Kansalaiset, metoikit ja orjat antiikin Ateenassa

Kuvittele, että kävelet Ateenan torilla 400-luvulla eaa. Kaikki näyttävät melko samanlaisilta: yksinkertaiset vaatteet, sandaalit, kiireiset kädet. Silti ympärilläsi olevat ihmiset kuuluvat kolmeen hyvin erilaiseen ryhmään.

Kansalaiset, πολῖται, olivat kaupungin jäseniä. Vain aikuiset miespuoliset kansalaiset saivat äänestää kansankokouksessa, toimia valamiehinä tai hoitaa virkoja. Kansalaiset saivat myös omistaa maata ja taloja.

Metoikit, μέτοικοι, olivat vapaita muukalaisia, jotka olivat muuttaneet Ateenaan pysyvästi. He olivat kauppiaita, savenvalajia, rakentajia tai rahanvaihtajia. He olivat vapaita, mutta eivät saaneet äänestää ja maksoivat joka vuosi veroa.

Orjat, δοῦλοι, eivät olleet lainkaan vapaita. He kuuluivat omistajalleen kuin esine, ja heitä voitiin ostaa ja myydä. He laittoivat ruokaa, siivosivat, viljelivät peltoja, valmistivat tavaroita verstaissa ja louhivat hopeakaivoksissa.

Ateenan kansalaisuus tuli syntymästä, ei asuinpaikasta. Perikleen vuonna 451/0 eaa. ehdottaman lain jälkeen lapsi oli kansalainen vain, jos molemmat vanhemmat olivat ateenalaisia (Ateenalaisten valtiosääntö 26.3). Ateenassa vieraasta isästä syntynyt mies pysyi muukalaisena koko elämänsä.

Kahdeksantoistavuotiaana nuori mies merkittiin oman demoksensa, δῆμος, eli kylänsä tai kaupunginosansa luetteloon. Demoksen jäsenet äänestivät valan nojalla: oliko hän tarpeeksi vanha, oliko hän vapaa ja aviolapsi? Jos hänet hylättiin, hän saattoi vedota tuomioistuimeen, mutta jos hän hävisi, hänet myytiin orjaksi (Ateenalaisten valtiosääntö 42.1). Kansalaisuus oli etuoikeus, jota kaupunki vartioi tarkasti.

Myös ateenalaiset naiset olivat kansalaisia, ja vain kansalaisäiti saattoi synnyttää kansalaisen. Naisilla ei kuitenkaan ollut poliittisia oikeuksia: he eivät äänestäneet, puhuneet kansankokouksessa eivätkä hoitaneet virkoja. Ateenaa todella hallitsi siis vähemmistö sen asukkaista: kansalaisperheiden aikuiset miehet.

Bysanttilaisen Suda-sanakirjan mukaan metoikki oli ihminen, joka oli muuttanut yhdestä kaupungista asumaan pysyvästi toiseen, eikä ohikulkeva vierailija. Monet tulivat muista kreikkalaisista kaupungeista, toiset Trakiasta, Foinikiasta tai Vähästä-Aasiasta, Ateenan ja sen sataman Pireuksen kaupan houkuttelemina.

Metoikeilla oli velvollisuuksia ilman äänioikeutta. Joka vuosi mies maksoi μετοίκιον-veroa kaksitoista drakmaa ja itsenäinen nainen kuusi; metoikki, joka ei maksanut, voitiin myydä (Suda, joka lainaa puhuja Isaiosta). Metoikki tarvitsi myös kansalaisen takaajaksi, προστάτης-nimisen suojelijan. Metoikit eivät saaneet omistaa maata eivätkä taloa, ellei kaupunki myöntänyt heille oikeutta kunnianosoituksena. He osallistuivat sotaan: Thukydides (2.31) laskee Megaran hyökkäyksessä vuonna 431 eaa. olleen ainakin 3 000 metoikkihopliittia.

Jotkut metoikit rikastuivat. Kefalos tuli Syrakusasta Perikleen kutsusta, ja hänen perheellään oli Pireuksessa kilpiverstas. Hänen poikansa, puheenkirjoittaja Lysias, kertoi myöhemmin, miten Kolmekymmentä tyrannia vei heiltä vuonna 404 eaa. 700 kilpeä ja 120 orjaa (Lysias 12.4, 12.19).

Orjuus oli tavallista jokaisessa kreikkalaisessa kaupungissa, eikä Ateena ollut poikkeus. Useimmat orjat olivat muukalaisia, sodassa vangittuja tai kauppiailta ostettuja. He tekivät työtä kodeissa, pelloilla, verstaissa ja pahimmissa oloissa Laurionin hopeakaivoksissa. Ksenofon (Tuloista 4.14) kertoo, että sotapäällikkö Nikias omisti kerran tuhat miestä kaivoksissa ja vuokrasi heitä yhden obolin päivähintaan kustakin.

Kuinka paljon orjia oli? Kukaan ei tiedä varmasti. Athenaios (6.272c) kertoo Demetrios Faleronlaisen aikaisesta laskennasta 300-luvun lopulla eaa.: 21 000 ateenalaista, 10 000 metoikkia ja 400 000 orjaa. Historioitsijat kiistelevät siitä, mitä nämä ryhmät tarkoittivat, ja monien mielestä orjien määrä on uskomattoman suuri. Thukydides (7.27) antaa pienemmän ja varmemman vihjeen: vuoden 413 eaa. jälkeen yli 20 000 orjaa karkasi spartalaisten luo.

Osa orjista vapautettiin. Vapautettu orja, ἀπελεύθερος, ei tullut kansalaiseksi, vaan siirtyi metoikkien joukkoon ja maksoi heidän veronsa. Vihamielinen kirjoittaja, niin sanottu Vanha oligarkki, valitti jopa, ettei Ateenassa voinut erottaa orjia, metoikkeja ja kansalaisia toisistaan vaatteiden perusteella (Ateenalaisten valtiosääntö 1.10).