Ksenofonin Anabasis: kymmenentuhannen sotaretki

Kreikankielinen nimi on Κύρου Ἀνάβασις, ”Kyyroksen nousu”. Ἀνάβασις on marssi rannikolta sisämaahan, ja teos alkaa itse verbillä: kun Dareios II oli kuolemaisillaan, Kyyros ”nousi”, ἀναβαίνει, isänsä luo (1.1.2). Kun Artakserkses II oli tullut kuninkaaksi, Kyyros suunnitteli vievänsä vanhemman veljensä valtaistuimen ja värväsi valheellisin verukkein kreikkalaisia sotilaita, monet heistä Peloponnesokselta (1.1.6).

Ksenofon antaa tarkkoja lukuja. Kelainaissa Kyyros laski noin yksitoista tuhatta hopliittia ja kaksi tuhatta peltastia (1.2.9); katselmuksessa ennen taistelua 10 400 hopliittia ja 2 500 peltastia (1.7.10). Nimi ”kymmenentuhatta” on pyöristetty luku. Luvut, jotka hän kertoo kuninkaan armeijasta, 1 200 000 miestä, eivät ole uskottavia, ja nykyhistorioitsijat hylkäävät ne.

Taistelu käytiin vuonna 401 eaa. Babylonin pohjoispuolella. Kreikkalaiset voittivat omalla siivellään, mutta Kyyros hyökkäsi veljensä kimppuun huutaen ”Näen miehen”, haavoitti tätä ja kaatui (1.8.26–27). Ksenofon ei koskaan mainitse paikan nimeä: nimi Kunaksa tunnetaan vain Plutarkhokselta, teoksesta Artakserkseen elämäkerta.

Ilman Kyyrosta kreikkalaiset jäivät loukkuun syvälle valtakunnan sisään. Satraappi Tissafernes kutsui heidän strateginsa luokseen, vangitsi heidät, ja ulkona odottaneet lokhagit surmattiin (2.5.31–32). Vasta nyt Ksenofon esittelee itsensä, kolmannessa persoonassa: ateenalainen, joka oli tullut mukaan ”ei strategina, ei lokhagina eikä sotilaana”, vaan ystävänsä Proksenoksen kutsusta (3.1.4). Hän oli kysynyt neuvoa Sokratekselta, joka lähetti hänet Delfoihin (3.1.5–7), ja epätoivon yönä hän näki unta salamasta, joka iski hänen isänsä taloon (3.1.11). Jo ennen aamunkoittoa upseerit valitsivat uudet johtajat, ja Ksenofon valittiin Proksenoksen tilalle (3.1.47).

Marssi pohjoiseen kulki karduhien vuorten ja Armenian lumien läpi. Ksenofon mittaa sitä σταθμοί-yksiköissä, päivämarssin taipaleina, ja παρασάγγαι-yksiköissä, persialaisena matkan mittana. Kreikkalaiset saapuivat merelle Trapezuksessa, Sinopen kreikkalaisessa siirtokunnassa (4.8.22), ja Kerasuksessa laskenta antoi 8 600 eloonjäänyttä (5.3.3). Lopun yhteenveto, jota jotkut julkaisijat pitävät myöhempänä lisäyksenä, laskee ἀνάβασις- ja κατάβασις-matkalle 215 taivalta ja 1 150 parasangia, vuodessa ja kolmessa kuukaudessa (7.8.26).

Paikallinen opas lupasi viedä armeijan viidessä päivässä paikkaan, ”josta he näkevät meren” (4.7.20). Viidentenä päivänä he saapuivat vuorelle nimeltä Θήχης. Kun etujoukko pääsi huipulle ja näki meren, ”nousi suuri huuto”, κραυγὴ πολλὴ ἐγένετο (4.7.21). Ksenofon, joka oli jälkijoukossa, luuli, että edessä hyökkäsi uusia vihollisia. Kun meteli kasvoi, hän nousi hevosen selkään ja ratsasti ratsuväen kanssa eteenpäin, ”ja pian he kuulevat sotilaiden huutavan θάλαττα θάλαττα ja välittävän sanaa eteenpäin” (4.7.24).

• ἀκούουσι βοώντων: historiallinen preesens sekä ἀκούω kuultavien henkilöiden genetiivin kanssa.
• θάλαττα: attikan ττ siellä, missä joonian ja useimpien muiden murteiden asu on σσ (Smyth § 78).
• παρεγγυώντων: sana kulki pitkin marssirivistöä, kuten myös kohdassa 4.7.25.

Huipulla miehet syleilivät itkien strategejaan ja lokhagejaan, sitten he kasasivat kivistä suuren rauniokasan, κολωνός, ja omistivat sille vuotia, sauvoja ja sotasaaliiksi saatuja kilpiä (4.7.25–26). Thekhes-vuoren sijainnista kiistellään yhä: koska meri näkyy monilta huipuilta Trabzonin takana, Tuplin ja Brennan (2023) katsovat, että jokainen paikannus jää arvailuksi.

Ksenofon, Gryllosin poika, syntyi Attikan Erkhian demoksessa noin 430–425 eaa. Itsestään hän kirjoittaa lähes aina kolmannessa persoonassa, ”ateenalaisena Ksenofonina”. Hellenikassa (3.1.2) hän ohjaa ne, jotka haluavat tietää Kyyroksen sotaretkestä ja paluusta merelle, ”syrakusalaisen Themistogeneen” kertomukseen. Jo Plutarkhos piti tätä salanimenä, ja monet tutkijat hyväksyvät, että Anabasis levisi ensin tällä nimellä, mikä selittäisi myös etäisen kolmannen persoonan äänen. Tämä on hypoteesi eikä tosiasia; on myös mahdollista, että teos julkaistiin kirja kerrallaan.

Etäisyyttä ei pidä sekoittaa puolueettomuuteen. Ksenofon antaa itselleen pitkiä puheita ja parhaat päätökset, ja myöhemmät kirjat vastaavat syytöksiin, joita armeijassa esitettiin häntä vastaan (5.6–8). Silti Anabasista arvostetaan historiallisena lähteenä sen tarkkojen etäisyyksien sekä kansojen, jokien ja kylien kuvausten vuoksi koko Persian valtakunnasta. Kreikan opiskelijoille se yhdistää selkeän attikalaisen proosan vahvaan kerrontaan, ja siksi sen taistelut, kokoukset ja Thekhes-vuoren kohtaus valitaan usein käännösharjoituksiin.