Avioliitto ja häät antiikin Kreikassa

Suurin osa tiedoistamme kreikkalaisista häistä on peräisin 400- ja 300-lukujen eaa. Ateenasta ja ateenalaisten maljakoiden kuvista. Häät, γάμος, kestivät noin kolme päivää. Ateenalaiset pitivät eniten talvesta, ja monet häät vietettiin Γαμηλιών-kuussa, joka oli pyhitetty avioliiton jumalattarelle Heralle.

Ennen häitä tyttö antoi usein jumalille lelunsa, hiuskiehkuransa tai muita omia tavaroitaan, koska hän jätti lapsuuden taakseen. Sitten oli kylvyn, λουτρόν, vuoro. Vesi tuotiin erityisestä lähteestä korkeassa astiassa, jonka nimi λουτροφόρος tarkoittaa ”kylvyn kantajaa”.

Seuraavaksi toisessa kahdesta talosta pidettiin juhla-ateria lauluineen ja tansseineen. Auringonlaskun jälkeen morsiamen isä luovutti hänet sulhaselle, ja luultavasti silloin morsian veti huntunsa syrjään. Soihtukulkue saattoi hänet uuteen kotiin, jossa hänestä tuli perheen jäsen lieden ääressä. Seuraavana päivänä sukulaiset ja ystävät herättivät parin aamunkoitteessa, ja häälahjat, ἐπαύλια, tuotiin.

Oikeutta ja historiaa opiskelevalle avainsana on ἐγγύη, lupaus. Se oli suullinen sopimus tulevan aviomiehen ja naisen isän tai holhoojan, hänen κύριος-miehensä, välillä. Morsian ei yleensä ollut paikalla, eikä laki vaatinut hänen suostumustaan. Demostheneen kokoelman puheessa (46.18) lainattu laki sanoo, että lapset ovat aviollisia, kun heidän äitinsä on luvannut hänen isänsä, samasta isästä syntynyt veljensä tai isänisänsä.

Aviollinen syntyperä oli tärkeä kansalaisuuden vuoksi. Perikleen esityksestä, joka ajoitetaan vuoteen 451/0 eaa., vain kahden kansalaisen lapsi saattoi kuulua kaupunkiin (Ateenalaisten valtiojärjestys 26).

Myötäjäiset, προίξ, kulkivat morsiamen mukana, ja vain poikkeustapauksissa tyttö avioitui ilman niitä. Jos avioliitto päättyi, ne oli yleensä palautettava: toisessa puheessa (59.52) lainattu laki sanoo, että vaimonsa lähettävän miehen on palautettava myötäjäiset tai maksettava niistä korkoa. Demosthenes kertoo todellisia summia (27.4–5). Hänen kuoleva isänsä määräsi, että leski avioituisi yhden holhoojan kanssa 80 minan myötäjäisin ja Demostheneen viisivuotias sisar toisen kanssa kahden talentin myötäjäisin.

Antiikin kirjoittajat mainitsevat eri ikiä, ja he antavat neuvoja tai yksittäistapauksia, eivät tilastoja. Hesiodos (Työt ja päivät 695–698) neuvoo miestä avioitumaan noin kolmekymppisenä ja naista viidentenä vuonna murrosiän jälkeen. Aristoteles (Politiikka 7, 1335a) suosittelee naisille noin kahdeksaatoista ja miehille kolmeakymmentäseitsemää ikävuotta. Ksenofonin Taloudenhoidossa (7.5) rikas ateenalainen sanoo, että hänen vaimonsa ”ei ollut vielä viisitoista”, kun tuli hänen taloonsa. Helleenisen maailman säätiön nykyaikainen yleiskatsaus lisää, että miehet saattoivat avioitua kahdeksantoistavuotiaasta alkaen ja tekivät niin usein asepalveluksen jälkeen, joka päättyi kaksikymmenvuotiaana. Nämä lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että morsiamet olivat nuoria ja monet sulhaset vanhempia, mutta keskiarvoa emme voi laskea.

Useimmat tämän sivun yksityiskohdat ovat Ateenasta, ja muut kaupungit saattoivat olla hyvin erilaisia. Plutarkhos (Lykurgos 15), joka kirjoitti vuosisatoja myöhemmin, kertoo, että spartalaiset avioituivat ryöstämällä morsiamen, joka ei ollut pieni tyttö vaan aikuinen nainen. Νυμφεύτρια-niminen nainen leikkasi hänen hiuksensa lyhyiksi ja puki hänet miehen viittaan ja sandaaleihin, ja sulhanen kävi sitten hänen luonaan salaa. Tämä on myöhäinen kertomus, joten sitä on luettava varoen.

Vanhin kuva on Homeroksella: Akhilleuksen kilvessä morsiamia johdetaan kamareistaan kaupungin läpi soihtujen valossa kovaäänisen häälaulun, ὑμέναιος, soidessa (Ilias 18.491–496). Thukydides (2.15.5) kertoo, että hänen aikanaan ateenalaiset käyttivät yhä ennen häitä vettä Ἐννεάκρουνος-lähteestä. Λουτροφόρος saattoi seistä myös haudalla: eräs puhe (Demosthenes 44.18) mainitsee sellaisen miehen haudalla merkkinä siitä, että hän kuoli naimattomana. Itse sanat jatkoivat matkaansa, usein uusissa tehtävissä:

• λουτρόν → λουτρό: nykyään ennen kaikkea kodin kylpyhuone.
• θάλαμος → θάλαμος: ennen sisähuone tai makuuhuone, nyt myös sairaalan potilashuone.
• ἐγγύη → εγγύηση: takuu, myös ostamasi tavaran takuu.
• στέφανος → στεφάνι, pienennysmuodon στεφάνιον kautta: nykyään kruunut, jotka asetetaan parin päähän kirkkohäissä. Ateenalaisilla sulhasilla oli minttu- ja seesamiseppele ja morsiamilla huntu seppeleen päällä, mutta yhteinen sana ei todista katkeamatonta tapaa.
• προίξ → προίκα: vahva instituutio Kreikassa vuoden 1983 perheoikeuteen asti, nyt lailla lakkautettu.