Sofokleen Antigone: juoni ja teemat

Antigone on ateenalaisen Sofokleen tragedia, joka sijoittuu Theban kaupunkiin sodan jälkeiseen aamuun. Kaksi veljeä, Eteokles ja Polyneikes, ovat tappaneet toisensa taistelussa. Polyneikes oli tullut Argoksesta vihollisarmeijan kanssa. Heidän enonsa Kreon on nyt hallitsija, ja hän antaa käskyn: Eteokles saa kunniakkaat hautajaiset, mutta Polyneikeen on jäätävä ἄταφος, hautaamattomaksi, lintujen ruoaksi. Se, joka hautaa hänet, kivitetään kuoliaaksi.

Heidän sisarensa Antigone kieltäytyy tottelemasta. Hänen sisarensa Ismene pelkää liikaa auttaakseen. Antigone sirottaa pölyä ruumiin päälle ja kaataa juomauhreja, ja vartijat saavat hänet kiinni. Hän myöntää kaiken. Kreon käskee sulkea hänet elävänä kalliohautaan, vaikka hän on kihloissa Kreonin pojan Haimonin kanssa. Silloin sokea tietäjä Teiresias varoittaa: Kreon on pannut elävän ihmisen hautaan ja jättänyt kuolleen maan päälle, ja hän maksaa siitä omalla lapsellaan. Kreon taipuu, mutta liian myöhään. Antigone on hirttäytynyt, Haimon surmaa itsensä hänen vierellään, ja Kreonin vaimo Eurydike riistää henkensä kuultuaan tapahtuneen.

Kreon kysyy, uskalsiko hän rikkoa «näitä lakeja», τούσδ᾽ ὑπερβαίνειν νόμους (449). Hänen vastauksensa on näytelmän tunnetuin kohta. Ei tätä julistanut Zeus, hän sanoo, eikä Oikeus, Δίκη, joka asuu alisten jumalten luona. Hän ei uskonut, että Kreonin julistukset, κηρύγματα, olisivat niin vahvoja, että kuolevainen voisi sivuuttaa jumalten «kirjoittamattomat ja horjumattomat» säännöt, ἄγραπτα κἀσφαλῆ θεῶν νόμιμα (454–455). Nämä säännöt, hän lisää, eivät ole tältä päivältä tai eiliseltä: ἀλλ᾽ ἀεί ποτε ζῇ ταῦτα, ne elävät aina, eikä kukaan tiedä, milloin ne ilmestyivät (456–457).

Huomaa sanamuoto. Sofokles kirjoittaa ἄγραπτα νόμιμα, ei ἄγραφοι νόμοι. Toinen adjektiivi kuuluu saman ajan ja myöhemmille kirjoittajille: Thukydides puhuu laeista ὅσοι ἄγραφοι ὄντες (2.37.3), ja Ksenofonin Sokrates kysyy Hippiaalta, tunteeko tämä ἀγράφους νόμους (Muistelmia Sokrateesta 4.4.19). Aristoteles yhdistää sitten nämä kaksi. Hän sanoo Antigonen puolustavan tekoaan Kreonin lakia vastaan tehtynä, ἀλλ᾽ οὐ παρὰ τὸν ἄγραφον, «mutta ei kirjoittamatonta lakia vastaan» (Retoriikka 1.15.6), ja lukee hänen säkeensä esimerkkinä siitä, mikä on luonnostaan oikein (1.13.2). Se tarkka ilmaus, jota käytämme hänen perustelustaan, on siis Aristoteleen eikä hänen omansa.

Näytelmä ei tee Kreonista pelkkää roistoa. Hän aloittaa perustellulla puheella: hallitsijan on asetettava kaupunki etusijalle, eikä hän koskaan pidä maan vihollista ystävänä (162–190). Jokainen seuraavista teemoista kasvaa tästä ristiriidasta.

• Kaupungin laki ja vanhempi velvollisuus. Kreon kutsuu hänen tekoaan sanalla ὕβρις (480–482); Antigone vetoaa jumaliin ja kuolleisiinsa. Lopussa Kreon itsekin pelkää, että parasta olisi noudattaa elämän loppuun asti «vakiintuneita lakeja» (1113–1114).
• Perhe ja kaupunki. Kreonille vihollinen on vihollinen kuolemassakin. Antigone vastaa: οὔτοι συνέχθειν, ἀλλὰ συμφιλεῖν ἔφυν, olen syntynyt jakamaan rakkautta, en vihaa (523).
• Valta ja kuunteleminen. Antigone puhuu sanalla τυραννίς tyranniasta (506), ja Haimon varoittaa isäänsä: πόλις γὰρ οὐκ ἔσθ᾽ ἥτις ἀνδρός ἐσθ᾽ ἑνός, mikään kaupunki ei kuulu yhdelle miehelle (737).
• Liian myöhään oppiminen. Kuoro päättää näytelmän järkevyyteen, τὸ φρονεῖν, jota kovat iskut opettavat vanhuudessa (1347–1353). Sen suuri laulu, πολλὰ τὰ δεινά (332), oli jo näyttänyt, kuinka paljon ihmiset pystyvät tekemään ja kuinka pahasti erehtymään.

Antigonen ajoitus ei ole varma. Vain kahdella Sofokleen näytelmällä, Filokteteella (409 eaa.) ja Oidipuksella Kolonoksessa (401 eaa.), on varma esitysvuosi. Antigone sijoitetaan yleensä noin vuoteen 442 tai 441 eaa., osittain perimätiedon vuoksi, jonka mukaan sen menestys toi Sofokleelle strategin viran vuonna 440 eaa., ja tämä kertomus ei ehkä pidä paikkaansa.

Näytelmä on löytänyt yhä uutta yleisöä. Jean Anouilhin ranskalainen versio sai ensi-iltansa Pariisissa helmikuussa 1944, Saksan miehityksen aikana, ja monet näkivät sen ylistyslauluna vastarintaliikkeelle, vaikka toiset syyttivät sitä myötäilystä miehittäjien kanssa yhteistyötä tehneitä kohtaan. Kreikassa Kansallisteatteri avasi Epidauroksen kauden 2025 Ulrich Raschen ohjauksella. Vuonna 2017, kun opettajat pelkäsivät Antigonen katoavan kreikkalaisista kouluista, opetuspolitiikan instituutti vastasi, ettei sen paikkaa toisen asteen opetussuunnitelmassa ollut koskaan kyseenalaistettu.