Ateena ja Sparta – vertailu

Antiikin Kreikka ei ollut yksi maa. Se koostui sadoista pienistä valtioista. Jokainen niistä oli πόλις (polis): kaupunki, jonka ympärillä oli omat pellot ja kylät ja jolla oli omat lait ja oma armeija. Kahdesta tuli kaikkein vahvimmat: Ateena, kreikaksi Ἀθῆναι, ja Sparta, Σπάρτη.

Ateena sijaitsi Attikassa, kuivalla ja kallioisella alueella Keski-Kreikassa. Se oli lähellä merta, ja sen satama Pireus oli täynnä laivoja ja kauppiaita. Sparta sijaitsi Lakoniassa, Peloponnesoksen eteläosassa. Se oli sisämaassa, Eurotas-joen vihreässä laaksossa korkeiden vuorten välissä.

Kaupungit jopa näyttivät erilaisilta. Ateena rakensi suuria marmoritemppeleitä Akropolilleen. Sparta ei ollut iso kaupunki vaan joukko kyliä, joissa oli yksinkertaisia rakennuksia. Historioitsija Thukydides kirjoitti, että jos molemmat kaupungit joskus autioituisivat, ihmiset luulisivat Ateenan olleen kaksi kertaa niin mahtava kuin se todella oli ja Spartan paljon heikompi.

Kreikan sana πολίτευμα tarkoittaa tapaa, jolla valtiota hallitaan. Kreikkalaiset käyttävät sitä yhä: Kreikan perustuslain ensimmäinen artikla sanoo, että Kreikan πολίτευμα on parlamentaarinen demokratia.

Ateenasta tuli δημοκρατία, ”kansanvalta”, Kleisthenesin uudistusten jälkeen vuonna 508 eaa. Aikuiset miespuoliset kansalaiset saivat puhua ja äänestää kansankokouksessa, ἐκκλησία, joka kokoontui noin neljäkymmentä kertaa vuodessa. Viidensadan kansalaisen neuvosto, joka valittiin arpomalla, valmisteli sen työtä. Naiset, orjat ja ulkomaalaiset eivät kuitenkaan saaneet äänestää.

Spartassa oli yhtä aikaa kaksi kuningasta kahdesta kuningassuvusta; kumpaakin kutsuttiin nimellä βασιλεύς. He johtivat armeijaa. Heidän kanssaan toimi 28 vanhimman neuvosto, kaikki yli kuusikymmenvuotiaita. Viidellä ἔφοροι (eforilla), jotka valittiin joka vuosi, oli paljon valtaa: joka kuukausi he ja kuninkaat vannoivat toisilleen kunnioittavansa lakeja. Spartalaisten kokous äänesti huutamalla eikä ääniä laskemalla. Koska muutamalla miehellä oli suurin osa vallasta, Spartaa kutsutaan usein nimellä ὀλιγαρχία, ”harvainvalta”. Jo antiikissa oltiin kuitenkin eri mieltä: Aristoteles kertoo, että jotkut näkivät Spartassa sekoituksen kuninkaita, harvoja hallitsijoita ja kansaa.

Spartassa kaupunki päätti, miten lapset kasvoivat. Kirjailija Plutarkhoksen mukaan poika lähti perheestään seitsemänvuotiaana. Hän asui ryhmässä muiden poikien kanssa ja aloitti ἀγωγή-kasvatuksen, kovan koulutuksen sotilaaksi. Pojat oppivat tottelemaan, kestämään kylmää ja nälkää sekä taistelemaan. Myös Spartan tytöt harjoittelivat: he juoksivat, painivat ja heittivät keihästä, jotta heistä tulisi vahvoja.

Ateenassa jokainen perhe päätti itse. Filosofi Platon kuvaa, miten ateenalaiset pojat kävivät eri opettajien luona. Yksi opetti lukemaan ja kirjoittamaan sekä opettelemaan ulkoa hyvien runoilijoiden runoja. Toinen opetti musiikkia ja lyyran soittoa. Valmentaja opetti urheilua. Useimmat ateenalaiset tytöt jäivät kotiin, jossa he oppivat kehräämään villaa ja hoitamaan taloutta.

Kuuluisassa puheessa, jonka Thukydides panee ateenalaisen johtajan Perikleen suuhun, Ateena on ylpeä siitä, että sen kaupunki on avoin kaikille, kun taas spartalaiset hänen mukaansa harjoittelevat rohkeutta kovilla harjoituksilla lapsesta asti.

Ateena ja Sparta olivat vahvoja eri paikoissa. Thukydides kirjoitti, että Sparta oli suurin mahti maalla ja Ateena merellä. Ateenalla oli suuri στόλος, sotalaivojen laivasto.

Kun persialaiset hyökkäsivät Kreikkaan, kaupungit taistelivat yhdessä, ja Sparta johti kreikkalaisten liittoa. Vuonna 480 eaa. kuningas Leonidas ja hänen spartalaisensa kaatuivat Thermopylaissa, ja samana vuonna ateenalaiset laivat auttoivat voittamaan Salamiin meritaistelun. Voiton jälkeen kreikkalaiset kaupungit jakautuivat kahteen ryhmään: toista johti Ateena, toista Sparta.

Vuonna 431 eaa. niiden välillä alkoi pitkä sota, πόλεμος: Peloponnesolainen sota. Thukydides ajatteli, että sen todellinen syy oli se, että Ateena vahvistui koko ajan ja Sparta pelkäsi. Vuonna 404 eaa. Ateena antautui. Jotkut Spartan liittolaiset halusivat tuhota Ateenan, mutta Sparta kieltäytyi. Ateenan piti purkaa Pitkät muurinsa ja luovuttaa kaikki laivansa kahtatoista lukuun ottamatta. Myöhemmin, vuonna 371 eaa., thebalaiset voittivat spartalaiset Leuktrassa, ja Sparta menetti johtavan asemansa Kreikassa.