Naisen asema antiikin Kreikassa

Klassisessa Ateenassa naisen elämän keskus oli οἶκος: talo, perhe ja kaikki, mitä perhe omisti. Tytöt eivät yleensä käyneet koulua kuten pojat. He oppivat kotona äidiltään kehräämään villaa, kutomaan kangasta kangaspuilla, ἱστός, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan ruokavarastoista.

Tytöt menivät naimisiin nuorina, usein paljon vanhemman miehen kanssa, jonka isä oli valinnut. Ksenofonin teoksessa Oikonomikos (7.5) rikas ateenalainen kertoo, että hänen vaimonsa ”ei ollut vielä viisitoista”, kun tämä tuli hänen taloonsa. Sama kirja (7.30) sanoo, että naiselle on kunniallisempaa pysyä sisällä ja miehelle tehdä työtä ulkona.

Taloissa oli huoneita naisille, γυναικωνῖτις. Lysiaan puheessa (1.9) aviomies kertoo, että naisten huoneet olivat yläkerrassa ja miesten alakerrassa; Ksenofonilla (9.5) ne ovat salvatun oven takana. Kaivettuja taloja tutkivat arkeologit ovat varovaisempia: oikeissa taloissa huoneita käytettiin usein moneen asiaan, joten näiden tekstien tiukka kuva saattaa kuvata enemmän ihannetta kuin arkea.

Lain mukaan ateenalaisella naisella oli aina holhooja, hänen κύριος: ensin isä, sitten aviomies, tai veli tai muu miespuolinen sukulainen. Nainen ei voinut itse viedä asiaa oikeuteen. Demostheneen puheessa (46.18) lainattu ateenalainen laki sanoo, että naisen avioliitosta päätti isä, veli tai isoisä, ja että jos nainen oli epikleros, tytär ilman veljiä, holhoojan piti mennä hänen kanssaan naimisiin, jotta omaisuus pysyisi suvussa.

Morsian toi mukanaan myötäjäiset, προίξ, yleensä rahaa tai tavaraa isältään. Myötäjäiset tukivat uutta kotitaloutta ja suojasivat naista: jos mies lähetti vaimonsa pois, lain mukaan hänen piti maksaa myötäjäiset takaisin (Demosthenes 59.52).

Naiset eivät äänestäneet, mutta he olivat tärkeitä kansalaisuudelle. Perikleen vuonna 451/0 eaa. ehdottaman lain jälkeen mies oli kansalainen vain, jos sekä isä että äiti olivat ateenalaisista kansalaisperheistä (Aristoteles, Ateenalaisten valtiosääntö 26.4).

Kaikki naiset eivät pysyneet sisällä. Toisessa Demostheneen puheessa (57.31–45) mies myöntää, että hänen äitinsä, kansalainen, myi nauhoja torilla ja toimi imettäjänä, ja kertoo, että monet köyhät ateenalaisnaiset tekivät työtä kangaspuilla tai viinitarhoissa.

Uskonto oli ainoa julkinen ala, jolla naiset saivat todellista kunniaa. Joitakin Ateenan tärkeimmistä viroista hoiti ἱέρεια, papitar. Akropoliin kaupunginjumalattaren Athena Poliaan papitar tuli yhdestä vanhasta suvusta, eteobutadeista.

Yksi näistä papittarista, Lysimakhe, palveli Athenaa kuusikymmentäneljä vuotta. Hänen patsaansa jalusta, joka löydettiin Akropolilta ja on ajoitettu noin vuoteen 360 eaa., kertoo sen yhä, ja roomalainen kirjailija Plinius mainitsee kuvanveistäjä Demetrioksen tekemän muotokuvan hänestä. Jotkut tutkijat uskovat, että Aristofanes ajatteli häntä nimetessään komediansa Lysistrate (411 eaa.) sankarittaren, mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita.

Naisilla oli myös juhlia, joihin miehet eivät saaneet osallistua. Tunnetuin on Demeterin kunniaksi vietetty Thesmoforia. Aristofaneen komediassa Naiset Thesmoforia-juhlilla eräs henkilö huomauttaa, etteivät oikeusistuimet eikä neuvosto kokoonnu, koska on juhlan kolmas päivä, ja että naiset kokoontuvat Demeterin temppeliin.

Elämä ei ollut samanlaista kaikissa kaupungeissa. Spartassa tytöt harjoittelivat Plutarkhoksen mukaan (Lykurgos 14) juoksua, painia, kiekonheittoa ja keihäänheittoa. Aristoteles valitti (Politiikka 2, 1270a), että lähes kaksi viidesosaa Spartan maasta kuului naisille perintöjen ja suurten myötäjäisten vuoksi. Spartalainen prinsessa Kyniska kasvatti hevosia, ja Pausaniaan mukaan (3.8.1) hän oli ensimmäinen nainen, joka voitti olympiavoiton, hevosten omistajana.

Lesboksen saarella eli noin vuonna 600 eaa. Sapfo, joka syntyi Eresoksessa noin vuonna 630 eaa. Hän kirjoitti rakkausrunoja ja häälauluja aiolialaisella murteella, ja myöhemmin Aleksandrian oppineet järjestivät hänen runonsa yhdeksään kirjaan. Eräs antiikin epigrammi kutsuu häntä ”kymmenenneksi muusaksi”. Hänen tuotannostaan on säilynyt vain katkelmia.

Itse Ateenassa Perikleen ajan tunnetuin nainen oli Miletoksesta kotoisin ollut Aspasia, joka eli Perikleen kanssa. Platon ja Plutarkhos kuvaavat häntä viisaaksi ja hyväksi puhujaksi, kun taas komediarunoilijat pilkkasivat häntä.

Muista yksi asia kaikista näistä lähteistä: lähes kaikki ovat miesten kirjoittamia, ja enimmäkseen rikkaista perheistä. Kuulemme harvoin naisten itsensä puhuvan.