Sisilian sotaretki (415–413 eaa.)

Vuonna 415 eaa., epävarman Nikiaan rauhan aikana, Länsi-Sisiliassa sijaitsevan Egestan (Segestan) lähettiläät pyysivät Ateenalta apua selinuntelaisia vastaan. Kansankokous äänesti kuudestakymmenestä aluksesta kolmen strategin, Alkibiadeen, Nikiaan ja Lamakhoksen, johdolla (Thukydides 6.8.2). Ilmoitettuina tavoitteina oli auttaa Egestaa ja palauttaa Leontinoi, mutta Thukydideen mukaan todellisin syy oli halu hallita koko saarta (6.6.1). Suunnitelmaa vastustanut Nikias vaati paljon suurempaa joukkoa toivoen, että se karkottaisi äänestäjät. Kävi päinvastoin: «ἔρως ἐνέπεσε τοῖς πᾶσιν», intohimo valtasi kaikki (6.24.3).

Kerkyrasta lähteneessä joukossa oli 134 trieeriä (τριήρεις) ja 5 100 hopliittia (6.43). Hänen mukaansa yksikään kreikkalainen kaupunki ei ollut yksin lähettänyt yhtä kallista ja loistavaa joukkoa (6.31.1). Klassisessa kreikassa στόλος saattoi tarkoittaa sotaretkeä tai laivastoa; nykykreikassa στόλος on laivasto. Ennen lähtöä Ateenan hermapylväät silvottiin yhdessä yössä (6.27), ja epäilykset kääntyivät Alkibiadekseen. Kun hänet kutsuttiin kotiin oikeuteen, hän pakeni Thurioissa (6.61) ja neuvoi spartalaisia lähettämään päällikön Syrakusaan (6.91.4).

Syrakusa oli Korintin siirtokunta (6.3.2). Vuonna 414 eaa. ateenalaiset pitivät hallussaan Epipolain kukkuloita ja rakensivat muureja eristääkseen kaupungin: πολιορκία, piiritys. Lamakhos kaatui taistelussa suon lähellä (6.101.6), joten kolmesta päälliköstä jäi vain Nikias. Muurit olivat melkein valmiit, kun spartalainen Gylippos saapui, ja Thukydides sanoo Syrakusan olleen todellisessa vaarassa (7.2.4). Nikias kirjoitti silloin Ateenaan: armeija oli kutsuttava takaisin tai lähetettävä toinen yhtä suuri, ja hänet oli vapautettava tehtävästään munuaissairauden vuoksi (7.15.1).

Ateena ei vapauttanut häntä. Se lähetti Demostheneen ja Eurymedonin mukanaan noin 73 alusta ja lähes 5 000 hopliittia (7.42.1), vaikka Sparta oli keväällä 413 eaa. alkanut linnoittaa Dekeleiaa Attikassa (7.19.1), minkä Thukydides laskee Ateenan tuhon pääsyihin (7.27.3). Yöhyökkäys Epipolaille epäonnistui (7.43–44), ja strategit valmistautuivat lähtemään. Silloin kuu pimeni. Nikias, joka Thukydideen mukaan oli liian altis ennustamiselle, kieltäytyi edes keskustelemasta lähdöstä, ennen kuin ”kolme kertaa yhdeksän päivää” olisi kulunut (7.50.4). NASAn historiallisten pimennysten luettelo mainitsee täydellisen kuunpimennyksen 28. elokuuta 413 eaa. Syrakusan piirityksen kohdalla. Monet muut esitykset antavat päiväksi 27. elokuuta.

Syrakusalaiset sulkivat Suuren sataman suun ankkuroiduilla aluksilla (7.59.3). Ateenalaiset yrittivät murtautua ulos ja hävisivät ναυμαχία-meritaistelun armeijan katsellessa rannalta (7.70–71). He lähtivät maitse, Thukydideen luvun mukaan vähintään 40 000 ihmistä (7.75.5), ja jättivät sairaat ja haavoittuneet. Assinaros-joella miehet kuolivat veteen yrittäessään yhä juoda (7.84). Nikias antautui Gylippokselle (7.85.1); hänet ja Demosthenes surmattiin Gylippoksen tahdon vastaisesti (7.86.2).

Muut vangit vietiin «ἐς τὰς λιθοτομίας», louhoksiin (7.86.2); Diodoros kutsuu niitä nimellä λατομίαι (13.19.4). Thukydides kuvaa täyteen ahdettua, katotonta kuoppaa, polttavia päiviä ja kylmiä syysöitä sekä elävien keskelle kasautuneita kuolleita. Jokainen sai päivässä yhden κοτύλη-mitan (pieni mitta) vettä ja kaksi viljaa, kahdeksan kuukauden ajan (7.87.1–2). Noin seitsemänkymmenen päivän jälkeen kaikki myytiin paitsi ateenalaiset sekä Sisilian ja Italian kreikkalaiset (7.87.3). Hän mainitsee vähintään 7 000 vankia ja myöntää tarkan laskun vaikeaksi (7.87.4); Diodoroksella on 7 000 vangittua ja 18 000 kaatunutta (13.19.2). Plutarkhos sanoo useimpien ateenalaisten kuolleen louhoksissa ja kertoo huhuna, että jotkut pelastuivat lausumalla Euripidesta (Nikias 29). Thukydides ei nimeä louhosta: Livius viittaa Latomia dei Cappuccini -louhokseen, eräs sisilialainen opetussivusto yksinkertaisesti Neapolis-puiston latomioihin.

Thukydides kutsuu tätä sodan suurimmaksi teoksi, voittajille loistavaksi ja voitetuille tuhoisaksi: «ὀλίγοι ἀπὸ πολλῶν», harvat monista, palasivat kotiin (7.87.5–6). Ateenassa uutista ei aluksi uskottu, sitten käännyttiin niitä puhujia ja ennustajia vastaan, jotka olivat kannustaneet retkeen, vaikka itse oli äänestetty sen puolesta (8.1.1). Aluksista, rahasta ja miehistöistä oli pulaa, ja alamaiset liittolaiset olivat valmiita kapinaan (8.1.2, 8.2.2). Sparta teki sopimuksen Persian kuninkaan kanssa (8.18). Silti Ateena taisteli edelleen, kunnes antautui vuonna 404 eaa.

Miksi se epäonnistui? Thukydides antaa tuomionsa kohdassa 2.65.11: sotaretki ei ollut niinkään arviointivirhe vihollisesta kuin kotiin jääneiden epäonnistuminen, sillä heidän yksityiset kiistansa kansan johtajuudesta riistivät joukoilta tarvittavan tuen. Silti hänen kertomuksensa korostaa myös Nikiaan viivyttelyä (7.42.3) ja pimennystä (7.50.4), ja Ateena todella lähetti toisen armeijan (7.42.1). H. D. Westlake (1958) huomauttaa, että kohdan 2.65.11 epäselvä sanamuoto on jakanut nykytutkijat. Koevastauksen tulisi lainata kohtaa ja koetella sitä kirjoja 6 ja 7 vasten eikä pitää sitä ratkaistuna.