Deloksen meriliitto ja Ateenan valtakunta

Vuosien 480–479 eaa. voittojen jälkeen sota Persiaa vastaan jatkui merellä. Vuonna 478 spartalainen Pausanias johti kreikkalaisten laivaston Byzantioniin, mutta hänen käytöksensä käänsi liittolaiset häntä vastaan. Thukydides (1.95–96) kertoo, että he antoivat johtoaseman, ἡγεμονία, vapaaehtoisesti Ateenalle ja että Sparta luopui siitä, koska pelkäsi muidenkin komentajien turmeltuvan samalla tavalla.

”Deloksen meriliitto” on nykyaikainen nimi. Thukydides puhuu yksinkertaisesti ateenalaisista ja heidän liittolaisistaan, ξύμμαχοι, joka on hänen kirjoitustapansa sanalle σύμμαχοι. Aristoteleen piirin Ateenalaisten valtiojärjestys (23.4–5) kertoo, että Aristeides määräsi ensimmäiset maksut Timostheneen arkontin kaudella ja että hän vannoi joonialaisille valan samoista ystävistä ja vihollisista, ja valan vahvistukseksi mereen upotettiin rautamöhkäleitä. Sellaisena kuin vala siellä kerrotaan, se ei mainitse Persiaa. Thukydides kutsuu Persian kuninkaan maiden hävittämistä sanalla πρόσχημα, ilmoitettu tavoite tai tekosyy, ja sana jättää avoimeksi Ateenan todelliset aikeet.

Thukydides 1.96 on avainkohta. Ateena määräsi, mitkä kaupungit antaisivat laivoja ja mitkä rahaa. Uusi ateenalainen virka, Ἑλληνοταμίαι, ”kreikkalaisten rahastonhoitajat”, otti vastaan φόρος-maksun: ”sillä niin rahan tuomista kutsuttiin” (οὕτω γὰρ ὠνομάσθη τῶν χρημάτων ἡ φορά). Ensimmäinen arvio oli 460 talenttia, mutta tutkijat kiistelevät siitä, mitä summa käsitti. Yhteinen kassa, ταμιεῖον, oli Deloksella, ja kokoukset, ξύνοδοι, pidettiin pyhäkössä. Historioitsijat kirjoittavat yleensä ”veroa” tai ”tribuuttia”, mutta Thomas Martinin mukaan ”jäsenmaksu” olisi lähempänä virallista kieltä, kunhan muistetaan, että maksut olivat pakollisia ja pysyviä.

Thukydides (1.99) syyttää seurauksista liittolaisia. Välttääkseen palvelun kaukana kotoa useimmat suostuivat maksamaan rahaa laivojen lähettämisen sijaan. Ateenan laivasto kasvoi heidän rahoillaan, kun taas he itse menettivät sotakokemuksensa. Peloponnesolaissodan alkaessa vain Khios ja Lesbos antoivat yhä laivoja, ja Perikles saattoi laskea keskimäärin 600 talentin vuosituloon (Thukydides 2.13).

Thukydides (1.97) sanoo, että liittolaiset olivat aluksi αὐτόνομοι. Sitten Naksos irtautui ja pakotettiin piirityksellä takaisin, ”ensimmäinen liittolaiskaupunki, joka alistettiin vastoin vakiintunutta tapaa” (1.98). Hän ei mainitse vuotta; nykyiset arviot vaihtelevat noin vuodesta 470 noin vuoteen 467 eaa. Thasos kapinoi noin vuonna 465 mantereen markkinapaikkojensa ja kaivoksensa vuoksi, ja piirityksen kolmantena vuonna se luovutti muurit, laivat ja kaivoksen (1.100–101). Kapinoiden, ἀποστάσεις, pääsyyt olivat maksamattomat verot, puuttuvat laivat ja palveluksesta kieltäytyminen (1.99).

Raskaan Egyptin-tappion jälkeen kassa siirtyi Ateenaan. Tavallinen ajoitus on 454/3 eaa., jolloin kiveen hakatut luettelot alkavat, joskin siirto saattoi tapahtua aiemmin, eikä Thukydideen kertomus näistä vuosista (1.96–118) mainitse sitä lainkaan. Syy oli joko turvallisuus Persiaa vastaan tai liittolaisten valvonta: Plutarkhos (Perikles 12) kertoo molemmat näkemykset. Hän kertoo myös Theofrastoksen mukaan, että samoslaiset ehdottivat siirtoa ja että Aristeides kutsui sitä epäoikeudenmukaiseksi mutta hyödylliseksi (Aristeides 25), mikä sopii huonosti vuoteen 454, jos Aristeides kuoli noin 465, kuten Martin hänet ajoittaa.

Myöhempiä kapinoita rangaistiin ankarammin: Samos (441–439 eaa.) menetti muurit, laivat ja panttivangit yhdeksän kuukauden piirityksen jälkeen (1.117), ja Mytilene (428–427) menetti maansa ja yli tuhat miestä (3.50). Väkivalta ulottui myös liiton ulkopuolelle: Melos, joka kieltäytyi tottelemasta Ateenaa ja pysytteli puolueettomana (5.84), piiritettiin, ja vuonna 416 sen miehet tapettiin ja naiset ja lapset orjuutettiin (5.116).

Piirtokirjoitukset antavat sen, mitä Thukydides ei anna. Niin sanotut veroluettelot eivät itse asiassa kirjaa koko veroa, vaan vain kuudeskymmenesosan, yhden minan talenttia kohti, joka annettiin Athenalle. ”Ensimmäinen kivi”, 3,8 metriä korkea ja nykyään 184 kappaleena, kattaa vuodet 454/3–440/39 eaa. Esimerkiksi Thasos maksoi 3 talenttia vuoteen 448/7 asti ja 30 vuodesta 443 alkaen; ei ole selvää, liittyykö tämä sen vanhaan kapinaan. Yleensä ajatellaan, että nämä kuudeskymmenesosat auttoivat rahoittamaan Perikleen rakennuksia, ja Plutarkhoksen arvostelijat valittavat, että liittolaisten rahoilla ”kullattiin” kaupunkia. Päätökset osoittavat tiukempaa valvontaa: Kleiniaan päätös (425/4 eaa. tai hieman myöhemmin) määrää sinetöidyt taulut jokaiselle maksulle, ja toinen päätös pakotti käyttämään Ateenan rahaa, painoja ja mittoja, joskin sen ajoitus on epävarma. Vuonna 413, kertoo Thukydides (7.28), Ateena määräsi merikaupalle 5 prosentin veron liittolaisveron sijaan.

Thukydideen ateenalaiset puhuvat asiasta suoraan. Heidän vaikuttimiaan olivat ”pelko, sitten kunnia, myöhemmin hyöty” (1.75), ja hänen Perikleensä sanoo heidän pitävän valtaansa, ἀρχή, ”kuin tyranniaa” (2.63). Kun Ateena antautui vuonna 404, Sparta jätti sille kaksitoista laivaa (Ksenofon, Hellenika 2.2.20), eikä liitto säilynyt.