Enteet, unet ja ennustaminen antiikin Kreikassa

Kuvittele, että olet lähdössä pitkälle matkalle. Suuri lintu lentää ohi tai joku vieressäsi aivastaa. Pysähtyisitkö miettimään asiaa? Moni antiikin kreikkalainen olisi pysähtynyt. He uskoivat, että jumalat lähettivät merkkejä siitä, mitä oli tulossa. Tällaista merkkiä kutsutaan enteeksi, ja merkkien lukemista kutsutaan ennustamiseksi, kreikaksi μαντική.

Kreikan sana enteelle oli οἰωνός. Homeroksella se tarkoittaa usein suurta petolintua, kuten kotkaa. Koska ihmiset lukivat merkkejä näistä linnuista, sana alkoi tarkoittaa itse merkkiä. Merkkien asiantuntija oli tietäjä, μάντις. Homeros kutsuu tietäjä Kalkhasta parhaaksi lintujen lukijaksi (Ilias 1.69).

Jopa aivastus saattoi merkitä jotakin. Ksenofon kertoo, että eräs sotilas aivasti hänen puhuessaan armeijalle ja että kaikki miehet kumarsivat jumalalle. Ksenofon kutsui sitä Pelastaja-Zeuksen enteeksi (Anabasis 3.2.9).

Näytelmä Kahlehdittu Prometheus, jonka perinne liittää Aiskhylokseen, luettelee tärkeimmät keinot (säkeet 484–499): unet, sattumalta sanotut sanat (κληδών), kohtaamiset tiellä, lintujen lento ja uhrieläinten sisäelimet, σπλάγχνα, joita arvioitiin niiden sileyden, sapen värin ja maksan lohkon perusteella. Platon sijoittaa ennustamisen tyyssijan jopa maksaan, ἧπαρ (Timaios 71e). Sattumanvarainen sana saattoi riittää: spartalainen päällikkö kysyi vieraan nimeä, kuuli nimen ”Hegesistratos”, suunnilleen ”armeijan johtaja”, ja vastasi «δέκομαι τὸν οἰωνόν», ”otan enteen vastaan” (Herodotos 9.91). Aristofanes vitsailee Linnuissa (719–721), että ihmiset kutsuvat ”linnuksi”, ὄρνις, sattumalta sanottua sanaa tai aivastusta.

Michael Flowerin tutkimus tietäjistä esittää heidät usein hyväpalkkaisina ja arvostettuina ja kertoo, että armeijat eivät lähteneet minnekään ilman tietäjää. Plataiassa vuonna 479 eaa. kreikkalaisia palveli tietäjä Tisamenos. Herodotos kertoo, että spartalaiset pysyivät persialaisten nuolisateessa, koska uhrit eivät olleet suotuisia, kunnes Pausanias rukoili Heraa (9.61–62). Hänen sanansa suotuisille tuloksille on καλά (9.36).

Vuonna 415 eaa. hermapatsaiden silpominen vaikutti enteeltä Sisilian-retkelle (Thukydides 6.27). Vuonna 413 eaa. kuu pimeni juuri kun ateenalaiset olivat valmiita purjehtimaan pois Syrakusasta. Tietäjät käskivät odottaa kaksikymmentäseitsemän päivää, ja Nikias suostui. Thukydides huomauttaa, että Nikias oli liian taipuvainen tällaisiin asioihin (7.50). Vain harvat armeijasta pääsivät kotiin (7.87).

Uni oli ὄνειρος tai ὄνειρον, mutta kreikkalaiset tiesivät, että unet voivat valehdella. Iliaassa (2.6) Zeus lähettää tahallaan Agamemnonille valheellisen unen. Odysseiassa (19.562–567) Penelope sanoo, että unet tulevat kahdesta portista: norsunluun kautta tulevat pettävät, sarven kautta tulevat käyvät toteen. Kun Ksenofon näki unta, että salama iski hänen isänsä taloon, hän heräsi kauhuissaan ja saattoi lukea unen kahdella tavalla, hyvänä ja pahana (Anabasis 3.1.11–12).

Unet saattoivat myös parantaa. Asklepioksen pyhäköissä sairaat nukkuivat siinä toivossa, että jumala kävisi heidän luonaan. Tätä kutsutaan inkubaatioksi. Epidauroksessa parantumiskertomuksia, ἰάματα, pystytettiin kivisteloihin 300-luvun eaa. jälkipuoliskolla. Tavallinen kertomus on, että pyhiinvaeltaja nukkuu ἄβατον-tilassa, näkee unta parantumisestaan ja lähtee seuraavana päivänä terveenä. Nämä ovat uskon todistuksia, ja tutkijat varoittavat käyttämästä myöhäisiä lähteitä vanhempien riittien kuvaamiseen.

Artemidoros kirjoitti unien tulkinnan käsikirjan, jossa on viisi kirjaa ja joka ajoitetaan yleensä 100-luvun puolivälin ja 200-luvun alun välille jaa. Hän erottaa ὄνειρος-unen, joka ennustaa tulevaa, ἐνύπνιον-unesta, joka syntyy halusta, pelosta tai liiasta tai liian vähästä ruoasta eikä merkitse mitään.

Enteet vain tapahtuivat, mutta saattoi myös esittää kysymyksen. Delfoi on kuuluisa oraakkeli. Dodonaan tultiin kuulemaan Zeuksen tahtoa tämän korkeasta tammesta (Odysseia 14.327–328). Sieltä on löydetty yli 4 000 pientä lyijylaattaa, joissa on kysymyksiä ja jotka on ajoitettu 500-luvulta 100-luvun puoliväliin eaa. Useimmat ovat yksityisiä: ”Oliko Pistos se, joka varasti villan patjasta?” ”Olemmeko minä, laiva ja lastini turvassa matkalla, jonka teen Karthagoon?” Vuonna 2023 laatat liitettiin Unescon Memory of the World -rekisteriin.

Kaikki eivät totelleet. Iliaan 12. laulussa Polydamas pitää varoituksena kotkaa, joka pudottaa käärmeen. Hektor vastaa, ettei välitä siitä, minne linnut lentävät: «εἷς οἰωνὸς ἄριστος ἀμύνεσθαι περὶ πάτρης», yksi enne on paras, taistella isänmaan puolesta (12.243).

Sanat ovat eläneet käytäntöä pidempään, usein uudessa merkityksessä. Τέρας oli ihmeellinen merkki, ja nykyään se on hirviö. Ὄρνις oli mikä tahansa lintu, ja όρνιθα on nykyään kana. Μαντεύω voi nykyään tarkoittaa yksinkertaisesti ”arvaan”. Yönä 23.–24. kesäkuuta jotkin kreikkalaiset yhteisöt pitävät yllä tai herättävät henkiin κλήδονας-tapaa, jonka nimi tulee sanasta κληδών. Uutiset kutsuvat sitä antiikin jäänteeksi. Sanan alkuperä on selvä; katkeamatonta riittiä on paljon vaikeampi todistaa.