset sanovat yhä κέρματα kukkaronsa kolikoista.

Ateena alkoi lyödä kuuluisia neljän drakman kolikoitaan 500-luvun eaa. lopulla. Asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä tarkasta vuodesta: useimmat sanovat noin 515 eaa., mutta ehdotukset ulottuvat noin vuodesta 525 vuoteen 510 eaa. Etupuolella oli jumalatar Athenen pää kypärä päässä. Takapuolella oli hänen lintunsa, pöllö, γλαῦξ, pienen oliivinoksan ja kuunsirpin kanssa. Kolme kirjainta, ΑΘΕ, tarkoittivat ”ateenalaisten”. Ihmiset kutsuivat näitä kolikoita yksinkertaisesti ”pöllöiksi”.

Hopea, ἄργυρος, tuli Laurionin kaivoksista Ateenan eteläpuolelta. Noin vuonna 483 eaa. kaivosmiehet löysivät paljon uutta hopeaa. Jokaisen kansalaisen piti saada kymmenen drakmaa. Mutta Themistokles-niminen johtaja, kertoo Herodotos, sai ateenalaiset rakentamaan sen sijaan 200 sotalaivaa. Pian nämä laivat taistelivat Kreikan puolesta persialaisia vastaan.

Pöllöjä käytettiin koko kreikkalaisessa maailmassa, jopa kaupungeissa, jotka eivät pitäneet Ateenasta. Aristofaneen komediassa joku näkee pöllön ja kysyy: ”Kuka toi pöllön Ateenaan?” Se oli vitsi, sillä Ateenassa oli pöllöjä jo yllin kyllin. Myöhemmin samassa näytelmässä linnut lupaavat tuomareille ”Laurionin pöllöjä”. Ne pöllöt, linnut sanovat, pesivät heidän kukkaroissaan ja hautovat pikkurahaa, κέρματα.

Drakma eli hyvin pitkään. Kreikan vapaussodan jälkeen kuvernööri Ioannis Kapodistrias löi vuonna 1828 uuden Kreikan valtion ensimmäiset kolikot. Niitä kutsuttiin ”feenikseiksi” sen linnun mukaan, joka syntyy uudelleen tulesta. Vuonna 1832 vanha nimi palasi: Kreikalla oli taas drakma. Se käytti drakmaa vuoteen 2002, jolloin euro tuli sen tilalle.

Monet rahasanat elävät yhä tämän päivän kreikassa:

• οβολός on pieni rahalahja hyvään tarkoitukseen. Keräyslippaassa voi lukea «Δώστε τον οβολό σας», ”Antakaa obolinne”.
• νόμισμα on kolikko tai maan valuutta. Uudenvuodenpäivänä kreikkalaiset perheet leikkaavat kakun, βασιλόπιτα, jonka sisään on piilotettu kolikko. Se, joka löytää sen, on onnekas koko vuoden.
• τάλαντο on nykyään lahjakkuus, kyky musiikkiin tai taiteeseen.