Euripideen Medeia: juoni ja teemat

Medeia on ateenalaisen Euripideen tragedia. Se tapahtuu erään talon edessä Korintissa. Medeia on kotoisin Kolkhiista, maasta kaukana Kreikasta. Hän auttoi Iasonia saamaan kultaisen taljan, jätti isänsä kodin ja purjehti tämän kanssa pois (476–485). Heillä on kaksi pientä poikaa. Näytelmän alkaessa Iason on jättänyt hänet mennäkseen naimisiin Korintin kuninkaan Kreonin tyttären kanssa. Kreon käskee Medeian lähteä kaupungista lastensa kanssa. Medeia anoo vielä yhtä päivää, ja Kreon antaa sen (340–356).

Medeia käyttää päivän kostoon. Ateenan kuningas Aigeus kulkee ohi, ja Medeia vannottaa häntä antamaan hänelle turvapaikan. Hän lähettää poikansa prinsessan luo lahjojen kanssa, joita ovat ohut viitta ja kultainen seppele. Lahjat ovat myrkytettyjä, ja prinsessa ja Kreon kuolevat. Sitten Medeia surmaa kaksi poikaansa, talon sisällä, jotta Iasonille ei jäisi lapsia (803–806). Tämä on näytelmän hirvein teko, ja näytelmä itse sanoo sitä hirveäksi. Lopussa hän pakenee Iasonin ulottumattomiin vaunuilla, jotka hän on saanut isoisältään Auringolta, ja lähtee Ateenaan.

Ensimmäisessä pitkässä puheessaan (214–266) Medeia puhuttelee Korintin naisia, jotka muodostavat kuoron. Muukalaisen, ξένος, hän sanoo, on sopeuduttava kaupunkiin (222). Sitten hän asettaa heidän elämänsä omaansa vastaan. Heillä on kaupunki ja isän koti. Hän on ἔρημος ja ἄπολις, yksin ja vailla kaupunkia, tuotu ἐκ γῆς βαρβάρου, ei-kreikkalaisesta maasta, ilman äitiä, veljeä tai sukulaista, jonka puoleen kääntyä (253–258). Kuoro laulaa samaa: ἐπὶ δὲ ξένᾳ ναίεις χθονί, asut vieraalla maalla (433–435).

Iason tekee tästä perustelun. Medeia on hänen mukaansa hyötynyt asumalla Kreikassa, ἀντὶ βαρβάρου χθονός, ei-kreikkalaisen maan sijaan (536–538). Lopussa hän sanoo, ettei yksikään kreikkalainen nainen, Ἑλληνὶς γυνή, olisi uskaltanut tehdä tätä (1339–1340). Näytelmä ei kuitenkaan kerro vain paikallisista, jotka vihaavat muukalaista. Kreon sanoo pelkäävänsä häntä muista syistä: hän on σοφή, älykäs ja taitava pahassa, ja hän on uhkaillut (282–289). Korintin naiset jopa lupaavat hänelle vaitiolon ja pitävät Iasonin rankaisemista oikeutettuna (267), kunnes kuulevat, mitä hän suunnittelee lapsille (811–818). Muukalaisvihasta puhuminen on nykyaikainen tapa lukea näytelmää. Teksti näyttää, kuinka turvaton ihminen on ilman kaupunkia ja ilman perhettä lähellään.

Näytelmä palaa yhä uudelleen sanaan ὅρκος, vala. Iason vannoi Medeialle, ja Medeia huutaa hänen valojaan (21, 161). Kuoro laulaa, että valojen armo on kadonnut (439). Siksi Medeia vannottaa Aigeuksella Maan ja Auringon nimeen, kun tämä tarjoaa hänelle kotia (746–755). Nykykreikan sana kostolle, εκδίκηση, ei esiinny näytelmässä: ἐκδίκησις on myöhempi sana, joka löytyy Polybiokselta ja Uudesta testamentista. Euripides sanoo τείσειν δίκην, maksaa rangaistus: viholliset, Medeia toivoo, saavat maksaa (767).

Se, että Medeia surmaa poikansa, on näytelmän vaikein kohta, eikä sitä salata tai puolustella. Hän ilmoittaa sen ja kutsuu sitä nimellä ἔργον ἀνοσιώτατον, täysin jumalaton teko (792–796). Kuoro anoo häntä olemaan tekemättä sitä. Hän kertoo syynsä: viholliset eivät saa nauraa hänelle (797), ja tämä satuttaa Iasonia eniten (817). Hän epäröi poikien edessä ja puhuu omalle θυμός-voimalleen, vihalleen tai intohimolleen (1056). Sitten tulevat kuuluisat sanat: θυμὸς δὲ κρείσσων τῶν ἐμῶν βουλευμάτων, vihani on vahvempi kuin suunnitelmani (1079). Tutkijat ovat kohdasta eri mieltä: Reeven mukaan säkeet 1056–1080 pitäisi poistaa, kun taas Kovacs puolustaa useimpia niistä. Kuolemia ei näytetä. Yleisö kuulee vain poikien huudot talon sisältä (1271–1278).

Antiikin aikainen tiivistelmä, Aristofanes Byzantionlaiselle omistettu ὑπόθεσις, kertoo ajan ja tuloksen: 431 eaa., ensimmäinen Euforion, toinen Sofokles, kolmas Euripides teoksillaan Medeia, Filoktetes, Diktys ja satyyrinäytelmä Elonleikkaajat (Θερισταί). Tämä kuuluisa näytelmä sijoittui siis kolmesta viimeiseksi omassa kilpailussaan. Aristoteles viittaa siihen myöhemmin Runousopissa: Medeia surmaa tietoisesti (1453b), mutta hän moittii pakoa ἀπὸ μηχανῆς, näyttämökoneen avulla (1454b).

Ehkä Medeia ei aina ollut surmaaja. Antiikin selitykset näytelmään (skolionit säkeisiin 9 ja 264) lainaavat Parmeniskosta, jonka mukaan korinttilaiset surmasivat hänen lapsensa Hera Akraian alttarilla. Samat selitykset toistavat kertomuksen, että Korintti maksoi Euripideelle viisi talenttia syyn siirtämisestä Medeialle; tätä ei voi tarkistaa. Pausanias (2.3.6–7) näki Korintissa lasten haudan, nimeää heidät Mermerokseksi ja Fereeksi (näytelmässä he ovat nimettömiä) ja kertoo korinttilaisten kerrotun kivittäneen heidät. Tämä viittaa siihen, että äiti, joka itse valitsee surmaamisen, voi olla Euripideen oma muutos, mutta sitä ei voi todistaa: antiikin tiivistelmä kertoo väitteen, että hän otti näytelmän Neofronin Medeiasta, ja Neofronin ajoitus on epävarma.